Taistelukalojen kudettamisesta (oli:apua)

[Pirtsakka]

Kisaillaan vaan, tosin tunnen itseni jokseenkin alta-vastaajaksi kun kyseessä on kuitenkin mun eka taisto-poikue ja millialla ties kuinka mones No mä tähtään siihen lohdutuspalkintoon sitten

Olishan sitä mukava vertailla, kun muuttujiakin kuitenkin varmasti löytyy. Kuten esmes tuo että ukko on penskojensa kanssa samassa altaassa, ei taida olla mitenkään erityisen yleinen käytäntö.. Kuvien ottamisessa tosin olen aika onneton ja kamerakin on kaukana hyvästä, mutta yrittää voin kyllä!

Ja tulkaa nyt muutkin mukaan tähän!

[Sami]

Ja tulkaa nyt muutkin mukaan tähän!

Jeps. Kannustimena voisi sanoa, että kohta alkaa taas olla aika kudettaa taistelukaloja, mikäli aikoo osallistua ensi syksynä mahdollisesti järjestettävään taistelukalanäyttelyyn.

[millia]

Selvä pyy! Nyt on uusi viestiketju avattu.

[Derri]

kaipailisin noihin kymyksiini jotka taitaa löytyä 4sivulta.
naaraat on, akva kunnossa ja nyt vaan ootellaan että kuplapesää rakennetaan. Ainut ongelma on kuplailmastin joka välillä kasaa kuplia seiniin, niin ettei tiedä onko kuplapesä vai ei.

[Pirtsakka]

Mutta jollei yksikään naaraista ole grillattuna?
Mitä mie sitten teen?
Milloin/Millä tavalla naaras grillaa itsensä, tai siis mikä saa sen grillaantumaan?
Minkä ikäisinä poikaset luovutusikäisiä?
Voiko poikaset siirtää 200l siksi aikaa että saavat uuden kodin?
Entä jos tulee useampi uros ja alkavat pienestä pitäen ärhentelemään sekä isälleen että toisilleen?

Valitset naaraista sen joka näyttää kaikkein hyväkuntoisimmalta, ei tarvitse olla kuturaitoja valmiina. Kai ne innostuu siitä koiraan rakentamasta kuplapesästä, ja viimeistään sen huomattuaan "grillaantuvat".
Poikaset voi luovuttaa eteenpäin periaatteessa heti kun sukupuolet erottaa. Yleensä se kai vaatii vähintään kolmen kuukauden iän, monesti pidempäänkin.
Jos kuuskymppisessä tulee ahdasta, niin voit siirtää poikaset isompaan kunhan ensin vähän kasvavat etteivät kuole siirtostressiin.
Pienet ärhentelyt ja pörhistelyt ei ole vaaraksi, mutta koiraat täytyy erottaa omiin yksiöihinsä ennen kuin menee oikeasti tappeluksi.

Mun mielestä voit jo nyt heittää sen koiraan kutuakvaan. Turha odotella kuplapesää 200-litraseen jos et niitä siinä kuitenkaan kudeta. Anna pojan olla yksikseen pari päivää ja siirä sitten se paras naaras kaveriksi.

Tässä mun ohjeet. Mikään ekspertti en ole joten toivottavasti foorumin "taistogurut" tulee oikaisemaan jos puhun ihan höperöjä.

[Fisuliina]

Täälläkin on nyt sitten ensimmäinen kutukokeilu menossa!

Pariskuntana upea sininen crowntail-koiras ja Millian kasvattama sininen naaras (jepulis, en ole vielä löytänyt sitä oikean mallista naarasta, joten tämän ostin Marilta ensi hätään 23.2. ukolle kaveriksi). Ovat olleet tuolla 250-litraisessa seura-altaassa naaraan karanteenin päätyttyä, eilen sitten pääsivät 45-litraiseen kutualtaaseen jossa nostin lämmöt 30 asteen tienoille. Illalla ja tänä aamuna saivat syödä herkkuja niin paljon kun maha vetää. Aamulla oli kuplapesä valmis ja nyt on kutevat kovaa kyytiä.

Mikä mukavinta, ukko on todella rauhallinen naarasta kohtaan. Mietin kyllä pariinkin otteeseen että uskallanko jättää nuo ilman jatkuvaa vartiointia kaksistaan noin pieneen altaaseen, mutta kun ei minkäänlaista pienintäkään kähinää ollut niin saivat jäädä. Nyt kun kutu on menossa, naaras saa pyöriä pesällä niin paljon kun lystää, ukko ei välitä laisinkaan. Naaraan evät ja suomut täysin ehjät. Varsin hellää menoa näyttää olevan. Ainut vähän vaikealta näyttävä asia näyttäisi olevan tuohon kutuasentoon pääseminen; naaras kun ui liian lähelle pintaa, joten koiras ei suurine evineen meinaa heti saada taivutettua itseään oikeaan asentoon. Todistettavasti onnistuu kuitenkin pienen vetkuttelun jälkeen!

Saas nähdä mitä tästä tulee!

[Fisuliina]

No niin, jatkan keskustelua itseni kanssa.

Mistä ihmeestä sen tietää onko tuolla enää mitään? Naaraan poistin eilen kudun jälkeen, ukko jäi vahtimaan tekeleitään. Oli yön ja tämän päivän aikana parannellut ja laajentanut pesäänsä. Remontin takia laitoin altaan niin älyttömään paikkaan ja vedenpinnan niin alhaiseksi etteivät vahingossa pääse loikkimaan kiposta pois, että näkyvyys pesälle on aika surkea. Illalla näin mätimunat kuitenkin selvästi, nyt en enää ole varma. Siellä se ukko kuitenkin päivystää ja tuunailee pesäänsä hyvin ahkeraan sävyyn. Kai siellä sitten jotain on..?

[ansu75]

Joku antoi vinkin, että käyttää fikkaria ja suurennuslasia Mulla särki silmät tuijottamisesta, mutta kyllä se sitten palkitsi kun näki ekat siimahännät roikkumassa pesässä Onnea vaan kasvatukseen ja laitahan sit kuvia pienokaisita kunhan ne kasvaa?

[Fisuliina]

Kyttäilin taas tuonne altaaseen niskat kenossa, kun jotain paikallaan pysyviä roskia olin pikkulimaskan joukossa näkevinäni. Kerkesin jo lähes luovuttaa ("ei ne liiku, jotain ihme remonttipölyä ne on"), kunnes taistoisukki pullautti yhden "roskan" suustaan paremmalle paikalle ja kas; olihan siellä ainakin muutama sissi elossa!

Suurennuslasilla tarkastelu olisi paikallaan, mutta allas on niin huonossa paikassa ettei onnistu. Katsotaan josko nuo olis huomenna liikkuvaisempaa sorttia, jos nostaisi tuon isukin pois altaasta.

[piip]

Jiihaa!

Meidän Romeo ja Synnöve kutaisi tuossa juuri ennen kun lähdettiin toissa viikonlopuks reissuun. Olin varma, että välipalaks menevät ryynit, mutta jätin kuitenkin varoiks valon päälle pesänurkkaan.
Niin sieltä sitten sunnuntaina bongasin hitusen vaakatasoista liikettä ja hetimiten nappasin kippoon vettä ja jotain sieltä päin. Selvää pesää ei ollu enää näkyvissä.
Noh, laitoin sitten purkin poikasaltaaseen ja parina päivänä näin yhden pikkuisen poikasen uiskentelevan. Sitä sitten ruokin pari päivää nestemäisellä poikasruoalla kunnes en sitä en enää nähnytkään.
Oletin siis, että ei orpo pienokainen selvinnyt.
No tänään vaihdoin veden ja niin sieltä isosilmäinen poikanen pöllähti esiin!
Voisikohan jo olettaa, että se selviää, kun on jo "näin vanha" ja pärjäsi viikon ilman poikasruokaa?