Vuotuinen kalakuolemien määrä?

[Rapuliina]

Tähän kysymykseen on ehkä vaikea antaa mitään yhteismitallista vastausta, joten määritän kysymyksen koskemaan sellaisia seura-akvaarion kaloja, jotka elävät parista–muutamaan vuoteen:

Mikä on mielestänne normaali vuotuinen kalakuolemien määrä? Siis sellainen määrä kuolemia, joita keskimäärin esiintyy hyvin hoidetussa akvaariossa ilman mitään varsinaista epidemiaa.

Perustimme 128 litran akvaariomme viime vuoden alussa, ja viime vuonna meiltä kuoli yli 5 kalaa. Tämä lieneen normaalin rajoissa?

[doriani]

Mun mielestä se ei ole normaalin rajoissa jos kalat kuolevat vulden sisällä siitä kun akvaario on perustettu.

Itselläni on altaassa 2 vuotta vanhoja kardinaalitetroja, vanmepiakin kaloja luultavasti olisi mutta kalasto koki melkoisen muutoksen muutama vuosi sitten joten niistä kaloista en tiedä sitten sen enempää...

[Pallokala]

Ottaen huomioon, että kun (jos) kyseessä on harrastajan ensimmäinen akvaario, 5 kalaa ensimmäisen vuoden aikana on mielestäni aika hyvä juttu.
Vertaan sitä mielessäni niihin lukuisiin tuttujen tuttuihin, jotka ovat valitelleet muutamankymmenen litran altaansa jatkuvia kalakuolemia sanomalla "mikähän sen kaupan kaloissa on vikana kun ne aina kuolee" ja " en taida enää jaksaa tuota akvaariota kun se tulee niin kalliiksikin ostaa kokoajan uusia kaloja kun ne vanhat kuolee"
Eräskin maatalouslomittaja, jonka luulisi edes ammattinsa puolesta välittävän eläinten hyvinvoinnista sen verran että ottaisi selvää akvaariokalojen perustarpeista, piti kuusikulmaisessa minipöntössään pieniä kultakaloja, partista, miljoonakaloja sekä erinäisiä parvettomia pikkutetroja ja valitteli kalakuolemien lisäksi akvaarion leväistä ulkonäköä päivittelemällä "akvaariokin pitäisi jaksaa taas siivota, se tulee niin usein likaiseksi"
Kyseisellä naisella ei tietenkään ollut käsitystäkään vedenvaihdosta, saatika elävien kasvien hyödystä muovisiin nähden...

Kai ne kasvitkin olivat aina kuolleet samaa tahtia kalojen kanssa.

Kun toivuin pahimmasta järkytyksestä ja sain jälleen happea keuhkoihin tuosta huushollista lähdettyäni, paasasin kyllä rouva akvaarionomistajan pojalle välittömistä toimenpiteistä ja akvaarion hoito-ohjeista, joita hän saisi äidilleen kertoa, muuten olisi parempi luopua kaloista kokonaan.

Tietenkin olisi pitänyt sanoa se suoraan akvaarionomistajalle, mutten silloin järkytykseltäni osannut muodostaa mitään lausetta...

[Jamo]

Meillä on nyt kolmen ensimmäisen kuukauden aika siirtynyt 2 kardinaalia kalojen taivaaseen

... viime vuonna meiltä kuoli yli 5 kalaa...

Kuinka paljon yli 5 kalaa ?

[Blue]

Yli (?) 5 kalaa lienee siihen nähden ihan kohtuullinen määrä, että mulla niitä kuoli alkuaikoina kymmeniä Nyt viime vuoden aikana kaloja taisi kuolla 4 kpl, joista ainakin 2 vanhuuteen ja yksi sairauteen. Ei sekään mun mielestä ole kovin paljon, ottaen huomioon että suuri osa kaloistani on aika vanhoja, ja akvaarioitakin on 3 kpl.

[PimpBot9000]

200 litrainen akvaario ollut toiminnassa n. 5 kuukautta. Kuolleet: 1 kardinaalitetra, 1 nuolimonni ja 3 pikkumonnista. Akvaariota olen tunnollisesti hoitanut, epidemioita ei ole ollut. Pistän kuolemat heikkojen yksilöiden piikkiin, etten menetä yöuniani.

Eniten harmittaa nuolimonnin kuolema, sillä kun oli nimikin. Mutta nuolimonnit ilmeisesti ovat aika herkkiä...

[Save]

Ei se viisi mun mielestä paljon ole. Olen nyt harrastanut akvaarioita kaksi vuotta pitkän tauon jälkeen ja ekana vuonna kaloja kuoli ehkä 3-4. Nyt sitten viimeisen vuoden aikana kaloja on kuollut paljon, johtuen tubista, reikätaudista ja ilmeisesti myrkyistä putkistossa. Viime kevät oli oikeaa joukkotuhon aikaa. Nyt tilanne on onneksi huomattavasti parempi.

Ei se hyvä hoitokaan välttämättä estä niitä kuolemia. Kaverini altaassa kuoli keväällä kaloja harvemmin kuin minulla vaikka hän vaihtaa vettä ehkä kerran parissa-kolmessa kuukaudessa. Hän sanoikin, että kuolemat ja taudit johtuvat siitä että hoidan akvaarioitani liian tunnollisesti (kerran viikossa 50 % vedenvaihdot yms. ). Yritä siinä sitten "valistaa" kaveria .

[höntti]

Minustakin jos yrittää hoitaa akvaariota aqua-webin mukaan niin se on sitten "tuurista" kiinni montako kuolee. Tämä koskee siis meitä (yleensä) aloittelijoita. Tehdään virheitä, isoja ja pieniä eikä niitä monen vuoden lukemisenkaan jälkeen voi välttää. Kokemus se on joka auttaa vähentämään kalakuolemia.

Minusta se ei ole hirveän paha määrä kuolleita jos muistaa montako ja mitä kaloja kuoli Monet tutuntuttuni ostavat kaloja sitä mukaan kun entiset kuolee ja luokkakaverini sanoi että pitää odottaa että kalat kuolevat että voidaan putsata akvaario

Itellä on kuollut nyt yli vuoden harrastamisen aikana 6 kiilakylkeä ja 6 neonia ja kaksi punapääbarbia Lisäksi muutama punapääbarbin poikanen kuoli sukkahousuista huolimatta poikasaltaan suodattimeen.
Tuo punapääbarbien kuolema kosketti eniten. Ne kuolivat melko pian vedenvaihdon jälkeen. Vaihdoin tavallista enemmän vettä (noin 70 %)
ja unohdin vedenparannusaineen. Tuon jälkeen en ole unohtanut vedenparannusainetta vaikkei sitä väldemälde tarvittaskaan.

[damdamdam]

Meillä on nyt ollut eka akvaario reilun 3 kuukautta ja 3 kalaa on kuollut:

1 hyvinvoiva intiaaninsulka löytyi heti alussa lattialta, ei siis kuollut tautiin vaan liialliseen poikkeusloikkaan, syy siihen tuntematon, (ei ainakaan vesiarvot tai kiusaavat kalakaverit!)

2 platya, molemmat olivat sairaita jo kaupasta tullessaan. Toinen oli todella laiha sunset ja heikkeni nopeasti kuoliaaksi, toinen muutaman viikon kuluttua tullut valkoinen haukkoskeli herkeämättä happea pinnasta ja kiduksista liehui jotakin valkoista nauhaa sentti tolkulla. Mitkään lääkkeet eivät kaveruksiin auttaneet ja katsoin parhaaksi lopettaa ne. Kaupassa en mitään voinut myyjän selän takaa nähdä, ja molemmat lammikon olivat vielä seinässä matalalla, joten pintaliitäjien tarkkailua en tajunnut kaupassa tehdä. Kyllä: tyhmä Ei siis riittänytkään hullunkiilto silmissä ja katkonainen vilkuilu kun löytyi juuri niitä haluttuja lättänävärejä ja oikein isot parvetkin vielä. Heikot kalat kait piilottelivat taaempana pinnassa ja myyjä sai ne silloin helpommin kiinni.

Kaupassa on nykyisin lähes joka viidennessä altaassa melkein viikottain lääkitys päällä, ja ystävänikin ovat saaneet sieltä sairaita kaloja. Tubiakin pelätään jo. Muutoin kaupassa ei ole moitteen sanaa, kalat vain sairastavat

Varsinaisesti aloittelumokiin ei siis ole vielä yhtään eväkästä kuollut mikäli inkkarin hyppyä ei lasketa, kansia kun ei ole eikä tule

[Cofu]

Viimeisen vuoden aikana on kuollut varmaan yksi Farlowella sp. eli nokkamonni, no akvaario on ollut yli 8 vuotta.

Pahin kato kyllä kävi pari vuotta sitten kun isoon altaaseen tuli ensin pilkkutauti ja sen jälkeen vihersamennus ja bakteerisamennus, älkää kysykö, en tiedä minäkään mistä ne tuli. Kaloja kuoli parissa viikossa varmaan kolmatta kymmentä, kardinaalitetroja, tokkoja, monnisia, partamonneja, mitä vielä. Rahallisesti oli aika kova paukku kokonaisuudessaan, kyllä otti ihmistä silloin aivoon, melkein teki mieli heittää hanskat nurkkaan. Yksittäinen pahin rahallinen menetys kävi kyllä pian tuon katastrofin jälkeen kun snow flake-pleko, hintaa joku 100€, kuoli yllättäen karanteeniin, silloin otti kyllä jo tosi koville.

[teemu7117]

Noiden kalakuolemien määrä on aina vähän suhteellinen asia.

Meillä on viimeiseen vuoteen kuollut 5 kalaa, vaikka harrastusta on takana toista vuosikymmentä. Sinänsä huonoon hoitoon ei ole kuollut yhtään vaan huolimattomuuteen ja huonoon tuuriin 2, tautiin 2 ja tautiepäilyn takia 1.

Viimeisen vuoden aikana kuolleita kaloja olivat
2 leväbarbia, joista toinen hyppäsi lattialle ja kuivui ja toinen leikeltiin EELA:ssa kiduslois epäilyn takia
1 helmimonninen joka oli onnistunut jumiutumaan ja menemään mutkalle kiertovesipumpun suuaukkoon
2 salamanteriplekoa, jotka olivat aika pieniä ja laihoja ja kaupasta lähtiessään jo pilkkutaudin rasittamia. Onneksi sain korvaukseksi akvaarioliikkeestä uudet kalat, kun he olivat huomanneet kyseisessä myyntialtaassa pahan pilkkutaudin, juuri kun selvittelin asiaa. Siinä oli jo innostus lopahtaa uudestaan ja lopullisesti.

Edellinen vuosi oli todella synkkä kun minulle ei ollut kokemusta kalataudeista ennen ja sain samettitaudin levitettyä 3 euron haarniskamonnin mukana molempiin akvaarioihini.

Tautiin kuoli 1 salamanteripleko, 1 korupleko, 1 partamonni, 2 haarniskamonnia, 1 partamonni, 1 tulipyrstö ja 2 aikuista kyhmyotsaa sekä n. 85 jo parikolme senttistä kyhmyotsan poikasta.
Jäljelle jäi ainoastaan 1 partamonni, 1 haarniskamonni, 2 palettikalaa ja 5 kyhmyotsan poikasta.

Elikkä nopeasti laskien kuolleita tuli pariin viikkoon lähes sata kalaa ja tällöin oli kyllä harrastuksen lopetus erittäin lähellä. Pari viikkoa katsoin kahta tyhjää allasta ja kipinä heräsi taas uudestaan.

Nyt sitä taas porhalletaan ongelmista huolimatta kahden akvaarion voimin. 440 litraisessa on plekoja, haarniskamonneja ja helmimonnisia sekä muutama niiden poikanen ja 100 litraisessa pikkuakvaariossa on 30 helmimonnisen munaa ja innolla odotan niiden kuoriutumista.

[kirjo]

Meillä on kuollut reilun 3 vuoden aikana 250 litraisesta muutama kala: 2 aasianmutakalaa lopetettu, toinen selässä olleen kasvaimen takia ja toinen jonkinlaisen häiriön, turposi eikä pysynyt pohjalla. Lisäksi 1 helmimonninen sai ilmeisesti vesipöhön.
Parvi kerritetroja kuoli lähes heti meille tultuaan, ei aavistustakaan miksi. Näitä en laske, sillä eivät juuri ehtineet olla altaassa. Uudet, heti perään "fiksusti" hankitut elävät edelleen.

Jo menneissä 2 altaassa kuolemia on muistaakseni 4: Seeprakala survoutui suodattimen taakse ja toinen imeytyi letkuun, yksi sai vesipöhön.
1 Betta pugnax hyppäsi lattialle kolmannessa purkissa.

Eli sanotaanko, että n. 2,5 kalaa vuodessa keskimäärin. Yllättävän paljon, kun musta noita ei kuole koskaan....hmmm.

[Marimer]

Ei se hyvä hoitokaan välttämättä estä niitä kuolemia. Kaverini altaassa kuoli keväällä kaloja harvemmin kuin minulla vaikka hän vaihtaa vettä ehkä kerran parissa-kolmessa kuukaudessa. Hän sanoikin, että kuolemat ja taudit johtuvat siitä että hoidan akvaarioitani liian tunnollisesti (kerran viikossa 50 % vedenvaihdot yms. ). Yritä siinä sitten "valistaa" kaveria .

Eräs vanhempi mies kertoi minulle(kin), että hänen akvaarionsa kalat voivat hyvin niin kauan kun hän vaihtoi vettä tuollain harvakseltaan. Kun hänen oli käsketty alkaa viikottaiseen vedenvaihtoon, oli kaikki kalat kuolleet. Mitäpä siinä sitten pystyi sanomaan.

Itseltäni on kuollut kaloja, mutta kaikkien kuolinsyy on kyllä suunnilleen selvillä. Silloin aikojen alussa (lue:ennen AW:tä ja siskon oppien tottelemista) tapoin akvaariollisen porukkaa nitriittimyrkytykseen.
Pilkkutautiin on kuollut 2 perhoskirjoahventa sittemmin ja karanteeniin pari noitamonnia.
Pilkkutautilääkityksen aikana kuoli yksi piikkisilmä ja yksi täplämonninen.
Eli aika vähällä olen sinänsä alkuhässäkän jälkeen päässyt.
Yhden musta-aavetetran olen lopettanut uimarakkotulehduksen takia. Voihan olla, että aika kultaa muistot enkä kaikkia muista, mutta en kyllä ole minäkään yöuniani menettänyt.

[sani]

Eräs vanhempi mies kertoi minulle(kin), että hänen akvaarionsa kalat voivat hyvin niin kauan kun hän vaihtoi vettä tuollain harvakseltaan. Kun hänen oli käsketty alkaa viikottaiseen vedenvaihtoon, oli kaikki kalat kuolleet. Mitäpä siinä sitten pystyi sanomaan.

Samanlaisia tarinoita olen minäkin kuullut. Ehkäpä osaksi johtuu siitä että kalat ovat "tottuneet" korkeaan nitraattiin ja pH:n mataluuteen ja sitten kun kerralla vesiarvot liiaksi muuttuvat, tulee kuolemia.

[111na]

Totta Sani.

Stressin käsitettä ja sitä miten sairaus vaanii kaloja koko ajan, kuvataan hyvin kirjoituksessa 'Terve kiekkokala', mikä löytyy AW:n artikkeleista.

Toisaalta mantra mitä enemmän ja useammin vaihtaa vettä voi johtaa myös sairauteen, kun vesijohdosta tuleva vesi ei aina ole kaloille parasta. Vettä on vaihdettava sopivasti kussakin tapauksessa eikä mekaanisen säännön mukaan: jokainen akvaario on erilainen.

Vaikka 50+ vedenvaihdolla saavutetaan joittenkin potentiaalisten taudinaiheuttajien vähyys vedessä, voi vastapuolella olla hyvienkin ominaisuuksien vähyys - vähintäänkin hanaveden kaasukuplat, kloramiini ja pH:n hyppelyt. Kiekot lienevät helppoja kaloja lukea vaikutukset ja yleistä niillä näyttääkin olevan 1/3 vedenvaihto, sillä muuten tulee vaikeuksia.

Myös hyvä biologinen suodatus parantaa veden laatua ja se kannattaisi käyttää hyödyksi. Tietoa siitä on saatavilla.

Vanhaa vettä en toki lähde puolustamaan, vaan peräänkuulutan sopivia ominaisuuksia ja kalojen hyvinvoinnin parempaa lukemista ja hyvän veden parametrien monipuolisempaa määrittämistä. Veden ja ravinnon ominaisuuksista ei akvaristeilla ole riittävästi tietoa. Vitamiinit, hivenaineet - mineraalit. Kasvitkin muuttanevat vettä monin tietämättömin tavoin ja onkohan kalojenkaan erittämät aineet pelkästään jätettä: eikö joukossa voisi olla myös suojaavia aineita?


Usein vain kuulee että ennen oli terveempiä ja kestävämpiä kaloja. Lieneekö lainkaan perustetta sillekään.

Ihan vain mietintämyssyyn! Ei kannattaisi myöskään koota kalastoja lukemalla ilmoitettuja rajoja kovuudelle, happamuudelle ja lämpötilalle kuin lakia, vaan koota täysin saman veden kaloja vain. Se helpottaa ja vasta silloin voi paremmin miettiä vielä parempaa vettä.

----------------

Lisään vielä kuin 'paremmaksi vakuudeksi'. Kalani ovat kohta kaikki saaneet veitsen kurkulleen yhdeltä lajilta todetun kalatubin takia... Mutta siitä nyt on turha päätellä mitään. Se lähti siitä kun sain ensikalojen joikossa sairaan kalan kevättalvella. Eilen leikkemälläni kiipijäkalalla löytyi kesästä asti pullistuneessa mahassaan kovettunutta mätiä. Kalat tulivat myös tässä viime vaiheessa sokeiksi. Siihen saattoi olla syynä myös loiset, jotka siirtyivät kotiloiden mukana merenrannalta. Nimittäin niiten käytös ei ollut lainkaan sairasta kutemisineen ja hyvine ruokahaluineen kaikkineen. En viitsi enää tutkituttaa... loppu mikä loppu, yhdeltä tarinalta.

[Miikku]

Hmmm... Täällä on kaloja kuollut viimeisten vuosien aikana kokonaista kaksi kappaletta. Pusukalan lopetin itse joku kolme vuotta sitten, kun heikkeni ilman mitään selitettävää syytä, vanhuusko sitten? Lepäili vaan pohjalla maaten, uinti oli heiveröisen oloista. Silloin suretti kovin

Ja viime kesänä kuoli yksi pikku otto, ehti olla vain pari viikkoa, oli porukan heikoin jo tullessaan. Oli kyllä jotenkin kamalaa nähdä raato omassa akvassa, kun ei sellaista ollut ihan äskettäin näkynytkään. Monnit kyllä ylipäätään ovatkin kivoja kaloja siinäkin mielessä, että odotettu elinikä on piiiitkän pitkä, ei tarvitse lemmikeistään ihan heti luopua Hullulta tuntuu, että nuo vanhimmat veteraanit ovat jo ylittäneet iässä kirkkaasti edesmenneen kissaherrani.

[Chyental]

Juups, elikkä viime vuonna en muista ns. kalakuolemia, mutta imunuoliainen ja noitamonni katosivat mysteerisesti. Kuolivatko altaaseen ja syötiin pois vai heitinkö ne kasvien seassa roskiin? Tiedä häntä....

[Anii]

Tämäpä olikin vaikea kysymys. Alkuun olin sitä mieltä että eipä noita paljoa ole kuollut, mutta kun aloin oikein laskemaan, niin onhan niitä ihan kauheasti

Ensimmäinen akva (140 l) tuli viime syksynä, ja heti perään pieni 63 litrainen. Niistä on mennyt 4 intiaaninsulkaa, joista yhden sairaan oloisen lopetin kesällä ennen lomalle lähtöä, yksi kuoli lomalla ollessa ja niiden kahden ensiksi kuolleen lähtöä en edes muista milloin, viime keväänä kai. Kalat olivat kyllä jo täysi-ikäisiä hankittaessa, joten en tiedä kuinka vanhoja ne oikeasti olivat.

Kardinaalitetroista kuoli ensimmäisten kahden päivän aikana kaksi, ja yksi meni haavionnettomuudessa kun siirsin niitä toiseen akvaan.

Taistelukalakoiras kuoli ilmeisesti vanhuuteen, ja seuraavan koiraan lopetin vesipöhön vuoksi. (Näillä tosin se keski-ikä akvaariossa ei kai olekaan kovin korkea)

Kaksi hunajarihmakoirasta on mennyt, molemmat lopetin. Toinen sai uimarakkotulehduksen kun muutin virtausta, ja toinen vaikutti muuten vaan varsin heikkovointiselta ja sairaalta. Yksi hunajarihmanaaras on jäänyt kissan kalasaaliiksi.

Kolmesta nuolimonnista kuoli yksi tällä viikolla, reilun vuoden ikäisenä. Muut näyttävät pirteiltä.

Muutossa toiseen akvaarioon meni myös yksi katinkultamonni, muutaman päivän sisällä muutosta.

Keltakääpiöahvenpariskunnan tyttö menehtyi muutama päivä ostamisen jälkeen, vesiarvot olivat altaassa kunnossa, ja ensiapuna vaihdoin vielä kahden päivän kuluttua vettä, tuloksetta. Se ei vaan kestänyt kotiuttamista tai oli muuten heikko yksilö.

Näin laskien saan kolmen altaan kalakuolemiksi 15 alle puolentoistavuoden sisällä . Ja niistäkin joudun ihan suoraan ottamaan kolme omille niskoilleni, eli sen virtauksen vaihdosta johtuneen uimarakkotulehduksen, haavilla tapetun ja kissan onkiman.. kaikki ihan turhia kuolemia ja omasta ajattelemattomuudesta tai huolimattomuudesta johtuvia

Löytyy altaista onneksi myös kalalajeja, joista ovat kaikki yksilöt edelleen tallella ja pirteitä . Kultapäämonniset, siaminpiikkisilmät, kääpiörihmat, kirsikkabarbit, sitruunatetrat, lehtikalat ja topaasipleko

[Vicky_91]

tästä on nyt noin vuosi kun ensimmäinen akvaario on hankittu.Tähän mennessä kuolemia on ollut 8.
2 pientä partamonnin poikasta kuoli luultavasti nitriittimyrkytykseen alkuaikoina,omaa tyhmyyttä.
1 mustatetra lopetettiin vesipöhön takia.
1 leväbarbi heitti henkensä syystä x yhtäkkiä oli vain raatona kellumassa.
4 lehtikalanpoikasta ovat kohdanneet loppunsa sokeuden tai epämuodostumien vuoksi.

[Johannavee]

Käynnistin amerikan reissuni jälkeen akvaariot 112 ja 222L syyskuussa ja joulukuussa 312L. Piikkisilmät (112L) ja robertsintetrat (222L) ovat erityisesti tuottaneet huolta ja kalakuolemien määrä on ollut masentavan korkea tänä muutamankuukauden jaksona.

Kalakuolemat alkoivat joulukuussa työmatkan ja tätä seuranneen vedenvaihdon jälkeen mystisesti tyhjää potkaisseella robertsilla, joka oli aivan terve ennen vedenvaihtoa. Samanlainen mystinen kuolema robertsintetraa kohtasi niinikään joululomaa seuranneen vedenvaihdon jälkeen. Tämän lisäksi kaksi robertsia oli sairastunut "pahkatautiin" (tubi?) jouluman aikana ja lopetin ne pikapikaa vaikka söivät ja liikkuivat pirteästi.

Jouluman aikana yksi piikkisilmä oli karannut akvaariostaan ja kuollut yöpöydälle. Viimeviikon hirmumyrskyönä samanlaisen harakirin oli tehnyt 3 piikkaria ja yksi miljoonakalanpoikanen samaisesta akvaariosta. Lisäksi aikaisemmin syksyllä aikuinen miljoonakala hyppäsi vedenvaihdossa ulos akvaariosta ja ehti kuolla.

Tällä viikolla yksi robertsintetra yritti itsemurhaa juuttumalla kukkaruukun pohjassa olevaan reikään, mutta onneksi huomasin sen ajoissa ja nyt se uiskentelee muiden joukossa selkänahka poiskuoriutuneena, mutta on elossa!

Eli yhteensä 2 mystisesti kertalaakista kuollutta terveeen näköistä robertsia, 2 sairauden vuoksi lopetettua robertsia, 4 itsemurhan tehnyttä piikkaria sekä 2 miljoonakalaa. Lisäksi yksi lattialta elossa pelastettu robertsi ja piikkari, sekä yksi kukkaruukusta pelastettu robertsi! Aika hurja määrä kuolleita tai kuolemaa halajavia kaloja kahdessa kuukaudessa: 10 kpl sekä 3 kalaa, jotka olisivat kuolleet ellen olisi huomannut harakiriyrityksiä ajoissa...