Hehkutusta (poikasia) ja pieni gallup!
Valvoja: Moderaattorit
Hehkutusta (poikasia) ja pieni gallup!
Nyt on hieno fiilis! Löysin nimittäin eilen altaastani kerritetran poikasia 2 kpl vaan, mutta kuitenkin. Ensimmäinen kala joka on oikeasti kutenut. Millit saivat aikoinaan poikasia, niitäkin tuli ehkäpä 5 kpl Ei tämä nyt muiden mielestä varmaan suuri asia ole, mutta ensimmäiset poikaset kyllä vetää naaman virneeseen! Allaskaan ei ole kuin muutaman kuukauden vanha.
Tässä samassa voisinkin kysyä, että mitkä kalat ovat teillä ensimmäisenä saaneet poikasia? Galluppia on tainnut olla aiheesta mitkä kalat ovat kuteneet, mutta nyt kysynkin niitä ensimmäisiä Ja kertokaapa vaikka samaan että mitkä ovat olleet "tärkeimpiä" poikasia?
Tässä samassa voisinkin kysyä, että mitkä kalat ovat teillä ensimmäisenä saaneet poikasia? Galluppia on tainnut olla aiheesta mitkä kalat ovat kuteneet, mutta nyt kysynkin niitä ensimmäisiä Ja kertokaapa vaikka samaan että mitkä ovat olleet "tärkeimpiä" poikasia?
Onnea
Kaizun kanssa hämmästeltiin viikko sitten kun löysimme 2 parisenttistä murisijarihmakalan poikasta aivan eri altaasta kuin missä vanhemmat asuvat. Olivat kulkeutuneet ilmeisesti kasvien mukana ja selvinneet affentenkin hampailta, ovelukset
Ensimmäiset poikaset olivat synnyttäviä hammaskarppeja, ja ensimmäinen kunnon ylläripoikue oli huulirihmakalatriplalta jonka koemielessä siirsin kutualtaaseen. Kuplapesän hävittyä (kuvittelin että hommasta ei tullut mitään) ja lähtiessäni reissuun siirsin emokalat takaisin isompaan altaaseen ja sammutin kutupurkista suodattimen ja lämmittimen. Parin viikon kuluttua yllättäen huomasin altaassa piipertävän pieniä poikasia. Oli lievä yllätys sekin
Sateenkaarikirjoahvenet tehtailevat poikasia jatkuvasti, ja purjesampimonnitkin parin viikon välein, samoin murisijat. Aikuisiksi ei edellä mainituista toistaiseksi ilman siirto-operaatioita ole poikasia selvinnyt (3 pikkusampparia on pelastettu ). Kivaa olisi jos yllättäen vaikkapa kaari- tai isoleopardimonniset päättäisivät kutea.
Kaizun kanssa hämmästeltiin viikko sitten kun löysimme 2 parisenttistä murisijarihmakalan poikasta aivan eri altaasta kuin missä vanhemmat asuvat. Olivat kulkeutuneet ilmeisesti kasvien mukana ja selvinneet affentenkin hampailta, ovelukset
Ensimmäiset poikaset olivat synnyttäviä hammaskarppeja, ja ensimmäinen kunnon ylläripoikue oli huulirihmakalatriplalta jonka koemielessä siirsin kutualtaaseen. Kuplapesän hävittyä (kuvittelin että hommasta ei tullut mitään) ja lähtiessäni reissuun siirsin emokalat takaisin isompaan altaaseen ja sammutin kutupurkista suodattimen ja lämmittimen. Parin viikon kuluttua yllättäen huomasin altaassa piipertävän pieniä poikasia. Oli lievä yllätys sekin
Sateenkaarikirjoahvenet tehtailevat poikasia jatkuvasti, ja purjesampimonnitkin parin viikon välein, samoin murisijat. Aikuisiksi ei edellä mainituista toistaiseksi ilman siirto-operaatioita ole poikasia selvinnyt (3 pikkusampparia on pelastettu ). Kivaa olisi jos yllättäen vaikkapa kaari- tai isoleopardimonniset päättäisivät kutea.
Ensimmäiset poikaset taisivat silloin joskus olla palettikalalla, jota pitkään aikaan meidän altaissamme ole enää ollut.
" Tärkeimmät" sitten varmaankin menevät tuonne kiekkojen puolelle ( tosin myös eniten aikaa, ja vaivaa vievät).
Tälläkin hetkellä kiekoilla poikasia on, myöskin malawialtaassa uiskentelee muutama affenpienokainen ( Metriaclima estherae).
" Tärkeimmät" sitten varmaankin menevät tuonne kiekkojen puolelle ( tosin myös eniten aikaa, ja vaivaa vievät).
Tälläkin hetkellä kiekoilla poikasia on, myöskin malawialtaassa uiskentelee muutama affenpienokainen ( Metriaclima estherae).
Viimeksi muokannut Tapsa, 14:03, 24.07.2003. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ensimmäiset kalat, jotka kutivat, olivat kuparimonniset. Niistä säilyi yksi poikanen jopa hengissä.
Platytkin pyöräyttelivät poikasia tasaseen tahtiin, ylläri.
Lehtikalat kutevat jatkuvasti, mutta jälkikasvua ei vaan tule .
Ja viimesin ja ehkä onnistunein kokeilu oli kiilakylkien kudettaminen. Nyt on kasvamassa kymmenkunta pientä kiilakyljen poikasta.
Platytkin pyöräyttelivät poikasia tasaseen tahtiin, ylläri.
Lehtikalat kutevat jatkuvasti, mutta jälkikasvua ei vaan tule .
Ja viimesin ja ehkä onnistunein kokeilu oli kiilakylkien kudettaminen. Nyt on kasvamassa kymmenkunta pientä kiilakyljen poikasta.
Kyllä kalavauvojen bongaamisesta tulee aina hyvä mieli, ainakin aluksi. Onhan se aika selvä merkki asukkaiden viihtymisestä ja tenavien kasvaminen terveinä jo merkki hyvistä olosuhteista. Ihan ensimmäinen selvinnyt kersa oli kuparimonnisen. Se asusteli ihan omassa kämpässään ensimmäiset viikot - Eheim Classic 2215:ssä - ennenkuin siirtyi pääaltaaseen muiden seuraan. Uskon vesiolojen olleen aika samanlaisia...
Nykyisessä allaskokoonpanossa töyhtö(äly)kääpiöahvenet saivat kymmenen tenavaa. Jouduin ikävä kyllä keräämään kaikki kalat hetkeksi ämpäreihin ja ilmeisesti tuosta ruljanssista stressaannuttuaan neljä tipahti. Kuusikko matkusti jo kalakauppaan etsimään uutta kotia.
Viileävesialtaassa kardinaalikalatkin saivat kersoja. Hymy oli leveä kun eräänä päivän huomasin muutaman kymmenen ihan pientä sinttiä uiskentelemassa suodatinmaton edustalla. Hymy vain hyytyi pikkuhiljaa kun parin päivän välein määrä nousi sillä muutamalla kymmenellä. Nyt niitä on sitten joitain satoja. Isoimmat ovat jo puolitoistasenttisiä ja missään vaiheessa en ole muuttanut ruokintaa siitä tavallisesta "pakastetta ja normaaleja kuivakaikenlaisia sekaisin" -tyylistä. Poikasia ei siis ole ruokittu erikseen (sama ahventenkin kanssa) vaan ilmeisesti ne mutustavat maton pinnalla eläviä pieneliöitä.
Nykyisessä allaskokoonpanossa töyhtö(äly)kääpiöahvenet saivat kymmenen tenavaa. Jouduin ikävä kyllä keräämään kaikki kalat hetkeksi ämpäreihin ja ilmeisesti tuosta ruljanssista stressaannuttuaan neljä tipahti. Kuusikko matkusti jo kalakauppaan etsimään uutta kotia.
Viileävesialtaassa kardinaalikalatkin saivat kersoja. Hymy oli leveä kun eräänä päivän huomasin muutaman kymmenen ihan pientä sinttiä uiskentelemassa suodatinmaton edustalla. Hymy vain hyytyi pikkuhiljaa kun parin päivän välein määrä nousi sillä muutamalla kymmenellä. Nyt niitä on sitten joitain satoja. Isoimmat ovat jo puolitoistasenttisiä ja missään vaiheessa en ole muuttanut ruokintaa siitä tavallisesta "pakastetta ja normaaleja kuivakaikenlaisia sekaisin" -tyylistä. Poikasia ei siis ole ruokittu erikseen (sama ahventenkin kanssa) vaan ilmeisesti ne mutustavat maton pinnalla eläviä pieneliöitä.
Allas oli 40 litrainen, jossa oli hyvin turvetettua vettä. pH oli noin 6.5, hyvin pehmeää ja lämpötila heilui noin 26-27 asteessa. Muutamia rusolehden taimia ja argentiinanvesiruttoa kasveina.subavdi kirjoitti:Ekat kutijat ovat olleet lehtikalat.
Elmiiran kiilakylkien kudetus kiinnostaa, sillä olen perustanut keväällä 128 l:n purkin juuri kiilakyljille... Siis, jos jaksat laittaa oloista lisää tietoa?
Kutupurkkiin laitoin 2 koirasta ja 2 naarasta. Ruokin pakasteilla, matosilla pääosin. Kalat taisivat olla siellä noin 1.5 viikkoa kun hetmostuin kun en ollut nähnyt niiden kutevan. Otin aikuiset pois ja pikkuhiljaa alkoi poikasiakin näkymään kasvitiheiköissä. Poikasille syötin alkuun ihan kuivaruokaa, mikä oli virhe. Nyt ne syövät artemiaa ja kasvavat huimaa vauhtia. Nyt poikaset asuvat 60 litrasessa altaassa, jossa on mattosuodatin. Enempää en osaa kertoa.. laita vaikka yv:tä jos keksit kysyttävää.
-
- Katalysaattori
- Viestit: 7365
- Liittynyt: 17:01, 03.10.2001
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Miljoonakala oli ensimmäinen poikasia pukannut, yllättäen
Tärkeimpiä poikasia ovat olleet ihan tavalliset partikset, joista olen jotenkin hyötynytkin (toisin sanottuna saanut rahaa, kalanruokaa, kaloja, kasveja ym pikkupartaisia vastaan).
Tärkeimpiä poikasia ovat olleet ihan tavalliset partikset, joista olen jotenkin hyötynytkin (toisin sanottuna saanut rahaa, kalanruokaa, kaloja, kasveja ym pikkupartaisia vastaan).
Kun syö kylliksensä, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.
Murisijat kutivat jo reilun kuukauden päästä muutosta. Poikasiakin tuli, mutta sitten isukki söi kaikki. Kutupari muutti, sillä muut olivat hätää kärsimässä niiden kutu- ja poikastenhoitopuuhissa. Toinen, paljon pienempi pari ei ole vielä ainakaan kutenut, vaikka melkoisen varmasti ne ovat eri sukupuolta.
Haaveissa akvaarioharrastuksen uudelleenaloittaminen.
Juu, juuri eilen bongasin pikkuisen, on ainakin vielä pysynyt tallessaiisa kirjoitti:Täplämonniset kutivat ensimmäisenä, eikä muut sitten kuteneetkaan (muut=kiilakyljet ja 2 naaraspartista ). Ja ihka ensimmäinen poikanen taitaa uiskennella nyt siellä sinun altaassasi (Blue) .
Ajatella, meillä ei ole syntynyt edes partiksille poikasia.. tosin taitavat olla kaikki ukkoja
-
- Advanced Member
- Viestit: 1784
- Liittynyt: 13:26, 08.10.2001
- Akvaarioseurat: Tampereen Akvaarioseura ry
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Pirkkala / TAS
Ensimmäiset poikaset tulivat meillekin miljoonakaloilta... ja aiheuttivat suurta innostusta
Nykyisin eniten innostusta ja ihastusta herättävät panda- ja helmimonnisen (C. sterbaita ilmaantuu säännöllisesti ulkosuodattimiin)poikaset sekä tietysti kiekkojen kutuyritykset. Tai no, itse asiassa kudut ovat olleet onnistuneita mutta pikkuiset ovat aina päätyneet toisten suihin siinä vaiheessa kun ovat lähteneet uimaan.
Hauskimman yllätyksen tarjosi yksinäinen sitruunatetran poikanen, joka oli ilmaantunut karanteenialtaaseen (2 lehtikalan sekaan muuten...) ja jonka bongasin vasta silloin kun sen äiti, isä, sedät ja tädit eli koko muu sitruunatetraparvi oli myyty eteenpäin jo viikkoja sitten.
Nykyisin eniten innostusta ja ihastusta herättävät panda- ja helmimonnisen (C. sterbaita ilmaantuu säännöllisesti ulkosuodattimiin)poikaset sekä tietysti kiekkojen kutuyritykset. Tai no, itse asiassa kudut ovat olleet onnistuneita mutta pikkuiset ovat aina päätyneet toisten suihin siinä vaiheessa kun ovat lähteneet uimaan.
Hauskimman yllätyksen tarjosi yksinäinen sitruunatetran poikanen, joka oli ilmaantunut karanteenialtaaseen (2 lehtikalan sekaan muuten...) ja jonka bongasin vasta silloin kun sen äiti, isä, sedät ja tädit eli koko muu sitruunatetraparvi oli myyty eteenpäin jo viikkoja sitten.
-
- Elite Senior Member
- Viestit: 15316
- Liittynyt: 16:24, 05.11.2001
- Akvaarioseurat: HAS, Ciklidistit,
- Sukupuoli: Mies
- Paikkakunta: Helsinki/HAS/Ciklidistit/TAS
- Viesti:
Enpä enää muista, mistä Suomen Akvaarioliiton pronssimerkin viljelystä sain
Hopeisen sain Astronotus ocellatus eli Oskarin viljelystä.
Kultaisen toi Triglachromis otostigma.
Viimeksi Tropheus moori päästi poikaset ulos ja Cyprichomis leptosoma sillikirjoahven hautoo edelleen. Hautoi koko muuttohässäkän ajan.
Hopeisen sain Astronotus ocellatus eli Oskarin viljelystä.
Kultaisen toi Triglachromis otostigma.
Viimeksi Tropheus moori päästi poikaset ulos ja Cyprichomis leptosoma sillikirjoahven hautoo edelleen. Hautoi koko muuttohässäkän ajan.
Viimeksi muokannut jarvij, 22:32, 24.07.2003. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Sivuillani voi jo olla vastaus kysymykseesi:
http://www.aquahoito.info/suomi/sivuni.php
jo yli 15000 kirjoittamaani viestiä täällä.
http://www.aquahoito.info/suomi/sivuni.php
jo yli 15000 kirjoittamaani viestiä täällä.
Ensimmäiset "omat" poikasia vääntäneet (luonnollisesti eivät kuitenkaan kuteneet..) kalat olivat kotona olleessa 64-litraisessa itsekseen lisääntyneet miljoonakalat. Todennäköisesti seassa oli alusta asti myös platyja ja miekkapyrstöjä, mahdollisesti myös mustamolleja, jotka saivat jälkikasvua. Muisti ei noitten osalta kuitenkaan erityisen hyvin pelaa, sillä olin tuolloin itsekin vielä poikas-asteella.. 8)
Erityisiä systemaattisia pyrkimyksiä viljelyyn ei ole oikeastaan tähän päivään mennessä ole ollut, mutta epäonnistuneita kutuyrityksiä on ollut mitä erilaisemmilla altaissamme/altaissani uiskenneilla otuksilla. Joitakin onnistumisiakin on kuitenkin tullut todistettua, kuten helmiäistonkijoiden parisen vuotta sitten(?) tapahtunut kutu, jota seurasi erittäin mielenkiintoinen poikastenhoito- ja kaitsemisjakso.
Erityisiä systemaattisia pyrkimyksiä viljelyyn ei ole oikeastaan tähän päivään mennessä ole ollut, mutta epäonnistuneita kutuyrityksiä on ollut mitä erilaisemmilla altaissamme/altaissani uiskenneilla otuksilla. Joitakin onnistumisiakin on kuitenkin tullut todistettua, kuten helmiäistonkijoiden parisen vuotta sitten(?) tapahtunut kutu, jota seurasi erittäin mielenkiintoinen poikastenhoito- ja kaitsemisjakso.
"It's an addiction and it can't be fixed"
Näyttäisipä melkein kaikilla olleen noita perinteisiä miljoonakalan poikasia
Eilen huomasin vielä yhden huomattavasti kahta edellistä pienemmän poikasen. Hengaili jaavansammaleessa ulkosuodattimen vedenottoputken vieressä.. taitaa olla syytä avata suodatin ja tarkistaa ettei sinne ole mennyt poikasia (tuli tuosta skaren jutusta mieleen)
Eilen huomasin vielä yhden huomattavasti kahta edellistä pienemmän poikasen. Hengaili jaavansammaleessa ulkosuodattimen vedenottoputken vieressä.. taitaa olla syytä avata suodatin ja tarkistaa ettei sinne ole mennyt poikasia (tuli tuosta skaren jutusta mieleen)
Mulla ei ollut miljoonakalat, vaan tänään aamulla kaverin luota kotia tultua huomasin altaassa uivat 100-150 Texasinkirjoahvenen poikasta. Tämä siis eka mulle 1,5 v. harrastusajan jälkeen. Täytyy sanoa että on ollut naama lasissa kiinni sen jälkeen . Sen verran mielenkiintoisia otuksia.
Lypsykoneenkuljettaja jo kolmannessa polvessa.
Seura-akvaarioissa ovat itsekseen lisääntyneet kerritetrat ja tähtipartamonnit, kudettaa en ole edes yrittänyt.
Viimeisin yllättävä löytö on kaksi pikkiriikkistä neonsateenkaarikalan poikasta kuusikymppisestä altaasta, johon on viimeksi koskettu yli kaksi kuukautta sitten, jolloin sieltä poistin karanteenissa olleet kalat. Sen jälkeen allas on ollut piilossa ja peitettynä, unohdettuna, vedet sinne jäi ja pieni Fluval ykkönenkin siellä on pörissyt tukehtumispisteessä. Kun rupesin tyhjentämään allasta, siellä oli helteiden jäljiltä neljäsosa vedestä jäljellä ja sitten nuo kaksi onnetonta sinttiä, hiekkaa ja muutama kivenlohkare! Ihmeen sitkeitä ovat olleet, ruokaa eivät ole koko aikana saaneet, eikä vettä ole todellakaan vaihdettu. Kitukasvuisiahan nuo tietysti ovat, mutta jospa noista saisi jotain kalua ruokkimalla...
Viimeisin yllättävä löytö on kaksi pikkiriikkistä neonsateenkaarikalan poikasta kuusikymppisestä altaasta, johon on viimeksi koskettu yli kaksi kuukautta sitten, jolloin sieltä poistin karanteenissa olleet kalat. Sen jälkeen allas on ollut piilossa ja peitettynä, unohdettuna, vedet sinne jäi ja pieni Fluval ykkönenkin siellä on pörissyt tukehtumispisteessä. Kun rupesin tyhjentämään allasta, siellä oli helteiden jäljiltä neljäsosa vedestä jäljellä ja sitten nuo kaksi onnetonta sinttiä, hiekkaa ja muutama kivenlohkare! Ihmeen sitkeitä ovat olleet, ruokaa eivät ole koko aikana saaneet, eikä vettä ole todellakaan vaihdettu. Kitukasvuisiahan nuo tietysti ovat, mutta jospa noista saisi jotain kalua ruokkimalla...
Parasta ihmisessä on koira.
-
- Member
- Viestit: 431
- Liittynyt: 18:33, 19.10.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Kangasala
- Viesti:
On aina hienoa saada kalansa lisääntymään, varsinkin alkuun, vaikka on tuo poikasten hoitaminen sitten työlästäkin hommaa.
Itselläni miljoonakalathan ne poikasia tehtailivat joskus alkuun kun niitä vielä oli...
Sittemmin olen kudettanut (pikku)kiilakylkiä, btw - samoja jotka sittemmin muuttivat Elmiiran luokse ja saivat jälkikasvua siellä .
Kuteneet ovat jotkut muutkin kalat, mutta poikasiksi asti eivät ole seura-akvaariossa kuoriutuneet.
Itselläni miljoonakalathan ne poikasia tehtailivat joskus alkuun kun niitä vielä oli...
Sittemmin olen kudettanut (pikku)kiilakylkiä, btw - samoja jotka sittemmin muuttivat Elmiiran luokse ja saivat jälkikasvua siellä .
Kuteneet ovat jotkut muutkin kalat, mutta poikasiksi asti eivät ole seura-akvaariossa kuoriutuneet.
Täällä ehtivät ensin töyhtökääpiöahvenet. Poikaset tosin pikkuhiljaa kaikki katosivat, kuten myöhemmin myös vanhempiensa kohtaloksi osoittautui. Seuraavana listalla on partikset, joiden poikaset ovat jo parisenttisiä. Lisäksi ovat joukkoon liittyneet keltabarbit, joiden poikaset kuin ihmeen kaupalla ovat selvinneet ainakin jonkin aikaa ylikasvillisuusongelman pelastaneina. Suurimmat näistä ovat jo puolitoistasenttisiä. Toivottavasti edes pari-kolme viimeksimainittua selviää aikuisiksi asti.
Tulevaisuudessa on varmaa, että sinirihmat alkaa kutea. Ovat tällä hetkellä kuitenkin sen verran nuoria vielä, että ei ole vielä ajankohtaista. Mustatetratkin touhusivat nuorempina paljonkin, mutta mäti tuli varmaan kaikki popsittua, etenkin kun silloin ei ollut kasveja niin paljon suojana.
Kutematta ovat enää kaloistani siis mainitut sinirihmat ja leväbarbit. Pitäisiköhän päästää vesiarvot oikein kuralle ja vaihtaa sitten kunnolla vettä? Jos vaikka nekin yllättäisivät. Näin olen antanut itseni foorumin kirjoitusten perusteella ymmärtää, että saattaisi käydä.
-K-
Tulevaisuudessa on varmaa, että sinirihmat alkaa kutea. Ovat tällä hetkellä kuitenkin sen verran nuoria vielä, että ei ole vielä ajankohtaista. Mustatetratkin touhusivat nuorempina paljonkin, mutta mäti tuli varmaan kaikki popsittua, etenkin kun silloin ei ollut kasveja niin paljon suojana.
Kutematta ovat enää kaloistani siis mainitut sinirihmat ja leväbarbit. Pitäisiköhän päästää vesiarvot oikein kuralle ja vaihtaa sitten kunnolla vettä? Jos vaikka nekin yllättäisivät. Näin olen antanut itseni foorumin kirjoitusten perusteella ymmärtää, että saattaisi käydä.
-K-
"Paikallisia sadekuuroja... ja v***t!!" - Nooa, 4341 eKr