höntti kirjoitti:Minullaki on vielä perittäviä saamatta. Tammikuussa laitoin ilmapumpun postiin ja vieläkään ei kuulu rahoja. Ilmeisesti tämä henkilö ei ole käynyt tämän jälkeen aw:ssa. Törkeää, ja niin luotettäväksi tätä luulin.
Tuohon yksi hyvä neuvo: Joko etukäteismaksu tai jos, vastapuoli ei maksa etukäteen, niin postiennakko. Onneksi kyseessä oli vain ilmapumppu eikä muu arvokkaampi.
Tuollaisestakin kannattaa ilmoittaa poliisille välittömästi. Myöhemmin on hankalaa ja, jos henkilölle on maksuvaikeuksia, kasaantuu myös muut perittävät samaan aikaan, jolloin omien saamiseen menee aikaa tai vaihtoehtoisesti ei saa koskaan.
Suuremmissa kaupoissa (esim. jos sopii osamaksulla), niin itse ainakin pyydän luvan (kirjallinen!) saada tarkistaa luottotiedot ennen kaupan tekoa. Muutoin en osamaksuihin suostu lainkaan.
Mutta sitten myymiseen...
Minusta siinä ei ole mitään väärää, vaikka möisi miljoonassa paikassa samaa tuotetta, kunhan vain myy sille, jolle on luvattukin myydä. Mitä tulee huuto.nettiin, niin myyjäpuoli sopimuksen mukaan sitoutuu myymään sen tuotteen eniten huutavalle osapuolelle. Ts. myyjä on menetellyt väärin, mutta netissähän näitä liikkuu...
yritysten kanssa matkakorvaukset ovat ihan helppo asia. Jo kuluttajavirastokin on sitä mieltä, että asiakkaalle on korvattava matkasta aiheutuneet kulut, jos tuotetta ei vaikka mainoksen mukaan olisikaan enää myynnissä eikä mainoksessa näkynyt jotain rajoitteita tyyliin "vain 10 kpl" tms. Yksityishenkilön kanssa vaikeampaa, ja jos ei halua maksaa, niin ainoa keino saada korvaukset on sitten oikeuslaitoksen kautta.
Lisäksi oman ajan käytöstä oikeus on katsonut kohtuulliseksi sen, että voi laskuttaa vapaa-ajastaan about 30-36 euroa per tunti. Eli, jos joudun vaikka jotain asiaa omalla vapaa-ajallani tutkimaan ja selvittämään, niin voin hyvin laittaa oikeudenkäyntikulujen päälle vielä vaateen oman ajan käytöstä vastapuolelle. Tietysti on tapauskohtaista, mutta mielestäni tässäkin tapauksessa, jossa ajetaan 200 kilometria turhaan, olisi varsin tolvanat tuomarit asialla, jotka eivät huomioisi kantajan vaadetta vapaa-ajan käytöstä. Tosin, mikä toimii yhdellä ei pakosti toimi toisella.
Yhtälailla myös tuon kohtuullinen korvaus vapaa-ajan käytöstä ei ole mitenkään ohjeellinen, vaan sekin tapauskohtainen, mutta kohtuulliseksi tuollainen 30 euroa on katsottu. Jos pyytää enempi, niin mikäs siinä, jos jotkut perustellutkin sille löytyy. Eriasia vain katsooko tuomari(t) ne sopivaksi summaksi.