Suolapitoisuus: luottaako vaakaan vai ominaispainomittariin?

[Janne J]

Nyt viikonloppuna on tullut testailtua nanoriutan laitteita ja sekoiteltua ensimmäistä kertaa suolavettä (paitsi mitä nyt joskus 80-luvulla kasvatin artemian toukkia makean veden kalanpoikasten ruoaksi).

Suolapitoisuuden määritys hämmentää, enkä ollenkaan tiedä mihin luottaa. Käytössäni on kelluva ominaispainomittari - jo pelkkä käsitteiden selvittäminen on ollut vaativaa, eivätkä näköjään kaikki kirjatkaan erota tiheyttä ja ominaispainoa toisistaan. Onneksi on Mikaelin perustamisopas...

Yritin tarkastaa ominaispainomittarin kalibrointia punnitsemalla suolan tarkalla vaa'alla ja tähtäämällä 3,5%:n suolapitoisuuteen. Mittasin arvoja vasta altaassa, jossa lämmitin veden tavoitearvoon. Arvot olivat ihan pielessä, minkä jälkeen vasta hoksasin, että tuo prosenttimäärä viitannee vain NaCl:in, ei kaikkeen meriveden kuiva-aineeseen? Eli synteettistä merisuolaa tarvitaan enemmän kuin 3,5% lopullisen meriveden määrästä?

Tätä kun pähkäilin, löysin netistä softan Aqua Calculator (http://www.mathgame.de" onclick="window.open(this.href);return false;). Softan tekijä oli tutkinut eri suolalaatuja, ja esim. käyttämälläni Tropic Marin Pro Reef -suolalla oli päätynyt tulokseen, että 35 psu:n suolapitoisuuteen "needed quantity of salt per liter water" olisi 40,14 g. 3,5%:n prosenttilaskulla määrä olisi ollut 36,3 g suolaa per litra makeaa vettä. Ja valmistaja mainostaa, että esim. 4 kg:n paketti riittää 120 litraan vettä, mikä antaa kolmannen arvon...

hw:n ominaispainomittari näyttää kuitenkin ihan muita lukemia, tuolla Aqua Calculatorin empiirisellä sekoitusmäärällä arvoa 1,021. Lämpötila näköjään vaihtelee sekin mittarista toiseen, mutta on 24-25°C. Ymmärtääkseni tuo ominaispaino on muutaman psu-yksikön päässä tavoittelemastani.

Mikä menee pieleen? Luottaako punnituksiin vai ominaispainomittariin? Voiko suolaa "kadota" eli laimentua jonnekin merkittäviä määriä, esim. pohjahiekan pesuvedenjämiin? Lisätäkö vain tyytyväisenä suolaa, kunnes ominaispaino vastaa vaikkapa arvoa 1,023 (mitä "suolaa suolaa enemmän suolaa" -menetelmää suolapakkaus suosittelee).

Janne

PS1. Mitä tarkoittaa ominaispainomittarin kalibrointitiedossa 25/4°C jälkimmäinen lukema?

[cmmd]

Onhan se kivaa olla tarkka ja tieteellinen. Pikkuisena kemistinä minäkin olen samoja asioita miettinyt ja pohdiskellut. Onhan tässä harrastukset kaikki mittarit ja testit kovin epätarkkoja (paitsi lämpömittari ja pH). Justiinsa suolapitoisuus, periaatteessahan mittausperuste on tiheys tai sähkönjohtavuus. Molemmissa vaikuttavat lähes kaikki mineraalit, mitä sinne on lisätty. Kumpaa tarkalleen edes halutaan mitata? Tarkkaa NaCl-pitoisuutta vai kokonaistiheyttä aka. ominaispainoa? Tai esimerkiksi Ca-testit. Tarkoitus olisi testata vedessä lilluvien Ca 2+ -ionien määrä, mutta tuommoinen litkutestihän reagoi lähes kaikkien 2+ -ionien kanssa (esim. Mg 2+). Puhumattakaan lukemattomista kompleksi-ioneista. Mistä harrastaja voi tietää mihin testiin luottaa?

Loppujen lopuksi, onko sillä niin väliä? Jos ominaispainon tavoitearvo on n. 1.022-1.027 (tästähän voidaan olla montaa mieltä, mitkä ne tarkalleen olisivat), onko sillä mitään käytännön merkitystä. Minusta tässä pelataan muutenkin niin suuripiirteisillä luvuilla, että ominaispainonkin kanssa riittää, että mittaa sen omalla mittarilla haarukan keskivaiheille (esim. 1.024) ja toivoo, että mittarin tarkkuus n. ±0.002 riittää. Monethan suosittelevat, että käyt tarkastamassa mittarisi jonkun toisen mittarin kanssa. Todennäköisesti näyttää hieman eriä kuin kaverin, mutta kunhan ei heitä häränpyllyä

[Kimmo S]

Sanoisin, että mittari on hyvä pitää oikein kalibroituna, koska vain tällöin on käytettävissä koko liikkumavara suolapitoisuuden vaihtelussa. Omien kokemusten perusteella ominaispaino todellakin saa heitellä pitkällä aikavälillä aika paljon ja tästä en ole havainnut haittaa. Jostain kumman syystä ainakin minulla on ollut paljon ongelmia mittareiden kalibroinnin säilymisessä. Lasisissa viisarimalleissa asteikkopaperi on liikkunut, viisarimallissa viisarin paino muuttuu iän myötä ja refraktometrissäkin tapahtui jotakin.
Nyt minulla on patenttiratkaisuna kaksi isoa ~20cm kelluvaa mittaria, joihin vertaan aktiivikäytössä olevia mittareita.

Viimeksi huomasin mittarin epäkuntoon menemisen siitä, että mittasin toisen harrastajan altaasta tulleen frägipussin suolapitoisuuden ja lukema oli älytön. Oma altaani oli aivan hyväksyttävän suolapitoisuuden alalukemissa.

Haen nyt siis sitä, että parin yksikön heitto on ok, mutta kunhan tietää missä altaan kanssa oikeasti mennään! Reilusti vaan omat mittarit välillä mukaan akvaariokauppaan tai kavereille ja hakemaan sieltä vertailumittauksia toista yhtä epätarkkaa mittaria vasten.

[akvaarioprojekti]

Eikä liene huono ajatus ostaa pullollinen kalibrointinestettä tuohonkin käyttöön (tietävä ja kunnollisen vaa'av omistava voi sellaista valmistaakin). Eipä sitten tarvi arpoa. Minullakin on ollut välillä altaiden suolpitoisuudet todella pahasti pielessä kun mittarien kalibroinnit eivät ole ajan mittaan pitäneet.

[ealex]

Merisuola sisältää kidevettä mikä liuetessaan ei nosta suolapitoisuutta, lisäksi se on hygroskooppinen, eli imee isojakin määriä vettä ilmasta ja saman suolamäärän paino kasvaa, joten turhaa sitä on punnita.

Ominaispaino on tiheyksien suhde. Jos ei tiedetä minkä tiheyksien (missä lämpötilassa) suhde tämä on niin ominaispaino ei tarkoita mitään.

HW:n mittari on siitä harvinainen ominaispainomittari että siinä lukee suoraan minkä tiheyksien suhdetta se näyttää, eli ei tarvitse arvailla. Käytännössä hw:n mittari näyttää 25C vedessä 1,023 kun suolapitoisuus on oikea, eli 35.

Uudemmissa viisarimittareissa on suolapitoisuusasteikko ja lämpötilakompensointi, kaikki uudemmat viisarimalliset mittarit, mitä olen nähnyt, ovat näyttäneet suunnilleen oikein suolapitoisuusasteikolla.