Munia oli parikymmentä, niistä kuoriutui viisi ilman emon hoitoa. Tuskin saan niitä pidettyä hengissä aikuisiksi asti, mutta ilmeisesti saan Viherkalasta itselleni uuden kaunokaisen
Karkkikalojahan nuo ovat. Ihmettelen tosiaan itseänikin, sillä muuten vannon luonnonmuotojen nimeen enkä suostuisi hankkimaan edes albiinoja kaloja altaaseeni. Taistelukalat ovat ainoa poikkeus, mutta pitää sitä kaikilla olla jokin pahe =)
Olisi kyllä hyvä sekoitella välillä sitä luonnonkantaa noihin taistelukaloihin ja viljellä niitä muutama sukupolvi niin, että ovat taas "puhtaita" joitain muotoja.
Tuolla isossa maailmassa isän ja tyttären tai sisarusten keskenään kudettaminen ei ole mikään ihme tai poikkeus, vaan melkein sääntö kun näillä erikoisuuksilla pelataan. Kurja juttuhan se on.
Meillä kotona on muuten suursnautseri ja labradorinnoutaja. Koirissa sen jalostuksen tuomat haitat näkyvät melko selvästi. Melkein kaikilla lajeilla on jotain tyypillisiä vaivoja ja sairauksia. Kurjaa :/
Jäin kyllä nyt kiinni noihin crowntaileihin. Aion tokikin kasvatella enemmän niitä tavallisia taistelukaloja, mutta pitää sitä pitää pientä crowntail-kantaakin tuossa jahka vain alkaa olemaan parempi onni tuossa kudettamisessa.
Penteleen Raija
Murhaaja.