Hesarin mielipidekirjoitus 26.10 lemmikkieläimistä

[korudonna]

Hesarín mielipidesivulla oli 26.10 kuvataiteilija Beryl Furmanin kirjoitus lemmikkieläinkulttuurin ikävistä muodoista. Siinä kirjoitettiin mm. näin:

"Sen sijaan, että ajattelemme vain omia halujamme, olisi lemmikkiä hankittaessa kysyttävä, haluaako eläin meitä, haluaako se häkkiään, terraariota tai akvaariota. Jokainen eläin vastaisi kieltävästi ja sanoisi: "En halua elää vankinasi, en nauti katselemisestasi, kuuntelemisestasi tai kosketuksestasi. Päästä minut luontoon.""

Ensiksi järkytyin, mutta en itse olisi aivan näin jyrkkää mieltä asiasta. Onko joku muu lukenut juttua?

[Adrianna]

"Sen sijaan, että ajattelemme vain omia halujamme, olisi lemmikkiä hankittaessa kysyttävä, haluaako eläin meitä, haluaako se häkkiään, terraariota tai akvaariota. Jokainen eläin vastaisi kieltävästi ja sanoisi: "En halua elää vankinasi, en nauti katselemisestasi, kuuntelemisestasi tai kosketuksestasi. Päästä minut luontoon."

Mistä näitä aina ryömii esiin... Menenkin heti kysymään kaloilta jotta haluavatko ne nyt minua vai eivät?

[Onia]

^Jos vastaavat kieltävästi, voit käydä vapauttamassa ne luontoon.

Tosin ei tuo perusajatus minusta ole yhtään huono; kyllä tuota pitäisi tietyssä määrin pohtia, mutta liian jyrkät kannat ovat aina hankalia suuntaan tai toiseen.

[Maaliskyy]

Meidän kissa on näillä säillä ainakin ikkunaa hakkaamassa jo varttitunnin päästä siitä kun sen on nostanut ulos. Kesällä se haluaa luontoon enempi.

On totta, että eläinten lemmikkinä pitäminen on niiden vangitsemista. "Lohtunamme olkoon" että kalat ym. lemmikit tuskin siitä murhetta kantavat, en ainakaan itse usko että lippulehtikset altaassa muistelevat vanhoja hyviä päiviä Orinoco-joessa. Muistaahan ne asioita, selvästi, mutta en usko että niillä on sellaista ajattelukykyä että niitä harmittaisi saati että kantaisivat kaunaa, niinkuin ihmiselle saattaisi häkkiin joutuessaan käydä.

[Höpötys]

Ja ehkäpä Brasiliasta kotoisin olevat kalat ovat nyt ainakin tyytyväisiä akvaario elämäänsä. Muutenhan ne olisivat kupsahtaneet kotiseutunsa kuivahdettua..(juttua aw:ssä toisaalla enemmän tästä aiheesta)

BTW. Jotenkin arvostan brasiliasta kotoisin olevia kaloja akvassani enemmän kuin aikaisemmin.

[Ville K.]

En lukenut kirjoitusta, mutta vaikuttaa ihan järkevältä pohdinnalta. Minusta lemmikkien ja kaikkien muidenkin eläinten pito tapahtuu viimekädessä puhtaasti itsekkäistä syistä. Harva pitäisi kissaa, koiraa tai kaloja, jos kokisivat tähän rinnastettavan huolenpidon epämiellyttävänä.

Tuskin kukaan ottaa eläintä hoitaakseen sen vuoksi, että eläin haluaa niin, vaan siksi, että itse haluaa niin ja haluaa tarjota eläimelle hyvät oltavat.

[Eagle Ray]

"Sen sijaan, että ajattelemme vain omia halujamme, olisi lemmikkiä hankittaessa kysyttävä, haluaako eläin meitä, haluaako se häkkiään, terraariota tai akvaariota. Jokainen eläin vastaisi kieltävästi ja sanoisi: "En halua elää vankinasi, en nauti katselemisestasi, kuuntelemisestasi tai kosketuksestasi. Päästä minut luontoon.""

Metsään mennään kun yhdistellään ihmispsykologiaa ja luontoasioita.
Poikkeuksetta. Miten joku jaksaa jauhaa tuollaista... Todennäköisesti kirjoittajalla ei itsellään ole akvaariota, saati että hän olisi nähnyt hienon sellaisen tai tietäisi luonnosta jotain.
Sitä en sen sijaan kyseenalaista, etteikö eläimen hankintaa pitäisi sinänsä miettiä.

[mahven]

Juu, tämäkin lemmikki on niin kauhean kärsivä ja ihmiskosketusta kaihtava...


Tokihan noita asioita on hyvä pohdiskella ja omia motiivejaan tarkistella ei siinä mitään. Ja ihan tottahan sekin on että nimenomaan omaksi huviksihan ja itsekkäistä syistähän niitä lemmikkejä pidetään. Mutta jos lemmikki asiallisesti hoidetaan ja on ainakin meikäläisen silmin katsottuna elämäänsä tyytyväinen niin mitä ihmeen väliä sillä on? Lemmikkielämä kyllä rajoittaa eläintä ja varmasti erilaista on kuin luonnossa, mutta on toisaalta samalla useimmiten huomattavasti mukavampaa ja turvatumpaa kuin luonnossa olisi, eikä eläin todellakaan osaa mitään "suurta vapautta" itseisarvona kaivata, etenkään jos ei häkkioloissa syntyneenä ole sitä ikinä kokenut.

Eli minusta niin kauan kuin eläin vaan hoidetaan niin että sillä on lajinmukaiset olot ja tarpeensa mukaan tilaa, ruokaa, virikkeitä ja seuraa niin ei se yhtään sen onnettomampi ole lemmikkinä kuin luonnossakaan olisi ja monesti ainakin elää pidempään. Se on tietysti surullista että monessa tapauksessa näin ei ole, vaan ihmisen välinpitämättömyyden tai minkä lie syyn vuoksi edes alkeellisiin hoitovaatimuksiin ei perehdytä ja eläin tosiaankin kärsii hiljaa ihmisen armoilla, mutta pitäisikö sen takia sitten lemmikinpito kaikilta kieltää?

[Tuilu]

Luin jutun ja ymmärsin kyseessä olevan enemmänkin liskojen, matelijoitten, kilpikonnien ym. vastaavien ns. eksoottisten lajien pitäminen vankeudessa ja mahdollisesti osaamattomassa hoidossa.

Toisaalta, voihan sen käsittää niinkin, että kyseessä on kaikki lemmikkieläimet mutta pitäisikö sitten laajentaa kirjoitus koskemaan myös tuotantoeläimiä.

[Kati]

Tätä samaa oli esillä myös ennen Helsingin Sealifen avaamista. Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen lehdessä oli pitkä, tunteellinen juttu siitä, miten kaloja ei saisi vangita ihmisten iloksi tai edes valistus- ja opetusvälineiksi. Valitettavasti en tuolloin saanut aikaiseksi kirjoittaa vastinetta. Paljon olisi nimittäin ollut aiheesta sanottavaa.

Ihmiset hyväksikäyttävät eläimiä monella tapaa, ja sitä pidetään yleisesti hyväksyttynä, kunhan eläinten hyvinvoinnista huolehditaan "riittävän hyvin". Lemmikkinä pitäminen on yksi hyväksikäytön muoto. Eläimiähän myös tapetaan mm. ruuaksi, ja sekin on yleisesti hyväksyttyä.

Tuo Sealife-vastainen kirjoitus julkaistiin lehdessä, joka on käytännössä lemmikkikissalehti. Kissan pitäminen lemmikkinä ilmeisesti nähdään hyväksyttävämpänä kuin esimerkiksi akvaarion, vaikka itse en näe tälle perusteita. Itse saattaisin olla jopa toista mieltä. Molemmissa on pimeät puolensa.

Ainakin hc-harrastajien keskuudessa akvaariosta yritetään tehdä monella tapaa luontoa vastaava ympäristö asukkailleen. Kalojen ja muiden eliöiden tarpeet pyritään ottamaan huomioon, eikä eläimiä pyritä muuttamaan ihmisen toiveiden mukaisiksi. Värjääminen ja ulkonäkökeskeinen jalostus tuomitaan laajasti valveutuneiden harrastajien keskuudessa.

Sen sijaan vaikuttaa siltä, että esim. kissaharrastus on nimenomaan sitä päinvastaista - kissan halutaan sopeutuvan ja muuttuvan ihmisen mielihalujen mukaan. Kissoja pidetään luonnottomassa ympäristössä, niiden sukupuoliviettiä rajoitetaan leikkaamalla jne.

Hassua tosin on se, että siinä missä "vakava" akvaarioharrastus usein hakeutuu kohti harrastajan suurempaa sopeutumista eläinten vaatimuksiin, kissaharrastus päätyy vakavammaksi muuttuessaan usein myös vaatimaan eläimiltä suurempaa sopeutumista pitäjänsä vaatimuksiin esim. jalostuksen kautta.

En ole tässä mitään moraalisaarnaa pitämässä - olenhan itse sekä akvaario- että kissaharrastaja. Jalostus tietyn ulkonäön saavuttamiseksi tosin menee mun moraalirajani yli molemmissa. Kyse tässä koko keskustelussa onkin juuri siitä, mihin raja sopivan ja sopimattoman hyväksikäytön väliin vedetään.

[-Antti-]

Akvaario on luontoharrastus, ei lemmikkiharrastus. Parhaimmillaan.

Vain kaloille pystytään antamaan luonnonoloja vastaava ympäristö, koirat, kissat, linnut, jyrsijät ym. ovat enemmän tai vähemmän irrallaan luontaisesta elinympäristöstä. Niille ihminen opettaa temppuja yms., siis asioita jotka ovat olemassa vain ihmistä varten. =lemmikkejä.

Mutta toisaalta jos laji selviää söpöillä nappisilmillä makoilemalla ihmisasumuksessa 18h vuorokaudessa ja käy vähän ulkona pisulla ja heitää voltin ihmisen mieliksi, saaden siitäkin makupalan, niin evoluutiota se vaan on. Symbioosi. Monilla ihmisillä on paljon huonommin.

Mun kalat ei halua luontoon, siellä on liikaa petoja ja epävakaat olot, ravinnonsaantikin on kausittain tuskan takana. Kyselyn tulos oli että yksimielisellä päätöksellä halusivat jäädä.
Se taas tarvitseeko minulla olla akvaario tahi ei, ei taas kuulu muille.

Antti

[saram]

Sen sijaan, että ajattelemme vain omia halujamme, olisi lemmikkiä hankittaessa kysyttävä, haluaako eläin meitä, haluaako se häkkiään, terraariota tai akvaariota. Jokainen eläin vastaisi kieltävästi ja sanoisi: "En halua elää vankinasi, en nauti katselemisestasi, kuuntelemisestasi tai kosketuksestasi. Päästä minut luontoon."

Tekstinä erittäin kaunis, ja ideana myös. Itse en hernahtaisi näiden lauseiden edessä.

En ole nähnyt koko tekstiä, mikä onkin tämän ketjun puute sillä irrallisena nämä kaksi lausetta eivät varmaankaan kuvaa täysin kirjoittajan mielipidettä. Ja itse kun en hesaria tilaa tai lue, jään vähän pimentoon.

Siispä olen vaikkapa samaa mieltä kuvataiteilijan kanssa. Kieltävästihän ne vastaisivat.

[Mervi*]

Hyvinpä nuo kalat varmaan täällä suomen luonnossa eläisivät ja koira on nin riippuvainen ettei varmana haluaisi lähteä... Tuskin ne haluaa mennä

[kirjo]

Tuo teksti on täysin totta. Omaksi viihdykkeeksemme me näitä pidämme, täysin itsekkäistä syistä.
Mutta: Nimenomaan akvaario-ja terraarioeläimillä, jos ne on hyvin hoidettu, on kuitenkin paljon enemmän pieni pala luontoa ympärillään kuin nisäkkäillä ikinä. Meillä matelijat toteuttavat samoja asioita kuin luonnossakin; parittelevat, lisääntyvät ja ovat talvilevolla toimien vuodenajan mukaan. Hyvin rakennetussa ja sisustetussa terraariossa olo on turvattua, vihollisia ei ole, ja ympäristö niin lähellä luontoa (mikroilmastoa, lämpöjä jne.)kuin asunnossa voi. Koen silmittömän huonoa omaatuntoa siitä, että osa eläimistäni on pyydystetty luonnosta kauan sitten. Tätä yritän kompensoida sillä, että lisäännytän lajia itse, ja yleisesti ottaen soisin kaikkien arvostavan vangittuna syntyneitä yksilöitä ja lajeja jotka lisääntyvät vankeudessa sekä toteuttamalla asiaa parhaansa mukaan, jotta luonnosta pyydystäminen vähenisi. Naiivisti haluan uskoa, että yksilön päätökset voivat vaikuttaa, ja purosta kasvaa virta, tai ainakin tietoisuus eläinten alkuperän merkityksellisyydestä.

Toisaalta, olen sitä mieltä, että suurin osa niin kaloista kuin terraario-ja häkkieläimistäkin ihmisten kodeissa viettää surkean, ahtaan ja hyödyttömän elämän, jossa mikään ei ole lähelläkään niiden omaa elämää. Eivät pääse koskaan lisääntymään, eivät tapaa lajitovereita tai niitä riittävästi, ruoka on yksipuolista (ihmisillä esim. 70v kaurapuuroa aina). liikkuminen, hengittäminen ym. tökkii väärissä lämpötiloissa ja väärässä ilmastossa, eikä eläin pääse koskaan käyttäytymään lajityypilliseen tapaansa liian pienissä ja sen kannalta huonosti sisustetussa tilassa.

Olisi hyvä, jos ihmiset tajuaisivat, ettei se lemmikki vain ilmaannu jostakin lemmikkitehtaasta heille, vaan että ne tosiaan ovat jostakin kotoisin, ja pitkän erikoistumisen ja evoluution tuloksena niille ihanteellinen elämä on samanlaista, kuin se olisi luonnossa, vaikka pienemmässä mittakaavassa.
Ja että mm. lisääntyminen ja luonnollisen toiminnan toteuttaminen kaikin tavoin kuuluvat siihen hyvään elämään, jotta eläimen elämä olisi arvokas.
Kauheimpia lemmikkiesimerkkejä ovat mielestäni nykyään esim. preeriakoirat ja kanit, jotka elävät häkeissä yksin sensijaan, että voisivat kaivaa tunneleita ja elää yhdyskunnissa, edes jonkinlaisissa. Luonnossa kun ne elävät valtavina, jopa satojen lajitovereiden muodostamina perheinä, ja jossa tunneleiden kaivaminen on perustarve.

[luhtahuitti]

Mitä muuta voi odottaa ihmislajilta. Onhan se sivistysmaissa itsensä vanginnut kerrostaloihin ja käytännössä työpaikkaansakin lajilleen epätyypilliseen toimintaan. Seuraukset ovat siitäkin nähtävissä.

[Nocticola]

En taida noin yleisesti kannattaa eläintenpitoa.

Kyllähän melkein kaikille eläimille voi järjestää lajinmukaiset olosuhteet, virikkeet ja yhtä hyvän elämän kuin luonnossa, mutta loppujen lopuksi tämän vaivan jaksaa nähdä noin alle viisi prosenttia ihmisistä. Ei välttämättä ole kaikkien niiden loppujen eläinten kurjuuden arvoista, että näilä viidellä prosentilla on antoisa ja hyvä suhde eläintensä kanssa.

Esimerkiksi koira on loppujen lopuksi vaativa lemmiki: se kaipaisi omistajaltaan määrätietoisuutta, säännöllisyyttä ja kykyä asettua hetkeksi koiran ajatusmaailmaan. Harva koiranomistajalla on kaikki nämä ominaisuudet, ja aivan joka päivä näkeekin kurjasti eläviä koiria, joiden ongelma on aivan ilmeinen mutta omistaja ei tajua sitä. Joka päivä näkee kouluttamattomia pikkukoiria, joita omistaja ei kiellä menemästä haistelemaan ihmisiä, vaan nostaa vain taluttimesta sen etujalat ilmaan. Samoin toiset koirat vetävät koko ikänsä kurkku rullalla, kun niitä ei olla opetettu kävelemään kauniisti. Lyhytkarvaisia pieniä koiria taas näkee vähän väliä kauppojen edessä värisemässä pakkasilla. Ja kaikki tietävät varmaan koiria, jotka ovat koko päivän yksin kotona, kun muu perhe on töissä. Vaikka tämä on yleisesti hyväksyttyä, ei koira siitä nauti. Se on laumaeläin.

Hevosten hoidon maallikotkin tietävät yleensä tarkkuutta vaativaksi, mutta sopivasta ruokinnasta ja harjauksesta huolimatta moni hevonen jää ilman lajitovereiden seuraa. Ohjausvälineiden kanssa yritetään olla tarkkana, mutta joka kerran kun uuden ratsastajan pitäisi opetella toimimaan hevosen kanssa, se saa kärsiä melkoista ikävyyttä, kun aloittelija vetelee liian ronskisti kankikuolaimia ja heiluva pohje hinkkaa kannuksia kylkeen. Puhumattakaan siitä, että erittäin harva hevonen on jaloistaan terve enää iän lähennellessä kahtakymppiä. Vaikka muuten elimistö kestäisi, jalkoihin on siinä vaiheessa jäänyt jo jälki vietetystä elämästä. Etenkin estehevosten jalat ovat suurella todennäköisyydellä säpäleinä ennen kuin hevonen muuten on eläkeiässä. Tämä kertoo siitä, että vaikka ihminen miten yrittäisi ottaa eläimen tarpeet huomioon ja näkisi paljon vaivaa, ihmisen tiedon puute tai vähäiseltä tuntuva laiminlyönti jossain kostautuu helposti eläimelle.

Koiran sentään pitäisi olla tuttu tapaus, kun niiden kanssa sentään on kaveerattu satojatuhansia vuosia. Kun mennään eksoottisempiin eläimiin, hoito- ja tulkintavirheet vain kasvavat, kuten tämänkin foorumin lukijat varmasti ovat huomanneet. Kun kalojenkin ymmärtäminen vaatii vähintään lukiotasoista ymmärrystä kemiasta ja biologiasta, mietityttää kyllä, että voiko mitään eläintä suositella ihmisille ylipäätään. Vastuu niistä on aivan liian suuri meille. Tämä siis vain jos ajattelemme, että kaikkien olentojen elämä ja kärsimys on samanarvoista.

[VilleJ]

Sen sijaan vaikuttaa siltä, että esim. kissaharrastus on nimenomaan sitä päinvastaista - kissan halutaan sopeutuvan ja muuttuvan ihmisen mielihalujen mukaan. mpäristössä, niiden sukupuoliviettiä rajoitetaan leikkaamalla jne.

Ja koirien halutaan käyvän vessassa pas***la! Ei ole muutamaan kymmentä vuotta, sataa vuotta, kun ihmisit pask****vat kadulle tai liemet heitettiin ikkunasta ulos. Olihan kyseessä sentään IHMINEN, joka ehkä osaisi käydä tekemässä tarpeensa paikassa, joka ei muita häiritse.

Nyt sitten nirppanokat jaksaa valittaa koirankakoista, kun koirat tekevät tarpeensa ojaan tms. paikkaan. Jos ihmiseltä meni vuosituhansia aikaa siihen, että osaavat käydä vessassa - saati keksivät sellaisen - niin miksi ihmeessä koirien pitäisi olla yhtään sen parempia, kun ihminen on kuitenkin kehittyneempi eläin.

Tietysti, jos koira tekee tarpeensa keskelle kävelytietä, olisi hienoa, että koiranomistaja jollain tapaa yrittää huolehtia siitä, että koirankakat siivotaan syrjään.

Näinköhän sitä uskaltaa mennä metsäänkään kohta, ettei astu karhun paskaan! Koska aletaan sakottaa karhuja siitä, etteivät kanna mukanaan hassukarhupussia?

Akvaarioharrastuksesta, olihan se Viktoriankin palautustyö mahdollista akvaarioharrastuksen toimesta.

[jusa]

Näinköhän sitä uskaltaa mennä metsäänkään kohta, ettei astu karhun paskaan! Koska aletaan sakottaa karhuja siitä, etteivät kanna mukanaan hassukarhupussia?

Haluaisin nähdä sen metsän missä todennäköisyys astua karhun paskaan on samaa luokkaa kuin lemminkin tavaraan kaupungeissa. Muutaman kerran tuli käytyä urhoilemassa yhdessä paikassa helsingissä mutta kun joka ikinen kerta oli paskaa lenkkareissa, niin hakeuduin vapaaehtoisesti muille reiteille. Ei sinällään mitään koiria vastaan, omistajastahan se on lähinnä kiinni kiinnostaako poimia niitä paskoja pois ulkoilureitiltä. Voihan sitä tietysti olla välittämättä muista ihmisistä, lemmikit on paljon suloisempia. Lopetan tän offtopikin tähän, anteeksi.

[Tallulah]

Tuskin kukaan ottaa eläintä hoitaakseen sen vuoksi, että eläin haluaa niin, vaan siksi, että itse haluaa niin ja haluaa tarjota eläimelle hyvät oltavat.

Olen samaa mieltä (mutta minähän olenkin tunnetusti vastarannan kiiski )! Kyllähän se niin on, että ihminen on "valjastanut" eläimet aikoinaan puhtaasti omaksi ilokseen/hyödykseen. Ei lehmä muinoin muodostunut/jalostunut/what ever lehmäksi vain sen takia, että ihmiset saisivat maitoa tai lihaa. Ihminen sen keksi, että kappas, tuosta elukastahan on hyötyä.

Tai ei preerialla laukkaava villihevonen tullut ihmisen luo sen takia, että "Hei, minä olen hevonen ja haluan vapaana lajitovereideni kanssa juoksemisen sijasta vetää sinun raskaita kuorimiasi.". Ihminen kesytti hevosen omia tarkoituksiaan varten. (Nykyisin tässä tarkoituksessa käytetään myös norsuja!)

Ei koira tullut "ihmisen parhaaksi ystäväksi" omasta tahdostaan, vaan ihminen oivalsi, että se on älykäs eläin ja siitä voipi vaikka olla hyötyä.

Ja sama ikävä kyllä pätee akvaariokaloihin, käärmeisiin, liskoihin, lintuihin jne. Joku vain keksi, että nuohan ovat upean näköisiä lasipurkissa/häkissä. Ystävällämme on hämähäkki ja hän pyörii aktiivisesti aqua-webiä vastaavalla keskustelupalstalla, herppi.netissä. Hän kertoi, ettei herppiharrastajat (ainakaan ns. advansed-harrastajat) hyväksy lainkaan luonnosta pyydettyjen hämisten lemmikkinä pitoa, on se sitten harvinaisuus tai "ihan tavis". Siellä siis vankeudessa syntyneiden pitäminen lemmikkinä on ok.

Ja toivottavasti akvaarioharrastajat joskus yltävät samaan.

[Cory]

Tuskin kukaan ottaa eläintä hoitaakseen sen vuoksi, että eläin haluaa niin, vaan siksi, että itse haluaa niin ja haluaa tarjota eläimelle hyvät oltavat.

Ei koira tullut "ihmisen parhaaksi ystäväksi" omasta tahdostaan, vaan ihminen oivalsi, että se on älykäs eläin ja siitä voipi vaikka olla hyötyä.

Mä olen jossain joskus lukenut/kuullut myös päinvastaisen "tulkinnan". Eli että lajin menestymisen kannalta koira, eli Canis familiaris, on itseasiassa tehnyt varsin fiksun "päätöksen": asua ihmisen kanssa.

Koiraa pidetään hyvänä, sen ei tarvitse nähdä paljokaan vaivaa ruokansa eteen (kulkukoiratkin löytävät sitä suht helposti ihmisasutuksen lähettyviltä), sairaudet eivät ole samalla tavalla riesana kuin monilla villieläimillä, ihmisen (jalostus)toiminta pitää perinnölliset sairauden jossain määrin kurissa, elinaika on pidentynyt, vihollisia ei ole, jne. Ja kaikkein tärkeimmin, laji on päässyt leviämään maailman joka kolkkaan - siinä eivät esim. susi-serkut ole onnistuneet.

Toki menestys on maksanutkin jonkin verran: lisääntyminen on jossain määrin ihmisten säännöstelemää, ulkonäkö ei enää nykyisin aina ole paras tai tervein mahdollinen, ja elämäkin (tai ihmiset) kohtelee joskus varsin kaltoin.

Mutta jokainen koira-yksilö edustaa saamaa lajia ja lajina Canis familiaris:lla menee loppujen lopuksi aika hyvin.

[hx]

Muistetaanpas nyt kuitenkin, että maapallon rakennuttivat hiiret koelaboratorioksi maailmankaikkeuden tärkeimmän kysymyksen selvittämiseksi.
Ja maapallon toiseksi viisain olento (hiiren jälkeen) on delfiini.

Etiikka on niin kovin riippuvaista siitä, kenen raamattuun uskot.

[Tallulah]

Muistetaanpas nyt kuitenkin, että maapallon rakennuttivat hiiret koelaboratorioksi maailmankaikkeuden tärkeimmän kysymyksen selvittämiseksi.
Ja maapallon toiseksi viisain olento (hiiren jälkeen) on delfiini.

Etiikka on niin kovin riippuvaista siitä, kenen raamattuun uskot.

Tuohon en sen enempää puutu. Mutta eilen illalla pähkäilin, että ihminenhän on älyllisesti kehittynein nisäkäs. Ihmisen jälkeen hyvänä kakkosena tulee delfiini. Delfiini on tietääkseni kehittynyt lähes ihmisen tasolle älyllisesti.

Vaikka delfiini onkin viisas ja älykäs, on ihminen silti pystynyt riistämään siltä vapauden pyydyksin jne. Ja puhtaasti itsekkäistä syistä: onhan se hienoa käydä katsomassa delfinaariossa niiden temppuja, joita ne toki harjoittavat myös luonnonvaraisina. Mutta eikö niiden voida antaa hyppiä ja spurttailla ihan vapaana siellä, missä niitä luonnostaan esiintyy? Käydään sitten siellä niitä katsomassa. Pystyn kyllä itse myöntämään sen, että delfinaario on mielestäni ehdottomasti kiehtovin "naario" Särkänniemessä. Mutta siis jos asiat olisivat menneet niin, kuin ehkä "alunperin" oli tarkoitus, ei ne delfiinit temppuilisi Särkänniemessä, meillä ei olisi akvaarioissa kaloja, ei häkeissä lintuja, ei terraarioissa matelioita eikä välttämättä hihnoissa noita koiriakaan.

Eihän muutkaan nisäkkäät ota toisiaan lemmikeiksi...

Tosi faktahan on kuitenkin se, että ihminen - joko viisauttaan tai tyhmyyttään - loppu peleissä tämän pallon tuhoaa, ei eläimet. Ja ihmiset omaan itsekkyyttään.

[Knirppu]

Nyt sitten nirppanokat jaksaa valittaa koirankakoista, kun koirat tekevät tarpeensa ojaan tms. paikkaan.

Et ilmeisesti omista lapsia? Ne kun eivät liiemmälti ulkona leikkiessään kysele, ollaanko ojassa vai jalkakäytävällä Ja onpahan monet koiran omistajatkin valittaneet, kun koirankin tassut rypevät siinä ulosteessa...

[crisse_83]

OT...

Nykyisin tässä tarkoituksessa käytetään myös norsuja!

Jollen nyt aivan väärin muista niin norsuja on käytetty ennen kuin hevosia...

[Save]

Joskus joku ei-akvaristikaverini on kysynyt multa, että eikö tunnu pahalta pitää kaloja "vankina" akvaariossa. Olen itsekin miettinyt paljon tätä asiaa ja itse asiassa taas viime aikoina enemmän kuin aikoihin. Tämä tuntuu todella tyhmältä, koska omistan myös kaksi kissaa ja syön lihaa eivätkä nämä asiat ahdista minua pätkääkään. Varmasti tähän vaikuttaa se, että minulla on isoja kaloja altaassani. Lähinnä niiden elämästä tai sen "pilaamisesta" tunnen jonkinasteista järjetöntä syyllisyyttä ajoittain.

Myös ravut (varsinkin taskuravut) aiheuttavat samanlaisia tuntemuksia, ehkä vielä enemmän kuin kalat. Muistan, kun näin elokuvan Syvä sininen, jossa sotilasravut tepastelivat rantahietikolla. Tuli kyllä sellainen olo, että voi omia rapu-raasuja kun eivät pääse kunnolla jaloittelemaan . Jos harrastaisin sukeltamista ja pääsisin seuraamaan kalojen elämää luonnossa, voisin pitää hyvin mahdollisena sitä, että luopuisin akvaarioistani.