Persoonallinen kala?

[Kisu74]

Niin.. Joku sanoi minulle, että kalat ois muuten kivoja, mutta ne ovat niiiiiin persoonattomia..

No ei miun akvaariossani ainakaan mitään tusinafisuja ui.. Monella on selkeästi ihan oma luonteensa ja niiden tavat alkaa erottaa. Samoin ulkonäöllisesti ei kahta samanlaista ole. Toki osan kohdalla ei ole tullut kiinnitettyä huomiota siihen kalaan yksilönä, varsinkaan noissa parvissa..

Onkos teillä millaisia persoonallisuuksia niissä altaissanne? Vai olenko ihan outo, kun kiinnitän huomiota monen kalan yksilölliseen luonteeseen?

[Adrianna]

Siinä vaiheessa kun on edetty tasolle jolla ainakin puolella altaan asukeista on nimet, on aika varmaa että kalat ovat siirtyneet harraste-eläimistä lemmikeiksi . Meillä tosin nimetty on vain taistelukalat, toisessa altaassa persoonillaan huvittavat hunajarihmakalat, huulirihmakala, noitamonnit (joilla Tunteita & Tuoksuja tasoinen on-off-suhde) sekä ihanat uivat kananmunat eli selkäuimarit. Mitään persoonattomina pitämieni kaloja (kuten perinteisiä parvikaloja) en ole edes hankkinut.

[noel.runeberg]

Mun akvaariossa selvästi persoonallisia ovat appelsiinipleko Jaffa sekä Kuvioripsari. Tosin ovat nuo monnisetkin aika symppiksiä.
Ja sitten punakirjot mutta ne elelevät vähän omissa maailmoissa.

[partis<3]

Kyllä kaloista persoonia löytyy, jopa noista parvikaloista. Ainakin parven johtajakalan luonteeseen olen tutustunut sekä kuparitetrojen (kunnon matriarkka) että intiaaninsulkien kohdalla (täällä on yksi "vanha pariskunta" joka on aina kylki kyljessä). Puhumattakaan sitten näistä keltakääpiöahvenista, joissa on sekä uteliaisuutta että luonnetta välillä niin että hirvittää. Lappo pitää aina tutkia niin että meinaa kalaparka kadota ämpäriin ja nuo kaksi tyttöä pitävät kyllä ukkonsa niin tossun alla ettei tosikaan. Kuparimonnisistakin yhdellä on ihan nimi. Se nyt vaan on jotenkin niin persoona, ei sitä osaa selittää. Sillä on sellanen katse.

Ne "ei-harrastajat" jotka meillä on käyny, on yleensä ensin kysyny "Kui teillä on kaloja, eihän ne ikinä tee mitään muuta ku ui?" ja sitten "Mitä noi tekee? Miks noi tekee noin?" tms. ja sitte ne unohtuu katsomaan kun se suurin kuparimonninen möyrii hiekkaa ja pari senttinen sintti yrittää samaa siinä vieressä... On se niin söpöö!

Joskus kyllä tuntuu että nuo "ei kalat ikinä tee mitään"-asenteet on lähtösin sellasista huonosti hoidetuista koulu- tai kotiakvaariossa, joissa kalat ei paljoa ole halunneet tai pystyneet tekemään kuin vain olla möllöttämään kunnes ovat kupsahtaneet.

[paul]

Jos haluaa persoonallisia kaloja niin suosittelen oskareita. Aivan uskomattomia
Lähemmäs lemmikkiä ei kala voi päästä
Minulla oli joskus niitä altaassa ja kyllä tulee taas kunhan tarpeeksi isoon kämppään taas muutetaan.

linkki

[jnordi]

Oskarit. Tuolla ne irvailevat altaassa... Uskomattominta on, että kun avaan pakastimen, tietää toinen oskarini sen, että kohta tulee katkiksia . aivan mahtavia otuksia!

Jani

[Malys]

Vanhoista leväbarbeista yhtä voisi pitää persoonana, ollut aina ahne ruualle ja pomottaa muita. Kaikista isokokoisin ja, yllättäen, läskein. Partis nyt on oma persoonansa, kaikki sitä väistää, rouva nukkuu milloin missäkin ja välillä tipahtaa selälleen. Meidän yrmy, mikään sitä ei miellytä. Kolmesta korumonnisesta kaksi ovat vanha pariskunta, ne hengailevat ja nukkuvat kylkikyljessä ja niiden kakara pyörii milloin missäkin. Altaan suurin persoona on kuitenkin avainkirjoahven-akka, siitä näkee helposti millä tuulella se on. Välillä on oikein hurja ja pelottava ja kaikkea, hetken päästä värit tummuvat ja akka hivuttautuu jonnekin piiloon (eräänkin kerran hätkähti minua; tuli reippaasti pusikosta, pysähtyi sitten kuin seinään, tummensi värit ja pohjaa pitkin hitaasti peruutti takaisin piiloon). Kun tuli uusia kaloja, kala oli nössö ja vetäytyi aina välillä kookokseen omaan rauhaan (selkeästi tarvi hermolepoa, kun altaaseen tuli vilskettä ), mitä se ei tavallisesti tee. Avain sai myös kaverin tuossa joulun alla, välillä nyhjäävät yhdessä, välillä tulokas ajetaan pois, mutta silti tämä uusi aina lähtee toisen perään. Aamuisin välillä kömpivät samasta pusikosta esiin.

Ensi viikolla näkeekin, että miten väki voi, kun reilun kuukauden olen ollut poissa.

Joskus kyllä käynyt mielessä, että hommaisi yhden ison altaan ja sinne hankkisi jotain isoja kirjoahvenia, kuten juuri oskareita.

[Azkhaeracan]

Oskareiden lisäksi kaikki muutkin isommat (ja vähän pienemmätkin) kirjoahvenet ovat yleensä melko persoonallisia tapauksia. Noista sitruunakirjoahveniin liittyvistä ketjuista voi lukea asiaa niiden persoonallisuuksista. Toki persoonallisia on muissakin kuin kirjoahvenissa. Helmipurjeplekoni oli myös aika persoonallinen tapaus.. Taisiis on edelleen.

Sitruunakirjoahveneni, Hammas, on ehkä huvittavin meillä koskaan asunut persoonallisuus. Se on hyvin aggressiivinen, siis söisi/tappaisi kaiken liikkuvan. Käsiään siis ei voi tuonne akvaan ihan tuosta vaan laittaa. Se puree ja pistää lihoiksi niin haavit kuin kukkaruukutkin. Samaten kaikki lähistöllä liikkuvat tavarat/eläimet. On siis melko sama onko kohde akvaarion sisällä vaiko ulkona, aina samanmoinen raivari. Tosin akvaarion sisäpuolella se käy kiinni. Tuttuja ihmisiä se lähinnä tervehtii, mutta jos esimerkiksi laitan sopimattoman värisen paidan päälle tai tulen ulkovaatteissa huoneeseen, niin siitä saattaa seurata vähän ojennusta. Muita kaloja sen kanssa ei voi pitää.
Hammas tykkää sisustella, se kantaa suussaan hiekan ja kivet oikeisiin paikkoihin ja pyörittää ja tönii kukkaruukut oikeaan paikkaan ja asentoon. Jos erehtyy sörkkimään sen tekemää hienoa järjestystä, niin sitten käy köpelösti. Pohjamateriaalin siirtely tai juurakoihin kajoaminen on ehdottomasti kielletty... Niihin kajotessaan saa äkäisen kalaneidon kimppuunsa. Siispä pitkävartinen siniharmaa leväraappa ja keltainen lapio saavat kunnolla turpiinsa, jos uskaltautuvat Hampaan reviirille. Hammas tykkää leikkiä kaikella millä vain pystyy. Ikäväkyllä se rikkoi juuri kelluvan lämpömittarinsa, mitä se ennen aina kantoi suussaan, töni ja pureskeli. Pitäisi ostaa sille jonkinmoinen kiva lelu, joka olisi turvallinen.
Ennen se "haukkui" kaikki vieraat, mutta nyt se on jo vähän rauhoittunut. Vieraat saavat siis olla huoneessa ilman erityistä röykyytystä, toki aina seurataan kaikkia ja vähän pörhistellään niille, jotka vain ovat näköpiirissä. Jos akvaarion ulkopuolella tapahtuu jotain epämiellyttävää tai sillä on nälkä, niin fisu nostaa päänsä vedestä ja puraisee akvaarion kantta. Yleisin tilanne on silloin, kun laittaa valot päälle yöllä, kun pitäisi olla nukkumassa. No, mutta vähemmästäkin ärsyttäisi!

Toinen ihastuttava tapaus oli oskarimme Pulla (asuu nykyisin muualla), joka on ehkä maailman kiltein oskari. Kun sen opetti hyppäämään, niin se söi nätisti kädestä ilman puremista tai kovan vauhdin ottamista (toisinkuin monet muut oskut). Pulla on äitihahmo itseään pienemmille oskuille, se kasvattaa niitä ja sillä on kuulemma uudessakin paikassa uinut perässä laumallinen pikkuoskuja. Meillä se suojeli uutta poikasta ja ne nukkuivatkin kylki kyljessä. Pullan kanssa muuten pystyi pitämään pieniäkin kaloja, eikä sille edes kelvannut elävä ravinto.

[Tuube]

Kokeile laittaa akvaarioon kelluva vaappu, eli uistin. Ota tietenkin koukut pois ensin. Haluaisin nähdä kalan reaktion uistinta kohtaan.

[misty87]

Meillä lähes kaikki kalat ovat ihan omia persooniaan. Varsinkin lehtikalat Tiuhti ja Viuhti, sekä kirjoplaty Elvis ja tulipyrstö Ykä ovat niin omalaatuisia, että erottuvat kyllä joukosta. Lisäksi meillä on nimetty kuparimonniset, levikset ja kaksi partis pojua. Kyllä meidän kaloista on kaikista tullut lemmikkejä. Luonteita on joka lähtöön ja koskaan ei ole tylsä katsella akvaariota.

[justiina8]

Oskareita täällä kans suosittelen. Ne tietää kyllä mitä on ruokapurkeissa. JOs jotain on sattunu jäämään lasin päälle, sitä koluutellaan niin kauan, että se pudotetaan veteen.

Käteen ne tulee 'istumaa'.. (ovat vasta 10-15cm) ja viimeksi kun niitä silittelin, tykkäsivät, kun otin selkäevästä hellästi kiinni... oikeen tyyräsivät itteensä siihen. Niillon oikeen kisa siitä, kuka pääsee kouraan! Tai sitte ne tulevat käteen jokainen vuorollaan siistissä järjestyksessä. AIVAN IHANIA KALOJA!

[cichlid]

Oskareille ääni täältäkin mutta lisäksi meillä on varsinainen persoona n. 8 cm:n mittainen puropleko joka on todella pieni mutta pippurinen. Oskareille se antaa hatkat mennen tullen, asuu putkilossa altaan keskeisimmällä paikalla, imeskelee siitä putkilostaan hyyyyyyvin pitkään ja hartaasti aina leväkasvuston pois ja tietenkin akvaariolasista juuri oman reviirinsä kohdalla pidetään oikeinkin hyvää huolta. Sitten sieltä putkilosta aina leuka pitkällä tuijottaa, suorastaan kiusaantuneeksi tuntee itse aina olonsa. Ja kaikki häädetään siitä putkilon ympäriltä pois. Myös oskarit kunnioittavat tuota reviiriä. Ikää kaverilla pian 10 vuotta ja voi ihan rehellisesti sanoa, että tuo pleko on oskareista huolimatta akvaarion kingi.

[S.M.R]

Kuten joku edellä sanoikin, niin isommat kirjoahvenet ovat erittäin persoonallisia.

Omasta mielestäni kaikkein persoonallisimpia ovat timantti ja pronssitonkijat sekä oskarit.
Kiva nytkin istua koneella ja katsoa, kun 9 tonkijaa rivissä ovat tuossa päätylasissa ruokaa kärkkymässä. Moni sanonut näitä kaloja ujoiksi, mutta ainakin laji-akvaariossa (okei pohjalla pari talkkaria) kalat ovat erittäin rohkeita ja seurallisia. Kaikki perheenjäsenet ja vieraatkin ovat ihastuneet näihin möllysköihin. Ei ole paljoa noita kahta muuta akvaariota seurattu.

Kasvitkin on ihmeen hyvin pohjassa pysynyt, kun muistaa aina sillontällöin kasvien juurille siirtää hiekkaa. (isompia miekkakasveja + tuoksuvedensuosikkia, jaavansaniaista ja liuskavesitähdikkiä ym. akvaariossa.)

[-Alix-]

Täällä liputan saman kalan puolesta kuin Azkhaeracan, eli sitruunkirjoahven. Oskarit ovat tiukkana kakkosena Jos kala voisi puhua niin Sitruuna puhuisi. Meillä on selvä "jos katseet voisivat tappaa" -tilanne aamuisin kun avokki ei jaksa herätä ja Leo vaan tuijottaa avokin puolelle sänkyä ja vaatii ruokaa. Viikonloppuna kävi paljon vieraita ja huomasin kuinka Leo tuli ihan eri tavalla kiinnostuneena pälyilemään vieraita päätylasin läpi (kala on lisäksi makuuhuoneessa jonka lasiovet ovat aina kiinni, ja päädyssä kasvaa tiheä puska jättiläisvallua, mutta sieltä se kala vaan tollottaa vieraita).

[misty87]

-Alix- On muuten mahtavan näköinen tuo teidän affena. Minkä kokoinen se on? Todella hienoja kuvia olet siitä saanut.

[Taistelu.kala]

Kyllä täältä löytyy kala persoonia altaasta, tai no, lähinnä nuo kultikset (ja karppi) ovat persoonia, pienemmässä akvaariossa kun on "vain" intiaanisulkia.

Tappi minun oli pakko pelastaa huonoista oloista. Se ei ole kovinkaan nätti muiden silmissä, mutta minun mielestänihän se on maailman hienoin pieni karppi. Se on hailakan keltaisen värinen. Tappi on hieman arka ja kyhnää lähes aina isoimman kultakalan Tarmon kyljessä. Siellä missä Tarmo, niin siellä on Tappikin.

Tarmo on kaikista isoin, pulskin ja erottuvin kala joukosta, vaikka jotkut sekoittavatkin sen Täplään ulkonäkönsä perusteella, jos kummatkin kalat eivät ole näkyvillä. Tarmo on taatusti ensimmäisenä kaikista kaloista syömässä. Tarmo on oranssi luonnonmuotoinen kultakala, jolla on hieman valkoista kyljissä ja evien päässä. Tarmo on noin 15cm pitkä ja todella pullea , kiitos hyvän ruokahalun. Kun akvaarioon tulee uusia kasveja, niin tarmo on VARMASTI ensimmäisenä koittamassa repiä niitä pohjasta irti. Kun pesen akvaarion seiniä tiskiharjan kanssa, niin Tarmo on salamana näykkimässä tiskiharjaa ja kättäni ja vaikka en nykyään jaksa kamalasti varoa osumasta siihen, niin sitä ei haittaa vaikka tiskiharja hieman huitaiseekin sitä välillä. Joskus kyllästyn sen näykkimisiin ja työnnän sitä pois, niin se vain punkee entistä enemmän paikalle. Muut kalat kun saavat hepulin jos niitä hipaisee...

Täplä on oranssimpi kuin tarmo, mutta muuten aika saman näköinen. Täplä kumminkin on arempi, eikä sillä ole _niin_ suurta persoonaa kuin Tarmolla. Laikku kuuluu samaan kastiin kuin Täplä.

Sitten ovat vielä nämä pojjat esittelemättä.
Aloitetaan Kallesta. Kallen koko nimihän on (tietenkin) Kalle Kultakala. Kalle oli mielestäni todella ruman näköinen ennen - en olisi valinnut sitä mukaani kaupasta, ellei isä olisi välttämättä halunnut. Kalle on Kalevin tavoin komeetta. Kallella oli paljon kaikkia värejä, kunnes se alkoi vuosi sitten muuttamaan värejään oranssiinpaan päin. Kallen toinen silmä on sininen ja sillä on "viikset". Viikset ovat kaksi mustaa viivaa sen ylähuulen päällä. Kalle on erikoistunut peruuttamiseen. Se saattaa peruutella pitkiäkin matkoja ihan vain huvikseen.

Kalevi on valkoinen kala punaisilla merkeillä. Kalevi tykkää tonkia pohjaa erityisen paljon. Kalevilla on puolet pienempi suu kuin muilla kultakaloilla. Kalevi on Tarmon sulhanen ehdottomasti.


Pikku akvaariossa olevat intiaanisulat ovat kyllä aika persoonottomia, vaikka kyllä sieltä löytyy ainakin Pomo ja sitten parven "alin" jäsen, jos se vain on mahdollista. Pomo aloittaa aina ruokailun. Ennen kun Pomo on syömässä, niin kukaan ei uskalla tulla syömään, vaikka mieli tekisikin. Parven alin jäsen taasen on noiden muiden poikanen, sille on selvästi hieman jäänyt "päälle" se että muita pitää varoa, vaikka se on jo yhtä iso kuin muutkin sulat.

[g.rosea]

Makkarakalat ovat yllättävän persoonallisia, vaikka jäävätkin yleensä alle 6 sentin

[Kiiki74]

Meidän "Lordi", siinä on persoona. Lordi-partisukko on ollut meillä vasta heinäkuusta lähtien, mutta jo nyt se on terrorisoinut kaikkea ympäristöään. Hän menee siitä mistä hän haluaa, siinä siirtyy kasvejakin välillä runsain mitoin. Samoin hän kaivaa kuopan juuri siihen mihin hän haluaa. Muut isommat pohjakalat saavat aina kyytiä, koska hän on akvan kingi. Ruoka on hänen on se mitä tahansa ja missä tahansa. Ja meidän kingihän ei enää laseissa roiku ja putsaile niitä. Eivät ole hänen arvoistaan hommaa. Kuitenkin kun minä tulen lasin taakse, jossa hän mellastaa, niin sillo lähdetään karkuun niin, että hiekka pölisee ja muut pakenevat alta.

Samoin luonteita alkaa näkyä lehtikaloillakin. Meidän "Lemon" havaitsi aina kun ovi kävi ja tulin kotiin. Se tuli päätylasiin tuijottamaan ja värisyttämään eviään. Käänteli jopa itseään puolelta toiselle kuin vuorotellen katsoen toisella silmällä ja taas toisella silmällä. Leikimme tätä leikkiä jonkin aikaa yhdessä (minä myös kääntelin päätäni), kunnes se loppui, kun tuli toinen akvaario tielle (päätyyn viereen). Mutta silti aina lehtikset tulevat etulasiin kun juttelen heille vaikka ovat juuri saattaneet säikähtää ohikulkevaa ihmistä. Hassuja otuksia ja ihania!

Oletteko te havainneet, että jutteleminen vaikuttaisi kalaanne?