Harkitsetko akvaarion rakentamista? Lue ensin tämä

[Piitulainen]

TEE SE ITSE JA ITKE?
Eli varoittava esimerkki siitä, mihin akvaarioharrastus voi johtaa…

MONTAKO ON MONTA?
Tietenkin voisi todeta kehityksen olleen jokseenkin nopeaa ottaen huomioon, että aloitimme (vuosien tauon jälkeen) 60 litran akvaariolla alle vuosi sitten. Niinpä, kun pirulle antaa pikkusormen… vanha sanonta pitää paikkansa. Ja tässä nyt ollaan vähintään kyynärpäitä myöten.

Jätän selostamatta tässä vaiheessa miten ja miksi, totean vain että meillä oli tämän akvaariosirkuksen alkaessa 170- ja 412 litraiset akvaariot. Pidin meitä kuitenkin täysin normaaleina akvaarioharrastajina. Erikseen on ne, joilla on monta allasta. Ja kuinka monta on monta?
Kuulumme miehen kanssa molemmat ihmisryhmään ”tehdään ensin ja mietitään sitten” joten hetkellisestä mielijohteesta päätimme rakentaa 140 litraisen akvaarion ja mies tilasi lasit lasiliikkeestä ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Olin omatoiminen (kunpa en olisi ollut) ja tilasin itse lasit vielä kahteen akvaarioon. 100- ja 40 litraisiin.

25.01.2002 KUN INTO KORVAA TAIDON
Hain lasit päivällä mahtavassa lumimyräkässä. Illalla aloitimme täynnä intoa. (Epä)onneksi meillä on suuri keittiönpöytä, ja se sai toimia verstaana. Lasit oli pakattu kukin omaan pakettiinsa joiden avaaminen oli ”hauskaa” puuhaa varsinkin kun samalla totesimme (laastaria laittaessani) että lasien reunoja ei oltukaan hiottu. (täytyy soittaa maanantaina lasiliikkeeseen) Katselin lasiröykkiötä pöydällä, pyyhkäisin hiuksia kasvoiltani ja samassa huomasin peukalossani olleen laastarin pettäneen. Verta oli kasvoillani, hiuksissani, keittiön pöydällä ja laseissa. Purskahdimme molemmat nauruun. Näin silmissäni iltapäivälehtien lööpit: (verisen naisen kuva) EPÄTOIVOINEN NAINEN YRITTI ITSEMURHAA KESKEN AKVAARION RAKENTAMISEN. Ja miehen kommentti: ”Luulin kaiken olevan kunnossa. Olihan hän hieman masentunut, kun lasit olivat hiomattomia, mutta hän sanoi soittavansa lasiliikkeeseen. En ymmärrä…..”

Saatuamme naurun loppumaan päätimme harjoitella ensin 40-litran altaalla. Huomasimme hetken päästä että päätylasit olivat liian kapeat. Hemmetti. (täytyy soittaa maanantaina lasiliikkeeseen) Asiaa sadasosasekunnin pähkäiltyämme päätimme yksinkertaisesti laittaa niihin kohtiin paksummat saumat. Näppärää. Akvaarion rakentaminen on tosi helppoa. Lasinpalat vaan maalarinteipillä kiinni ja tulitikut väliin. Sitten silikonilla ”täpit” jotta lasit liimaantuvat toisiinsa kiinni. Seuraavana päivänä sitten varsinaiset saumat. Itse olisin tietenkin toiminnan naisena roiskinut silikonit heti kaikkiin saumoihin mutta uskoin miestä, hän kun oli edellisessä liitossa ollessaan rakentanut 500-litraisen akvaarion. Nyt meillä oli ensimmäinen akvaario melkein valmis, eikun seuraavan kimppuun.

Tunsin suurta voitonriemua joka pian muuttui raivoksi huomatessamme, että tämänkin altaan lasit oli leikannut joku idiootti. Päätylasit olivat taas liian kapeat! (täytyy soittaa maanantaina lasiliikkeeseen!) Laseja teipatessamme ja tikuttaessamme mies kysäisi ohimennen että: ”minkälaiset mitat annoit sinne lasiliikkeeseen?” –Miten niin minkälaiset? No akvaarion mitat.(hölmö) ”Siis pelkät akvaarion mitat?” –Niin. Ak-vaa-ri-on mitat. (ei kun omat mittani?) Mies katsoi minua se opettavainen –näin puhutaan vaikeista asioista naiselle- ilme kasvoillaan ja alkoi selostaa kuinka akvaariolasit mitataan.
-No mistä minä olisin voinut sen tietää!?! Eikö se ole lasinleikkaajan asia? Eikö hänen pitäisi olla sen verran ammattitaitoinen, että osaa leikata automaattisesti oikein, vaikka pelkkien ulkomittojen mukaan? Olisiko minun pitänyt tietää kuinka päin ne lasit lätkitään ja osata tilata päätylasit tyylillä akvaarion leveys + 2 kertaa lasin paksuus? (vai miten se nyt meni?) Mielestäni sitä ei voida vaatia. (täytyy soittaa maanantaina lasiliikkeeseen) Jatkoimme teippien ja tulitikkujen kiinnitystä kun yhtäkkiä mieleeni hiipi kamala ajatus…

LASINLEIKKAAJAN KOSTO
On tunnustettava, että olen saattanut käydä siellä lasiliikkeessä kerran aikaisemminkin. Menin siis muutamaa päivää aikaisemmin käymään ko. lasiliikkeessä. Henkilökunta oli kovin ystävällistä ja avuliasta, kun he kovan kiireen keskellä esittelivät minulle eri paksuisia laseja. Kaikki meni siis loistavasti ja oli juuri poistumassa liikkeestä kun näin hienon rakennelman työtasolla. Ennen kuin itsekään huomasin olin iskenyt käteni siihen huudahtaen: ”Onpas hieno akvaario!” Samalla kun tunsin sormissani märän silikonin kuului karjaisu: ”ÄLÄ KOSKE SIIHEN!” …liian myöhäistä… ja tietenkin koska olen suomen Mrs Bean, yritin korjata asiaa oikomalla vinoon mennyttä lasirakennelmaa silikonisilla sormillani saaden aikaan entistä pahempaa jälkeä. Olisin halunnut vaipua maan alle. Yritin selittää kuinka todella pahoillani olin. Mies vastasi rauhallisesti, että ”kyllä se vielä kuntoon saadaan.” (vaikka näin että oikeasti hän olisi halunnut kuristaa minut) Yrittipä raukka vielä hymyilläkin. Toistelin vielä kuinka pahoillani olin ja poistuin paikalta korvat luimussa.

Kuvittelin tilanteen: Lasiliikkeen mies toteaa, että puhelimessa on laseja tilaamassa se sama karmiva akka joka tuhosi hänen työnsä. (Ai miten niin toteaa? No kun minä idiootti kerroin kuka olen) Hän oivaltaa tilaisuutensa koittaneen ja leikkaa lasit aivan päin peetä ja jättää ne vielä hiomatta toivoen naisen viiltävän ranteensa auki. (En taida soittaa maanantaina lasiliikkeeseen…) Miehen hekotettua kyllikseen jatkamme akvaarion pystytystä, joka sujuu tosi helposti. Lopuksi saamme puristettua itsestämme sen verran, että kokosimme vielä sen viimeisen akvaarion (sen miehen tilaaman) ja yllätys-yllätys lasit olivat juuri oikean kokoiset….mutta niitäkään ei oltu hiottu. (Harkitsen soittavani maanantaina lasiliikkeeseen) Nyt oli keittiön pöytä täynnä puolivalmiita altaita ja kävimme tyytyväisinä nukkumaan.

26.01.2002 SAANKO HUOMAUTTAA
Keittiössä on täysi kaaos. Yritän lukea aamun lehteä akvaarioiden välissä siinä onnistumatta. Lapset vinkuvat ja raahaavat aamiaistarpeensa muualle.
Tiskiröykkiöstä selvittyäni aloitamme akvaarioiden saumauksen. Pienin ensin. Nyhräämme silikonin kanssa ja tehtäväni on katsoa, että ”rako” täyttyy. Se ei aina täyty ja huomautan asiasta. Yritin huomauttaa jo eilen täppejä laittaessamme. Nyt pääsen huomauttamaan siitä, että huomautin jo eilen ja huomautan vielä siitäkin, että jos huomautukseni olisi huomioitu, ei nyt olisi niin paljon huomautettavaa.
Joudumme keskeyttämään työskentelyn hetkeksi ja neuvottelemaan siitä mihin silikonin pitää mennä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Koska näkemyksemme ovat hieman eriäväiset, ”keskustelemme” asiasta jonkin aikaa.
Huomatkaa, että vaikka en ole ikinä rakentanut akvaarioita, enkä edes nähnyt sellaista rakennettavan, katson olevani täysin pätevä keskustelemaan asiantuntevasti silikonin levityksestä. -olenhan nainen.

Pääsemme suunnilleen yhteisymmärrykseen mutta minun on kuitenkin vielä huomautettava, että mitä järkeä minun on huomauttaa niistä saumoista (kuten on pyydetty) jos huomautustani ei millään tavoin
noteerata. Yritän havainnollistaa selostustani osoittamalla ”huonoa” täppiä ja saan haavan sormeeni.
Tekisi todella mieli soittaa lasiliikkeeseen! MUTTA TODENNÄKÖISESTI MINULLA EI ENÄÄ MAANANTAINA OLE SORMIA JOLLA NÄPYTELLÄ PUHELINTA! Lähden tupakalle.

Imettyäni koko savukkeen kolmella henkosella tunnen oloni hieman rauhallisemmaksi. Työ jatkuu ja huomaamme jossain
vaiheessa, että silikoni kannattaa pursottaa saumoihin ulkopuolelta. Silloin ulkosaumat on helppo vetää tasaisiksi ja sisäpuolelle tulee automaattisesti paksu kerros silikonia joka on helppo vetää siistiksi saumaksi veteen kastetulla pikkulusikalla.
Siirrymme astetta suurempaan altaaseen. Päätämme laittaa teipit lasiin jotta silikoni ei tursuaisi liikaa.
Teipitimme samalla molemmat jäljellä olevat altaat. Todella rasittavaa puuhaa. Lopulta pääsimme aloittamaan taas silikonin pursotuksen. Päätimme tehdä pystysaumat ensin ja poistaa teipit samantien.
Ulkopuolisten teippien poisto onnistui helposti ja saumasta tuli tosi siisti.

Sisäpuolen pystyteippejä emme saaneetkaan pois, koska olimme epähuomiossa laittaneet niiden päälle alasauman pitkät teipit.
Pahus. Ei auta kuin pursottaa myös pitkät alasaumat ja ottaa sitten vasta kaikki teipit pois. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa kulmissa pystyteipit pitkien päällemutta kumpikaan meistä ei innostunut
uudesta teipityksestä juuri tehdyn jälkeen.

TOSI SIISTIT SAUMAT
Silikonin pursottaminen sujuu loistavasti, vielä paremmin kuin pikkualtaan kohdalla. Pitkästä aikaa tunnen väsymyksestä huolimatta voitonriemua ja uskon, että nämä akvaariot ovat vielä joskus jopa käytössä. Kun kaikki saumat on pursotettu alkaa teippien poisto. Tartun ensimmäiseen teippiin ja vetäisen. Aarrrgh! Silikoni venyy teipin mukana kuin jenkki. Hupsista.

Teipeistä irronnutta silikonimönjää on ympäri akvaarion laseja ja kun sitä yrittää poistaa,se leviää entisestään.
Minua alkaa naurattaa. Jostain syystä en näe miehen kasvoilla hymyn häivääkään. Mies ottaa sinolia ja poistaa nopeasti laseihin tarttuneen silikonin.-onneksi ne vielä lähtevät. ”Revitään kaikki teipit pois
kävi miten kävi.” hän sanoo. No minähän olen tunnetusti yllytyshullu.
Hyökkäämme akvaarion kimppuun ja revimme teippejä vimmatusti. Silikoniset teipit juuttuvat laseihin, toisiinsa, käsiimme, joka paikkaan . Kun teipit on revitty tarkastamme tuhon.

Mieleeni tulee juuri muutamaa minuuttia aikaisemmin lausumani sanat:”tosi siistit saumat.” Alan hihittämään enkä pysty lopettamaan. Mies hinkkaa kuumeisesti silikonia laseista sinolilla. Minä istun pöydän toisella puolella ja nauran. Nauruni lomasta ihmettelen yleensä niin rauhallisen miehen raivoa.
Herranjestas, tuohan on oikeasti vihainen. ”Sama se on hajottaa koko paska!”…- ja minua naurattaa jostain syystä vielä enemmän. Tarkastamme tuhon laajuuden. Sisäsaumat näyttävät paikoittain todella karmivilta. Lähemmän tarkastelun tuloksena kuitenkin toteamme,että suurin osa saumoista on ihan ok. Mietitään myöhemmin mitä niille huonon näköisille saumoille tehdään. Olen nyt saanut annokseni akvaarion rakentamista tältä päivältä. Mies liimaa vielä keskituen paikoilleen ja käyttää (näköjään, minulta EI ole kysytty mitään) Disneyn
piirrettyjä videoita tuen korotukseen. Siitä minä en pidä, mutta en huomauta asiasta.

Luin taannoin jostain akvaariomaailman numerosta jutun jossa käsiteltiin akvaarion rakentamista pikku otsikolla: Tee se itse ja itke. Taidan olla todella pahasti kieroutunut sillä hetkittäisiä epätoivon/raivon/
tuskanhetkiä lukuunottamatta olen enimmäkseen nauranut. Nauranut niin paljon että vatsani on kipeä.

27.01.2002 AMMATTILAISET ASIALLA
Etikan haju on…sanoisinko voimakas. Tottuneesti ohjaan lapset muualle aamiaiselle, enkä edes yritä lukea aamun lehteä akvaarioiden välissä. Vuorossa on tänään suurin allas. Se loikoo pöydällä allaan pahvia ja n. 5 cm paksuinen levy. Tämä on siis se allas joka oli ”oikein” leikattu. Hienoa, tähän tulee varmasti siistit saumat ajattelen. (muistan hämärästi ajatelleeni samalla tavalla myös vähän aikaa sitten)
Eikun hommiin. Huomaamme (melko) välittömästi, että koska lasien välit ovat siistit ja kapeat (eivätkä
epämääräiset aukot niin kuin edellisissä altaissa) ovat tulitikut juuttuneet pohjan sivu- ja päätylasien väliin. Asiaa ei auta se, että huomaamme myös itse akvaarion juuttuneen täpeistä pahviin kiinni. Karkoitan
alkuunsa esille pyrkivän hihityksen ja yritän asiallisesti keskittyä miehen antamiin ohjeisiin.
Onneksi saimme akvaarion irti pahvista ujuttamalla partakoneenterän pahvin ja lasin väliin ja akvaariota hieman nostamalla tikut kaivettua lasien välistä. Koska olimme olleet eilen reippaita ja teipittäneet myös
tämän altaan, oli meidän nyt revittävä teipit pois (fiksua) ja laitettava ne uudelleen sillä tavalla, että pystyisimme poistamaan pystysaumojen teipit ensimmäisinä. Loistava esimerkki ”toimi ensin-ajattele
sitten”-mentaliteetistä joka meillä vallitsee.

Työnnän pääni akvaarion sisälle teippiä korjatakseni ja etikan
haju iskee nenääni kuin piikki! Uuh, kamalaa. Hyvähän se miehellä on pitkillä käsillään operoida yläilmoista. Minä olen tällainen tynkätaavi ja vielä kun tuo rintavarustus on koko ajan ja jokapaikassa
edessä niin ei se ole niin helppoa. Päätän olla enää työntämättä päätäni akvaarioon. Päivän paras päätös.
Eipä mene aikaakaan kun huomaan (nenääni iskevästä hajusta) että pääni on taas siellä akvaariossa. Joko minulla on todella lyhyt muisti tai sitten olen tyhmä. Epäilen molempia.

Siirryn suosiolla sivuun ja annan miehen teipata loput. Sitten silikonin pursotukseen. Seuraan sujuvasti saumojen täyttymistä ja eipä aikaakaan kun ne ovat valmiit. Voila!…..paitsi että unohdimme poistaa ne teipit!!! Voi luoja. Eihän tämä voi olla totta! Ensin näemme suuren vaivan jotta voisimme poistaa teipit yksi kerrallaan heti silikonin laiton
jälkeen ja sitten UNOHDAMME poistaa ne!?
Muistaen eilisen silikoni-teippi shown päätämme olla koskematta teippeihin ennen kuin silikoni on kuivunut. Loistava päätös. Mies jää liimaamaan kolmea keskitukea (ja ottaa loput Disneyn videot!prkl!) ja minä häivyn koirien kanssa ulos.

Puolimetrisessä hangessa tarpominen jos mikään karistaa tehokkaasti aivoista kaiken akvaarioihin liittyvän. Rämmin lumisessa
metsässä ja katselen koirien kirmailua. Ihanaa. Hengitän syvään kirpeää pakkasilmaa ja nautin olostani.

Kotiin palattuani jo ovella vastassa oleva kuvottava etikanhaju palauttaa minut hyvin nopeasti maanpinnalle. Tiskialla täynnä likaisia astioita, lapsilla nälkä ja minua alkaa hiljalleen ahdistaa. Pakenen tv:n
ääreen tuijottamaan kuumaa piiriä. Lapset syököön mitä kaapista löytävät, minulla ei ole nälkä. Päätä särkee. Ei naurata.

28.01.2002 ÄLÄ UNTA NÄE
Nukuin todella huonosti. Näin jotain painajaista kaloista. Olivat karanneet akvaariosta ja uiskentelivat ilmassa pitkin asuntoamme. Varmistan mieheltä, että saan aivan varmasti pöydän puhtaaksi illalla.
Kun kaikki ovat poistuneet kannan 40-litraisen altaan wc:n pöytätasolle ja lasken sinne hitaasti vettä.
Huomaan akvaarion alla olevan pahvin alkavan tummua. Akvaario vuotaa. Tyhjennän sen, merkkaan vuotokohdan ja jätän altaan ylösalaisin kuivumaan. Muistan, että illalla on taloyhtiön kokous.
Mies soittaa. Ilmoitan, että akvaario vuotaa. Kärsin päänsärystä ja pahoinvoinnista. Mies tulee töistä. Kannamme yhden akvaarion olohuoneeseen, toinen laitetaan wc:n tasolle. Mies laittaa vuotavaan akvaarioon silikonit vielä pohjaankin. Lähden taloyhtiön kokoukseen. Ihmiset vinkuvat täysin toisarvoisista asioista. Tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa. Rakentaisivat muutaman akvaarion ja vinkuisivat aiheesta!

Kotiin tultuani mies ilmoittaa, että kaikkiin akvaarioihin täytyy laittaa silikonit pohjaankin. Mielenkiintoista…mutta onneksi vasta ensi viikonloppuna. Myöhemmin katselin sängyssä damina maatessa-
ni yhtä akvaarioistamme. Gossei iski minulle silmää ihan kuin se tietäisi jotain. Se on varmaan edelliessä elämässään rakennellut akvaarioita ja kostoksi siitä tehtiin kala. Mietin hetken. Ei paha kohtalo.
Itse olisin kyllä mieluiten kultakala.

03.02.2002 VERI ROISKUU
Voiko viikko mennä näin nopeasti? Ei voi. No se nyt kuitenkin meni. Aamulla kokeilemme vuotaako pikkuallas. – Ei vuoda. Jätämme vedet sinne. Illalla kannamme isomman altaan taas keittiön pöydälle tarkoituksena poistaa ne teipit.
Juon sujuvasti kahvia ja olen henkisenä tukena kun mies heiluu terävän mattoveitsen kanssa. Homma sujuu hyvin ja saumat ovat oikeasti tosi siistit. Lueskelen lehteä ja keskustelen leppoisasti miehen kanssa.

Eihän tämä akvaarion rakentaminen nyt niin kamalaa olekaan. Silloin se tapahtuu. Miehen ranteen yläpuoli osuu yhteen tukipalkkiin ja koska (edelleen hiomattomat)lasin reunat ovat veitsenterävät, saa mies ranteeseensa syvän n.4cm pitkän haavan. En ensin edes tajunnut kuinka pahasti siinä kävi koska mies vain totesi tyynesti: ”noniin” ja käveli lavuaarin luo kättään pidellen. Huuhtelimme haavan vedellä. Verta tuli
todella paljon. Olisin lähtenyt siltä istumalta viemään miestä sairaalaan ommeltavaksi mutta ei. Painoin haavaa jonkin aikaa voimakkaasti ja laitoin sideharson ranteen ympärille.

Mies jatkoi hommiaan. Päivittelin hiomattomia laseja ja kysyin eikö niille todellakaan voi tehdä mitään?
Olimme molemmat saaneet useita osumia ja nyt vielä tämä syvä haava. ”Voihan niitä hioa”, mies vastaa. – Ai itse? Millä? ”No hiomapaperilla.” Voi herranjestas! Olin luullut, että siihen tarvitaan VÄHINTÄÄN joku sitä varten kehitetty kone, joku ”akvaarionlasienhiontakone.” Uskomatonta. Olimme molemmat aivan ruvella ja varmasti menettäneet muutaman desilitran verta kun olin ollut siinä uskossa että niille EI voi tehdä kotona itse
mitään. Otin samantien hiekkapaperia ja aloin hangata reunoja.
Joku on joskus sanonut, että jos liitto kestää talon rakentamisen, se kestää mitä vain. Itse olisin taipuvainen lisäämään akvaarion rakentamisen samaan kategoriaan. Ainakin jos rakentaa keittiön pöydällä
ja kolme kerrallaan.

Loppuilta sujui hyvin. Hiottuani reunat aloin miehen pyynnöstä siistimään tukilasien saumoja partakoneen terällä. Sen jälkeen kippasimme akvaarion ylösalaisin pohjan tiivistämistä varten. Samalla muistimme, että akvaarion sisälle olisi pitänyt laittaa yhteen kulmaan lisää silikonia.
Harmi. No, nyt kun akvaario oli näin,pystyin hyvin hiomaan pohjan reunat. Sitten kippasimme altaan kyljelleen ja laitoimme pohjasauman silikonit ja sen nurkan. Tukilasien silikonit näyttivät kovin ohuilta, joten laitoimme niihin lisää silikonia….eli sen verran lisää, kuin olin juuri poistanut. Hullun hommaa.
Tässä vaiheessa taas nauratti. Lopuksi kannoimme altaan takaisin paikalleen olohuoneeseen. Kömmimme sänkyyn katselemaan aiheeseen sopivaa elokuvaa: kala nimeltä Wanda….samassa akvaariossa ainakin
lehtikala,neontetra,palettikala,norsukala,sinisilmäpleko,platy,miekkapyrstö…itse En laittaisi niitä kaikkia samaan altaaseen. Mutta mikäpä minä olen toisia arvostelemaan. Enhän edes tiennyt että lasia voi
hioa hiekkapaperilla. Se oli kova isku. Myönnän.


04.02.2002 KUN AKVAARIOT EIVÄT RIITÄ
Se on Jyväskylässä ,kertoo mies. 350-litrainen. 80x80x55. Juuri sopiva pienille kultakaloillemme. – ja halpa.
No sehän on haettava. Lähdemme matkaan klo 15.00. Melkein 6 tuntia myöhemmin olemme vihdoin taas kotona mukanamme tämä rautakehyksinen hirvitys, joka on ilmeisesti joskus ollut akvaario.
Käteni meinasivat repeytyä irti kun kannoimme sen autosta sisälle. Silikonit siihen täytyy vaihtaa, ja
kehykset maalata. Hyvä, EIHÄN MEILLÄ VIELÄ OLLUTKAAN TARPEEKSI HOMMIA!
Menen hermosauhuille ja huomaan työntäneeni koko tupakka-askin suuhuni ja yrittäväni sytyttää sen kulmaa. Alan olla huolissani mielenterveydestäni.

08.02.2002 TOTUUDEN HETKI
Kannamme 140-litraisen altaan kierreportaita yläkertaan saunan pesuhuoneeseen. Onneksi allas on kevyt. Pitää katsoa vuotaako se. Aseteltuamme sen varovasti alustan ja pehmikkeiden päälle aloitamme
veden laskun. Jännityksellä seuraamme kestääkö allas kun vesi hitaasti nousee. Akvaario on täynnä vettä, eikä vuoda. Jätämme vedet yöksi
akvaarioon. Näen jälleen painajaisia. Kalat ovat jälleen karanneet akvaariostamme ja lymyilevät suuren huonekasvin lehtien lomassa. Joukkoon on jostain ilmestynyt selkäuimarimonni, mitä unessa suuresti
ihmettelen. Mies puhuu unissaan, herään siihen. Omituista muminaa josta erotan vain useasti toistuvan sanan: kultakala. Olen huolissani mielenterveydestämme.

09.02.2002 VIIRAA, VIIRAA…
Kipitämme heti aamulla katsomaan yläkerran saunan pesuhuoneessa olevaa akvaariota. Ei vuoda, ei ole hajonnut. Tyhjennämme sen ja kannamme takaisin alakertaan. Ja eikun toinen (100 l) samaan
testiin. Kaikki menee hyvin. Vesi nousee hitaasti ja tasaisesti, ei vuotoja. Yhtäkkiä kuuluu PAMAUS!
Altaan keskellä oleva lasituki irtoaa toisesta päästä silikoneineen päivineen. Tuen lasia keskeltä samalla
kun mies laittaa letkun imemään vettä pois. Mies päättää laittaa molempiin altaisiin keskelle tuen alumiinista. (tai jostain) Kannamme tyhjän akvaarion taas kerran keittiön pöydälle ja mies lähtee rautakauppaan. En osallistu tukien kiinnitykseen muuten kuin kärsimällä päänsärystä joka johtuu silikonin ja sinolin hajusta. Miten ikinä suostuin tähän? Haluan entisen elämäni takaisin!

Lähden ulos tupakalle. Huomaan seisovani sisällä portaiden alla, pitäväni sytytintä palamassa ja ”imeväni” ilmaa. Olin unohtanut
ottaa tupakan. Eilen ”karistin” kuumemittaria. –Olen todella huolissani mielenterveydestäni.

10.02.2002 MAHDOTON TEHTÄVÄ
Änkeydyn aamukahville akvaarioiden sekaan keittiön pöydälle. Yritän olla katselematta etuviistossa oikealla olevaa 350 litraista rumilusta, koska tiedän että sekin on raahattava yläkertaan. Ja se on mahdoton
tehtävä. Koska: 1.EN JAKSA kantaa sitä. 2. Se EI MAHDU kääntymään portaissa. 3. EN HALUA koskeakaan siihen.

Minulta ei ilmeisesti kysytä.
Kannamme ensin ne 2 allasta pois keittiön pöydältä. (ehdo-
ton vaatimukseni) Mietin kuinka monta kertaa olemme viime viikkojen aikana kanniskelleet akvaarioita
paikasta A paikkaan B… -ja takaisin. Kuvittelen sen kaiken filmille nopeutettuna…tai koko tämän akvaarioiden rakennus-idiotismin nopeutettuna äänen kera, sellaisen pikku-orava äänen. Alkaa taas naurattamaan ja nyt pitää olla vakava koska meillä on vakava puuha menossa. Pitää kantaa 350 litrainen rautakehysakvaario 20 kierreporrasta ylöspäin. ”Voi luoja, että tämä painaa”…puuh… ”en jaksa kantaa tätä.”
Nostamme akvaarion pystyyn ja alamme hitaasti kavuta portaita ylös…puuh…puuh…hitto että osaakin olla painava. Tuntuu siltä, että kohta verisuonet päässäni katkeavat, Hyvin menee… nyt jo puolessa
välissä. Näen lasten huolestuneet ilmeet kun he tarkkailevat ponnistelujamme alakerrasta käsin, ja jostain käsittämättömästä syystä räjähdän nauramaan.

Akvaario on pakko laskea portaille. En saa naurua loppumaan koska koko tämä tilanne on niin koominen ja mieletön! Nauru tarttuu mieheen ja lapsiinkin Nauramme koko porukka vedet silmissä. Vähitellen muut saavat itsensä rauhoittumaan, mutta en minä. Vedet valuvat silmistäni ja vatsaan ja poskiin sattuu. Aina kun olen hieman rauhoittunut ja yritän
tarttua akvaarioon jatkaakseemme matkaa tulee uusi hysteerinen naurukohtaus. Jostain syystä muita ei enää naurata pätkääkään.

Lopulta saamme akvaarion raahattua pesuhuoneeseen ja mies alkaa irroittaa vanhoja silikoneja. Vatsaani koskee kun kävelen portaat alas.

Olen entistä huolestuneempi mielenterveydestäni. Kuvittelen meneväni lääkäriin. ”Tohtori hyvä, viime aikoina olen nähnyt painajaisia kaloista ja saanut hillitsemättömiä naurukohtauksia. Teen myös täysin idioottimaisia asioita lähinnä tupakointiin liittyen.” Tohtori kysyy :Onko jotain muuta mistä haluaisit puhua? Vastaan: ”no, viime aikoina olen
myös useasti viillellyt itseäni lasinpaloilla sekä haistellut lähes päivittäin sinolia ja silikonia. Lisäksi olen kanniskellut tyhjiä akvaarioita asunnossamme päämäärättömästi paikasta toiseen.” Tämän jälkeen toh-
torikin olisi huolissaan mielenterveydestäni ja passittaisi minut mielentilatutkimuksen kautta suljetulle osastolle. Eli ei tohtoria. Vaikka toisaalta… hiljainen (ei veden lirinää) pehmustettu pyöreä huone jossa
ei haise sinoli eikä silikoni, ei paha…

13.02.2002 MITÄ VAIN HARRASTUKSEN ETEEN
Olemme sairaita. Nyt siis myös fyysisesti. Joku hirveä virus on iskenyt kyntensä meihin. Normaalit ihmiset varmaan olisivat kaivautuneet vällyjen alle juoden kuumaa.
Mutta emme me. Me mielenvikaiset lähdemme ostamaan hiekkaa ja styroksia. Kotona pesemme hiekan ja aloitamme 140-litraisen akvaarion sisustamisen. Muutamaa päivää aikaisemmin olimme
lähteneet läheiseen venerantaan tarkoituksenamme löytää akvaarioon sopiva karahka. –Helmikuussa? -Kuopiossa? Tie rantaan oli tietenkin tukossa. Aura-auto oli vetänyt päätien ja jättänyt ison vallin ja
kokkareita ajoväylälle. Rantatie näytti muutoinkin siltä, ettei siellä oltu ajettu koko talvena. Suosittelin miestä jättämään auton siihen. Naisenlogiikalla ajattelin, että takavetoinen farmari Volvo juuttuisi
lumeen joskus muinoin auratulla pikkutiellä. Kukaan täysjärkinen ei sinne ajaisi – ei edes maastoautolla.

Tietenkin me ajoimme. Volvoahan on haukuttu traktoriksi, eikä ilmeisesti aivan turhaan. En suostunut osallistumaan karahkan etsintään vaan ulkoilin sillä aikaa koiran kanssa. Mies rämpi reisiään myöten lumessa. Karahka löytyi ja sain jälleen hysteerisen naurukohtauksen kun katselin miestä pyllistelemässä ja sahaamassa puuta. Alkoi tulla jo hämärä joten päätimme lähteä pois. Muuten hyvä idea mutta auto liikkui noin puoli metriä jonka jälkeen se juuttui totaalisesti. Ei päästy eteen eikä taakse.

Jaahas, nyt olisikin hyvät neuvot enemmän kuin tarpeen. Takarenkaat olivat uponneet lumeen ja niiden edessä oli 20 cm korkeat lumivallit. Minä ( tietysti) jouduin työntämään mutta siitä ei ollut (tietenkään) mitään
hyötyä. Mies kaivoi sahalla (ainoa työkalu joka oli mukana) lunta renkaiden edestä. Tunsin kuinka jälleen kerran hysteerinen nauru tunkesi ulos suustani. Laitoimme takajalkatilan maton vetävän rankaan alle.
Mamman pikku kulta, 50kg rottweiler uros otti kierroksia auton takaluukussa siihen malliin että emme voineet keskustella edes huutamalla. Minä työnsin niin, että silmät pullistuivat ulos päästä ja lopulta
auto irtosi kuopasta. Meteli auton takaosassa yltyi, auto heilui puolelta toiselle ja päätimme ottaa pikku mussukan ulos ennen kuin se tulisi itse lasin läpi. Lähdin kävelemään isolle tielle päin koiran kanssa ja toivoin todella ettei auto juutu enää. Mies taisteli auton kanssa pilkkopimeässä lumisella ”tiellä.”

Olimme sopineet, että mikäli hän saa auton kunnolla liikkeelle, ei pysähdy enää ottamaan minua kyytiin vaan jatkaa samaa vauhtia isolle tielle saakka. Katselin auton takavaloja kunnes ne hävisivät näkyvistä.

Oli pimeää ja satoi räntää. MITEN pitkä matka sinne tielle oikein on. Kompastelin eteenpäin pilkkopimeässä läpimärkänä.
Koiralla sentään oli hauskaa. Reissun vahingot: kumimatto pilalla, minä ja vaatteeni märät ja likaiset, auton oikeanpuoleinen peruutusvalo säpäleinä….mutta onhan meillä hieno karahka. (?)

Nyt kuorittuna ja liotettuna se on todella hyvännäköinen ”väärinpäin” ikään kuin juurakkona 140 litraisessa.
Sen 100-litraisen päätimme antaa miehen tyttärelle syntymäpäivälahjaksi. Kehystimme sen ja se näyttää hienolta.

15.02.2002 ONNISTUMISEN ILOA
Tänään laitoimme keltabarbit uuteen akvaarioonsa. Uiskentelivat uteliaina kasvipaljoudessa Kohta huomasimme, että ne kutevat. (taas)
Ilmeisen hyvin viihtyvät. Nyt tuntuu siltä, ettäemme ole tehneet turhaa työtä. En ole viimeaikoina nähnyt kalapainajaisia enkä saanut hysteerisiä naurukohtauksia. Huoleni mielenterveydestäni alkaa vähitel-
len hellittää. Katselen rauhallisin mielin nelisataista ”amatzoniamme.” Juon kupillisen kahvia. Aurinko paistaa ja ulkona on ihanan keväinen ilma. Päätä ei särje eikä akvaariot ahdista.

16.02.2002 PIENTÄ PUUHAILUA
Kävimme ostamassa 2 uutta suodatinta ja laitoimme vedet 100-litraiseen. Se ei vuoda edelleenkään. Se NIIN HYVÄNNÄKÖINEN karahkamme 140-litraisessa on aivan limainen ja akvaarion vesi on
sameaa. Poistin yökötyksen altaasta ja heitin sen pihalle. Leikkikööt koirat sillä. Väkisinkin tulee mieleen, että olisi sitä EHKÄ helpommallakin saanut koirille kepin hankittua.
Altaan vesiarvot ovat onneksi kunnossa. Olin lukevinani tarkasti vanhasta akvaariomaailma-lehdestä luonnonpuun laittamisesta akvaarioon tehdyn artikkelin. Ilmeisesti JOTAIN kohtaa tekstistä en aivan
ymmärtänyt. Keltabarbit kuitenkin kutevat edelleen. Selvisimme säikähdyksellä. Ehkäpä emme ihan vähään aikaan hae luonnonpuuta akvaarioihimme.

17.02.2002 TYYNTÄ ENNEN MYRSKYÄ
Mies pesi 25 kg hiekkaa. Suoritimme normaalit viikottaiset vedenvaihdot. Otimme 400-litraisesta lisää kasveja pois (siihen 100-litraiseen) Mies lähti asentamaan tyttärelleen sitä synttärilahja-akvaariota.

18.02.2002 VASTAUKSIA, KIITOS!
Olivat ”koko yön” tyhjentäneet sitä vedestä, kasveista ja kaloista. Niin, se 100-litrainen vuotaa. Nyt on saatava nopeasti uusi akvaario tilalle. Paino sanalla nopeasti. Hyvä, sillä se tarkoittaa sitä, että vanhaa
ei ehdi korjata vaan täytyy OSTAA jostain toinen akvaario.

Olimme juuri lopettaneet puhelun kun mies soitti uudelleen. Oli jo ehtinyt löytää jostain uuden altaan vuotavan tilalle. Hakee sen illalla ja menee
”asentamaan” homman uusiksi. Hyvä. Siis HETKINEN… hetkinen…nyt tässä mättää joku ja pahasti.
Minulle myytiin tämä koko akvaarionrakennusidea osittain sillä varjolla, että akvaariot ovat kalliita ja tulee paaaaaaaaljon halvemmaksi rakentaa sellainen itse. JOS akvaarion kuitenkin (näköjään) saa
MINUUTISSA ja halvemmalla kuin itsetehden niin MIKSI joku tosiaankaan edes harkitsee akvaarion rakentamista? Miksi? Miksi meillä on niitä työn alla neljä? MIKSI minä olen jo kuukauden elänyt tässä
akvaariohelvetissä? MIKSI?

Mies tulee illalla kotiin vuotavan akvaarion kanssa. Pohjan sivusaumat ovat aivan vetelät. Miten tämä nyt on mahdollista? Kuinka saumat voivat yhtäkkiä pehmetä? Akvaario oli täällä useita vuorokausia
vedellä täytettynä eikä vuotanut ja saumat olivat aivat kiinteät.
EN halua nähdä yhtään ylimääräistä akvaariota asunnossamme juuri nyt, joten tämä vuotava akvaario jää autoon.
Toivottavasti se jäätyy kuoliaaksi. Jätän takaluukun lukitsematta. Jos hyvin käy niin joku onneton varastaa sen. Hahhaahaaa!

Menen tupakalle. Yllättävää, se sentää onnistuu. Menen katsomaan lohdutukseksi keltabarbeja. Se akvaario ei ainakaan vuoda. Huolet ja murheet kaikkoavat kun katselen barbien iloista uiskentelua Paitsi että yksi urosbarbi puuttuu. Missä se on? Kertokaa! Katselen koiria syyttä-
västi. Ovat NIIN viattoman näköisiä.Kukaan ei halua tunnustaa. Joku niistä kuitenkin on aivan ilmiselvästi syönyt lattialle loikanneen kalaraukan. Pidän koirille vakavan puhuttelun. 5 silmäparia tuijottaa
minua uteliaina kun kerron niille, että LASSIE olisi ottanut kalaa varovasti pyrstöstä kiinni ja laittanut
sen TAKAISIN akvaarioon. Nämä riiviöt yrittävät etuhampaillaan irroittaa imumonnitkin laseista. En näe niiden karvaisilla naamoilla katumuksen häivääkään. Pedot.


20.02.2002 ARVASIN TÄMÄN
Selviän kohtalaisen pienellä hysteerisellä naurukohtauksella kun yritämme asettaa 350-litraista akvaariota levyn ja stryroksin päälle pesuhuoneessa. Olimme työntäneet sen yhteen nurkkaan kyljelleen kuivattelemaan silikonejaan. Nyt se piti siis saada pois sieltä ja ”oikein päin” alustan päälle täyttöä varten.

Viimeaikaisten epäonnistumisien jälkeen minua ei jännittänyt yhtään. olin aivan varma, että koko akvaario hajoaa säpäleiksi ja vesi valtaa asuntomme. Tähän odotukseen nähden olin positiivisesti yllättynyt kun
ilmeni, että allas vuotaa vain yhdestä kohdasta ja siitäkin tyylin tippa minuutissa.
Tyhjensimme ¾ vedestä ja pesimme altaan. Tai mies pesi, minä tenttasin poikaani maantiedon koetta varten. Huomenna mies laittaa uuden silikonin vuotokohtaan. Myöhemmin illalla mies vielä maalasi kehykset mustiksi.
Tuntuu uskomattomalta että kun tämä allas on (toivonmukaan ensi viikonloppuna) valmis niin meillä ei ole mitään kesken olevaa akvaarioprojektia.


23.02.2002 PAINAJAINEN TORPANKADULLA
Herään klo 02.30 kun mies kertoo, että NYT meillä ON kiire! Barbiakvaario vuotaa lorisemalla.
Ihmettelen unenpöpperöisen ihmisen toimintakykyä ja rauhallisuutta. Letku ja ämpärit esille. Vedet valumaan pois. Lattia on likomärkä. Kaikki talon pyyhkeet läjäytetään siihen. Sähköjohdot pois vedestä lillumasta. Ensimmäinen ämpäri on täynnä, toinen tilalle. Minne kalat? 40-litraisessa
on yksi kultakala karanteenissa.
Nyt on kiire. Otan jääkaapin vihanneslokeron, se on suuri, n.10-l vetoinen. Pesen ja täytän sen vuotavan akvaarion vedellä. Laitan pikkupumpun päälle. Alkaa kalojen metsästys.

Akvaariossa on enää n.10 cm vettä joten se ei ole hankalaa. Mies mättää samalla kasveja toiseen ämpäriin. Kalat ovat turvassa, tosin aika kalpeina. Hiekka vauhdilla yhteen suureen ämpäriin, akvaario tyhjäksi ja pois kaapin päältä. Täysin turvonnut ja pilalla oleva kaappi pois. Lattia kuivaksi.( Joudun pyytämään koirilta anteeksi. Löysimme kadonneen keltabarbin kaapin takaa kuivettuneena). Kello on 03.30. Pyyhkeet pesuhuoneen lattialle.
Valot pois ja nukkumaan. 3h aikaa nukkua ennen herätystä.
Toiminnantäyteinen päivä tulossa. Startti klo 08.00 koulun myyjäisiin mukana takakontillinen leipomuksia jotka tein edellisenä iltana. Kotona klo 13.00, yksi koira mukaan ja eläinlääkärille silmätarkastukseen. Takaisin kotona klo 16.00.

No niin, nyt ne kalat. Toteamme tilanteen. Barbit 10-litran vihanneslokerossa – ei hyvä.
Ja iso läjä kasveja ämpärissä. Vaihtoehdot:
1. Antaa niiden olla siellä ja korjata vuotava akvaario. Ei.
(kuolevat ennen kuin akvaario on valmis)
2.Laittaa ne 400-litraiseen. Ei. menisi koko ”Amatzonia” hyrskynmyrskyn) 3.Laittaa ne kultakalojen kanssa. Ei.
4. Ottaa riski ja tuoda 350-litrainen
alakertaan, laittaa se valmiiksi kultakaloille, (ja rukoilla sormet ja varpaat ristissä ettei se vuoda)siirtää
kultakalat sinne ja laittaa barbit entiseen (170-litraiseen) kultakala-akvaarioon. Joku näistä erittäin
huonoista vaihtoehdoista oli valittava, joten valitsimme yksimielisesti numeron 4.

LIIAN VÄSYNYT HIHITTÄMÄÄN
Nyt se on todistettu. Kykenen tosipaikan tullen koskemaan 350-litraiseen rautakehysakvaarioomme saamatta hysteeristä naurukohtausta.Teimme pikatestin. Vedet akvaarioon – ei vuoda – vedet pois.
Kannamme sen alakertaan omalle paikalleen todella nopeasti, kertaakaan pysähtymättä eikä minua naurata yhtään. Akvaario on paikallaan. Hiekat. Missä on hiekat? Onko niitä edes ostettu? Mies väittää ostaneensa
ei vaan nyt muista minne laittoi ne. Pienoisen etsinnän jälkeen löytyvät ulkovarastosta. Ihanaa. Pakkasta on 20 astetta. Jääkylmää hiekkaa 75 kg. Pesemme hiekkaa vierekkäin kuin koneet, sanomatta sanaakaan. Mies
käy aina välillä kantamassa puhtaat hiekat akvaarioon. Selkäni on kuin tulessa.

Mukava harrastus nämä akvaariot. Todella rentouttavaa.

Kaikki hauska loppuu kuitenkin aikanaan ja jossain vaiheessa oli viimeinenkin hiekkasatsi pesty.

Tarkoituksenamme tosin oli ollut tehdä tämäkin akvaario
kaikessa rauhassa ja antaa sen kypsyä kunnolla ennen kultakalojen siirtoa. No, ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Vettä emme uskaltaneet laittaa kuin vähän
yli puolenvälin. Lisäämme sitten hiljalleen lähipäivien aikana. Yksi urakka valmis, mutta ne barbit ovat vieläkin vihanneslokerossa. Päätimme ottaa barbeille vedet 400-litraisesta. Vanhat hiekat ämpäristä akvaarioon, vedet perään, kasvit toisesta ämpäristä paikoilleen ja kalat vihanneslokerosta haavilla suoraan uuteen kotiinsa. Aikamoinen shokki
mahtanut barbeille olla. Olivat tosi säikkyjä vihanneslokerossa ja sieltä suoraan uuteen kotiin.
Ilmeisen hyvin kotiutuivat…puolen tunnin kuluttua jo kutevat. Sitkeät sissit.

25.02.2002 MIKÄ MENI PIELEEN?
Mietimme ihan oikeasti mikä meni pieleen? Miksi akvaariot alkoivat vuotaa? Miksi 2 viikkoa vettä pitänyt barbiakvaariomme vuosi yhtäkkiä kuin seula? Miksi molempien vuotavien akvaarioiden
varmasti kunnolla (2 viikkoa) kuivuneet silikonit olivat muuttuneet pehmeäksi mönjäksi.
40-litrainen akvaario ei vuoda. Käytettiinkö siihen eri silikonia? Vanha kultakala-akvaario ei vuoda vaikka olemme
siihenkin itse silikonit vaihtaneet. 500-litrainen muinoin ei vuotanut. 60-litrainen jolla aloitimme oli miehen rakentama eikä se vuotanut. Nyt molemmat vuotavat akvaariot ovat yläkerran kuistilla. Nyt saavat nämä 3 toiminnassa olevaa akvaariota riittää.

Seuraavassa oma hurahduksemme askel askeleelta. Jos huomaatte itsessänne oireita kohdista 1-3
suosittelen ehdottomasti että pysähdytte viimeistään kohtaan 9.

OPI JA OMAKSU
eli näin körötellään kivistä tietä päin helvettiä

1. Hanki vähintään yhtä hurahtanut puoliso kuin itse olet
2. Aloittakaa 60-litran akvaariolla
3. Hankkikaa sinne kunnon kalasoppa
4. Olkaa hetki onnellisia
5. Tulkaa järkiinne ja tajutkaa kaloja olevan liikaa
6. Hankkikaa 170 litran akvaario
7. Ostakaa sinne lisää kaloja
8. Todetkaa, että ei kaloja ole liikaa, vaan akvaario on liian pieni
9. Hankkikaa 400-litran akvaario
10. Olkaa hetki onnellisia
11. Todetkaa,että kalat eivät ”oikeasti” sovi yhteen
12. Siirtäkää ”väärät” kalat takaisin 170-litraiseen
13. Tehkää 400-litraisesta biotooppi-akvaario
14. Tuhlatkaa ”puolet tuloistanne” kaloihin ja kasveihin
15. Olkaa hetki onnellisia
16. Hankkikaa 170-litraiseen lisää kaloja
17. Todetkaa, että 170-litraisen kalat eivät ”oikeasti” sovi yhteen
18. Älkää hetkeäkään harkitko joistain kaloista luopumista
19. Aloittakaa yhtä aikaa 3 uuden akvaarion rakentaminen kotonanne
20. Menettäkää järkenne, hermonne ja rahanne
21. Katsokaa kun kalat kasvavat
22. Todetkaa että tarvitsette osalle 170-litraisen kaloista isomman akvaarion
23. Ostakaa mahdollisimman kaukaa mahdollisimman ruma rautakehysakvaario
24. Väsätkää verenmaku suussanne akvaarioita kotonanne kuukausi
25. Todetkaa olevanne mielenvikaisin onnettomia tunareita
26. Jatkakaa silti
27. Siirtäkää osa 170-litraisen kaloista uuteen, valmistuneeseen 140-litran akvaarioon
28. Olkaa hetki onnellisia
29. Todetkaa keskellä yötä, että 140-litrainen vuotaa
30. Valvokaa loppuyö pelastusoperaatiossa ja laittakaa kalat vihanneslokeroon
31. Siirtäkää 170-litraisen kalat juuri valmistuneeseen 350-litraiseen
32. Siirtäkää vihanneslokerossa olevat kalat 170-litraiseen
33. Olkaa hetki onnellisia
34. Muistakaa vuotavat akvaariot
35. Todetkaa elämänne olevan yhtä akvaariohelvettiä
36. Masentukaa ja miettikää mikä meni pieleen
37. Katselkaa lohdutukseksi kaikissa akvaarioissa tapahtuvaa Non-Stop kutemista
38. Todetkaa kalojennekin olevan mielenvikaisia
39. Älkää tehkö enää mitään. Ikinä


Voi hyvät hyssyrät… tästä on nyt aikaa noin puoli vuotta ja meille on sen jälkeen tullut 700 litran akvaario. 2000 litran pihalammikko ja 900 litrainen akvaario jossa on pohja halki. Lisäksi vielä punakorvakilpikonnien akvaario.

Loppuuko tämä koskaan?

Edit: Ei lopu. Tuon jälkeen pihalammikko laajeni 5000 litraiseksi ja hankimme 1200 litraisen akvaarion. Myimme 1200 litraisen ja 900 litraisen keväällä. Olimme kesän onnellisia kun ei ollut yhtään akvaariota sisällä. Päätimme että emme enää hanki akvaarioita sisälle.

Päätimme siis että emme enää hanki akvaarioita sisälle. Näin me yhdessä päätimme. Olohuoneeseemme kuitenkin ilmestyi viime viikonloppuna 250 litrainen kulma-akvaario.

Eikö tämä ihan oikeasti lopu koskaan?

[Tallulah]

Sairaan hyvä juttu! Ihan älyttömän hyvin kirjoitettu! Meillä oli oikeasti miehen kanssa hauskaa tuota luettaessa (vaikka luulen, ettei teillä ollut hauskaa, ainakaan koko projektin aikana).

[Kirsey]

Ihanasti huumorilla höystetty (varoittava) tarina elävästä elämästä Muutamat naurunpyrskähdykset sai tämä juttu meillä aikaan. Kiitos päivän piristyksestä!

p.s. valitettavasti minun täytyy kertoa teille yksi asia...se EI lopu koskaan.

[minnakoo]

Huh huh - tässä vaiheessa voin todeta, että onneksi minulla ei mies ole ollenkaan akvaarioihin "kallellaan". Yksin ei nuin suurta sirkusta voisi pyöritää ja tuskin lupaakaan siihen tulisi.

Hienosti kirjoitettu juttu, sai vedet silmissä nauraa useaan kertaan!

[höntti]

Taitaa minulla jäädä allas tulevaisuudessa tekemättä kun en tuota juttuakaan jaksanut nyt loppuun lukea. Ehkä huomenna sitten.

Hyvä juttu!

[Muffe]

Ja tänne, kun olisi tulossa vielä akvaariota.

[Raisu]

Täytyy myöntää, että harvoin saa luettavaksi näin hauskaa tekstiä. Kiitokset tästä! Toiv. kirjoitat vielä joskus tulevaisuudessakin.. Olisi mukava tietää mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu...

[Kalanruoka]

Heheh... Hauska teksti todellakin.. Itse olemme rakentaneet yhden 120-litraisen akvaarion eikä sen kanssa ollut koskaan ongelmia.. Se ei lopu koskaan!

[sammari]

Loistava juttu, toivottavasti tarjoat sitä johonkin lehteen että moni muukin saa sen lukea!

Tuo kohta 1 (samanlainen puoliso) taitaa olla se avainkysymys miksi joillekkin kertyy akvaarioita... Meillä on niitä sisällä 14 vedellä täytettyä ja lisäksi kaksi tyhjää jotka odottaa sitä silikonien vaihtoa. Niin ja ulkona yksi hajonnut joka pitäisi purkaa ja koota uusiksi kun ensin ostaa uuden pohjalasin

Puhetta on ollut ulkolammikostakin, kerrohan Piitulainen seuraavaksi onko se yhtään helpompaa

[Rise]

Tarinaa voisi vielä jatkaa ja antaa meidän lukea mitä tapahtui 900-litraisen akvaarion pohjalasille.

[Hanna78]

Voi hyvänen aika, jutun luettuani havaitsin, että taitaa ollakin ihan hyvä, että taloudessa on ”rajoitin” (=avokki), joka pitää huolen ettei akvaarioita tule liikaa/enempää. Tällä hetkellä vain 2 allasta ja lisäksi katkaravun poikasille ”oli ihan pakko keksiä jotain” ja miten sopivasti isällä oli ylimääräistä lasia sekä sen käsittelytaitoa, antoi tosin silikonit minun laitella ihan itse (ajatteli varmaan ettei ihan äkkiä tarvitse taas jotain akvaarioon liittyvää olla virittelemässä ). Ai niin ja onhan siellä vanhempien vintillä vielä 2 allasta tyhjillään…

Niin siis juuri tänään sain hirveällä kiroilulla lätkittyä silikonit n. 30-litraiseen poikaspurkkiin ja päätin, että ei ikinä enää… Mutta niinpä ajattelin, kun 80-litraisen rinnalle hankin pitkään haaveilemani 300-litraisen, että jos tämä nyt riittäisi vähäksi aikaa… Joo, riittikin n. pariksi viikoksi sen jälkeen kun kalat sai sinne uimaan, kunnes huomasin, että uusi allashan on liian pieni ja 80-litrainen ihan toivottoman pieni… Ja haaveilu jatkuu eli ei tämä sitten taida loppua koskaan!

[crisse_83]

Juu, ei lopu...Välillä saattaa hetkeksi taantua, mutta palaa takaisin entistä pahempana.

Kohdat 1-3 kolahti ihan täysin, silikoonileikitkin kuulostaa tutuilta *huokaus*...

Kumpikin harrastanut aiemmin akvaarioita elämänsä varrella ja keväällä sitten herätettiin harrastus henkiin 60 litraisen voimin, jota seurasi 450 litrainen, jota seurasi 170 (myyjä väitti ehjäksi mutta eikös tuo vaan vuotanut) ja 80 (ukon vanha, silikoonit vaihtoon) litraiset. Tämän jälkeen saapui 120 litrainen, jonka jälkeen 20 litrainen minitankki ja sitten vielä 250 litrainen...
Tällä hetkellä noista toiminnassa 20 (kirsikkakatkarapuja), 60, 120 (isän luona, mutta avokin kanssa vastataan hoidosta), 170, 250 ja 450 litrainen.

Ja juuri kysyttiin tänään liikkeestä mitä maksaisi 1000-2000 litraisen altaan teettäminen... + ukon kaverilta mahdollisesti muuttaa meille 230 litrainen ja ukolla olisi vielä kotitilallaan säilytyksessä rautakehikkoinen 180 litrainen allas joka vaatisi silikoonit, kehikon uusimisen/maalaamisen.

Ai niin kerrostalo, kolmas kerros, kierreportaat ja ei hissiä.

[Mandinka]

Nauratti. Itsellä ei ole silikoinnista kokemuksia, enkä tuon luettuani haluakaan. Mä olen maalaillut piruja seinille odotellen akvaarioiden (käytettynä ostetut) alkavan vuotaa. Se päivä kun koittaa, mulla alkaa joku ihan uus harrastus, hankin vaikka jonku liskon. Tai kärmeksen.

[mariana]

Juuh, itsekin vaihdoin 70 litraseen silikonit, samalla huomasin sivulasissa halkeaman -> allas atomeiksi -> uusi lasi -> tuloksena veden pitävä, vaikkakin ei niin siistit silikoni saumat omaava akvaario. Tämän jälkeen päätin etten enää itse jaksa hommaan ryhtyä vaan kun joskus on tarve 300 litraseen silikonit vaihtaa niin vien suosiolla liikkeeseen silikoonattavaksi.
Tulee loppupeleissä halvemmaksi jos sattuu ensimmäinen yritys epäonnistumaan.

[SonjaSelena]

Onneksi suurin, mitä mie olen silikoonannut, oli vain satalitrainen, ja kaikki loput ovat olleet pienempiä, ei hirveästi houkuttele ruveta isompia silikoonaamaan Eikä se, ettei puolisko ole hurahtanut akvaarioihin, ole mikään takuu millekään. Miulla oli alkuun vain 51-litrainen, mutta tuo mies miulle nämä kaikki suuret ((240-litrainen, 300-litrainen, joka kyllä meni jo muualle isomman tieltä, ja 560-litrainen)) on hommannut.. Onneksi mie nyt osaan itse pitää nämä akvaariot lukumäärältään kurissa ((taipumus perfektionismiin ja kodin sisustus ja asuttavuus on yksi miun pilkunviilaamiskohteita... Sohvia ei siis vaihdeta akvaarioihin)) Mutta pahoin pelkään, että kun omaan taloon tästä vielä joku päivä päästäisiin, ei miulle tulisi rajaa vastaan niitten akvaarioitten kanssa.

[jarvij]

Useita 200 litraisia ja alle olen itselleni koonnut. Viimeksi tein paludaarion. Aina olen aloittanut leikatuista laseista, jorka joista olen hiomakivellä poistanut terävät. Oisko yksi haava vuosien mittaan tullut. Pidän hommaan todella helppona.

[memma]

Huomatkaa, että vaikka en ole ikinä rakentanut akvaarioita, enkä edes nähnyt sellaista rakennettavan, katson olevani täysin pätevä keskustelemaan asiantuntevasti silikonin levityksestä. -olenhan nainen.

Huuh, niin totta

[amanda]

Kiitokset Piitulainen hyvin kirjoitetusta ja (ainakin lukijan mielestä) hauskasta jutusta. Jatkoa tarinalle lukisin myös mielelläni.

[millia]

Hieno juttu! Nyt tunnen itseni lähes täysin tervejärkiseksi.

[kylpyankka]

Hihii, loistava! Etenkin karahkan hakemisen ja altaiden kanniskelun kuvitteleminen sai nauramaan.

[Adrianna]

Hahahaa! Ihan pisut housuissa nauroin lukiessani. Mennäänköhän meilläkin tuohon suuntaan, ei-akvaariosta-tykkäävä avomies moitti minua eilen kun en kotiuttanut uutta lahjoitettua kääpiöpallokalaa muun porukan sekaan "asiallisesti", vaan plumpsautin sinne sekaan vaan. Klo 02 ei kalan asiallinen kotiuttaminen ole ykkösprioriteetti .

[Ahvenainen]

Apua, mun poika 5-vuotta, kysyi multa tätä lukiessani että: "Äiti, onko sulla kaikki ihan hyvin?"

Tuota lukiessa on parasta pinnistellä lantionpohjalihaksia, ettei pääse tapahtumaan "vesivahinkoa" Ja on se pinnistely tainnut olla tarpeen sielläkin kun hysteerinen naurukohtaus iski

Muuten oli mukavaa todeta että on ollut 9.2.2002 muutakin elämää kuin tämän nyt 5 vuotiaan 2-vuotis synttärit. Me söimme kakkua ja avasimme paketteja ja jossain kaukana joku yritti edetä akvaarioprojektissaan...

Elämä on.

[santam]

Kiitos Aivan ÄLYTTÖMÄN hyvästä kirjoituksesta!! Eiku romaania väsäämään seuraavaksi projektiksi=)

Tsemppiä lasten, akvojen ja koirien kans, (sekä tietty miehen=)

[kit]

Työkaverit pitää kohta hulluna jos en lopeta nauramista...

Aina ei kyllä naurata... Jos joku haluaa kokeilla tuota altaan kasaamista niin myyn 330 litrasen vuotavan kehysaltaan...
Isä vaihto siihen silikonit, jonka jälkeen allasta kuskattiin 130 km minun luo... Täyttö, muutama tunti ja huomasin toisen takakulman vuotavan... Allas tyhjäksi ja seuraavana päivänä mies hakemaan silikonia... Itse olen uusinut silikonit yhteen 60 litraseen ja se meni hyvin, lisäksi olen auttanu isää kerran aikasemmin uusimaan saumat tähän samaiseen 330 litraseen, mies ei ole altaita harrastanu... Silikonit pois ja uudet tilalle...

Kolme päivää kuivateltiin ja uusi täyttö... Muutama tunti ja nyt vuotaa pahasti, samaisen päädyn etunurkasta... Allas tyhjäksi ja mies ostamaan seuraavana päivänä silikonia... Tässä vaiheessa minulla on hermot siinä pisteessä, että päädytään vaan vetämään koko altaaseen uudet saumat entisten päälle...

Neljä päivää kuivateltiin ja täyttö... Kaikki hyvin... Muutana tunti ja allas vuotaa, vuotokohta on toisen pään takakulmassa... Itkettää ja minun logiikka ei kerro miten kulma joka ei ennen vuotanut voi vuotaa nyt kun entisiin saumoihin ei kerta koskettu... Laskettiin vedenpinta n. 10 cm ja annettiin olla... Seuraavana päivänä painelin eläinkauppaan tilaamaan uuden altaan...

Toimitusaika vaan on pitkä ja allas on edelleen tuossa, vettä n. 10 cm pohjalla... Vuoto on loppunu, oisko vedenpaine tiivistäny sauman... Kauas ei kotoa kuitenkaan uskalla lähteä jos se menee ja paukahtaa halki lopullisesti... Ja altaassa asuu kilpikonnia...

[Erik P]

Lohduttavaa kuulla, että maailmassa on olemassa muita samoista oireista ja tapimuksista kärsiviä. Onnekseni perheessämme puolisoani ei ole kiinnostanut kaikki ehdottamani akvaariorakennusprojektit. Omiin kokemuksiin mahtuu kyllä vanhojen ikkunoiden muuttaminen akvaarioiksi - ihan hyvällä tuloksella - mutta pienessä asunnossa välillä häkkisängyn lakanat piti vaihtaa kun ei ehtinyt sulkea hanaa ajoissa.

Nyt on sen verran viisastunut että vaikka olisi enemmän tilaa - ja ehkä voisi maksaa toisen työstä ja vaivastakin - niin lyhyen akvaarittoman (paitsi ne kaikki tyhjät pikkualtaat kellarissa) vaiheen jälkeen on nyt vain yksi allas käytössä.

Kiitos hyvästä lukemisesta. Epäilen vahvasti että itselläni oli vähän aikaa käytössä yksi noista teidän itse tehdyistä purkeista. Uusilla saumoilla se palveli poikasten kasvatuksessa ihan hyvin kunnes...kyllä, alkoi vuotamaan. Vahinko ei ollut suuri ja syy oli oikeastaan omani.

Erik