Kun heittää aivan uuteen ja vastaperustettuun akvaarioon kalanruokaa, niin hajotusbakteerit lisääntyvät nopeasti ja hajottavat sen kovin monenlaisiin palasiin. Valkuaisaineet hajoavat monen välivaiheiden kautta yksinkertaisemmiksii yhdisteiksi. Samoin kaikki muutkin ruoan nopeasti hajoavat osaset. Tapahtuu osin samoja reaktioita kuin kalan suolessakin. Tosin hajottajabakteerit vievät hojotustoiminnan pitemmälle aina kasviravinteiksi kelpaavaan muotoon.
Osa aineksista on helposti hajoavaa ja muuttuu nopeasti vesiliukoiseen muotoon; osa taas hajoaa vain hyvin hitaasti, kuten humusaineet ja selluloosa.
Tuota ylläesitettyä jätteiden hajotustoimintaa varten akvaariota ei tarvitsisi kovinkaan monta vuorokautta kypsentää. Orgaanista materiaalia hajottavat yleiset vesibakteerit kasvavat ja lisääntyvät hyvin nopeasti akvaarion verraten korkeassa lämpötilassa.
Ongelman akvaarion kypsytyksen kannalta muodostaa typpiaineenvaihdunta ja siinä ammoniakki/ammonium. pH:n mukaisesti osa ammoniumista esiintyy vapaana ammoniakkina ja se on kaloille hyvin vaarallinen myrkky. Kypsymättömässä akvaariossa sitä kertyisi ja kertyisi aina kaloja tappavaan pitoisuuteen. Kalat myös erittävät ammoniakkia oman typpiaineenvaihduntansa seurauksena. Erityisen vaarallista tämä olisi emäksistä vettä vaativille kaloille, koska tuolloin vapaan ammoniakin määrä on suurempi.
Tämän vuoksi on erittäin tärkeää ettei ammoniumia/ammoniakkia kerry akvaarioon. Siksi akvaario kypsytetään poistamaan ammoniun ja ammoniakki vedestä. Tähän pystyy mm.
Nitrosomonas- ja eräät muutkin bakteerit. Näitä ei uudessa akvaariossa kuitenkaan kovin paljon ole, että ne tuohon hajottamiseen kovin tehokkaasti pystyisivät. Niiden pitää ensin antaa kasvaa rauhassa. Bakteereiksi ne lisääntyvät kovin hitaasti, sillä ne jakaantuvat vain noin kerran 18 tunnissa.
Jotta ne kasvaisivat, pitäisi vedessä olla riittävästi ammoniumia/ammoniakkia sekä muita ravinteita. Jos akvaariossa ei kypsytysvaiheessa ole lainkaan kaloja, noidaan ammoniakkia lisätä runsaasti, jotta nuo bakteerit kasvavat ja lisääntyvät mahdollisimman tehokkaasti. Tässä typenkierron vaiheessa ammoniumista/ammoniakista muodostuu nitriittiä. Sekin on kaloille vaarallista myrkkyä.
Kun vedessä alkaa olla reippaasti nitriittiä alkavat myös nitriittiä nitraatiksi muuttavat (hapettavat) bakteerit lisääntyä ja kasvaa. Nitriitti muuttuu nitraatiksi mm
Nitrobacter-bakteerien toimesta. Nitraatti on verraten suurinakin (alle 100 mg/l) pitoisuuksina varsin vaaratonta kaloille. Valitettavasti myös nämä bakteerit kasvavat hyvin hitaasti.
Typpibbakteereita ei ole vapaassa vedessä käytännöllisesti katsoen lainkaan, vaan sessiileinä ne kasvavat kaikenlaisilla pinnoilla. Siksi vanhan akvaarioveden siirrosta uuteen akvaarioon ei ole mitään hyötyä.
Akvaarion tehokas kypsyttäminen ottamaan vastaan kalaston edellyttää typpibakteerien määrän nostamisen riittävän suureksi, jotta se pystyy tehokkaasti hajottamaan kalojen aineenvaihdunnasta syntyvät jätteet mahdollisimman haitattomaan muotoon. Kalojen kannalta turvallisinta tämä on tehdä kalattomassa akvaariossa. Tällöin ei mahdollinen hapen puutekaan ole vaarallista (bakteeritoiminta kuluttaa happea). Samoin typpiaineen välivaiheena muodostuva nitriitti on sekin haitatonta suurinakin pitoisuuksina.
Sitten kun nitriittiä on muodostunut ensin runsaasti ja sitten kadonnut, on akvaario kypsä vastaanottamaan akvaarion kalaston (puhutaan nitriittipiikistä). On siis mahdollista kasvattaa bakteerimäärä niin suureksi hajottamaan kaiken kertyvän jätteen kuin tietynkokoiseen akvaarioon suinkin kaloja voidaan pistää.
Akvaarion kunnollinen ja tehokas sekä ennenkaikkea kalojen kannalta turvallinen kypsyttäminen on helpointa tehdä ammoniakin/ammoniumin avulla kalattomassa akvaariossa.
Kypsässä akvaariossa vaihdetaan vain vettä niin paljon että nitraattien määrä saadaan johonkin 10 mg/l. Sen jälkeen kalat voidaan tuoda biologisesti toimivaan uuteen akvaarioon. Lopullisesti uusi akvaario kypsyy kuukausien kuluessa.
Kuitenkaan mikään tai minkäänlainen suodatin ei poista vedestä siihen kertyvää vesiliukoista ainesta. Typpiaineenvaihdunnan aerobisena lopputuottena syntyy nitraattia ja rikkipitoisista aineista sulfaatteja jne. Niistä voidaan päästä eroon vain vettä vaihtamalla.
Lähde vaikkapa:
http://www.tomgriffin.com/aquamag/cycle2.html
Lisätietoa:
http://www.aquahoito.info/suomi/aloitte ... psytys.php