No hyvä on.

Aloitat ammoniumin annostelun laittamalla teelusikallisen hirvensarvensuolaa tai puhdasta salmiakkia. Ei mikään yltiökukkurallinen, mutta kokonainen tuohon altaaseesi. Sitten vain odotat muutoksia typpitesteissä. (Alkuarvot on otettava ennen tätä kumminkin kaikilla testeillä - ei pidä olettaa niitä nolliksi.)
Tuolla alkulisäyksellä ammoniumpitoisuus vedessä on 5mg/l. On ihan sama mitä mainituista kolmesta ammoniumpitoisesta aineesta laittaa ja jokaista laitetaan sen verran että ammoniumpitoisuudeksi tulee 5mg/l.
mg, g ja kg ovat painomittoja. ml ja l tilavuusmittoja. Näet kyllä, mitä on mg/l. (Se ei voi olla jauheen määrä.=)
Kun odotettavasti muutaman päivän kuluessa ammoniumpitoisuus laskee ja nitriittipitoisuus nousee ja myös nitraatti voi jo hieman nousta, on ajankohta, jossa voit alkaa päivittäiset pienet ammoniumlisäykset. Ammoniumpitoisuus ei laske ennenkuin sitä nitriitiksi muuntuu (nitriitti saattaa muuttua edelleen nitraatiksi ilman mainittavaa nitriitin pitoisuuden kohoamista, jos ymppi on erittäin hyvä). Näin siis alussa ei kasvateta tarpeettomasti ammoniumin määrää vedessä, vaan odotetaan typenkierron näkyvää käynnistymistä.
Akvaario on kypsä, kun nitriitti häviää huolimatta säännöllisistä ammoniumin lisäyksistä. Voidaan kypsyttää vaikka vain 0,5mg/l päivittäisellä ammoniumlisäyksellä, mutta silloin on huomioitava, että jos kaloja tulee heti runsaasti tai niitä ruokitaan holtittomasti, typenkierrossa on vielä kasvamista ja vajetta tähän nähden. 1mg/l päivittäisellä annoksella kypsytetty onkin jo paljon turvallisempi, mutta kuten ohjeentyngässä ehdotan, on hyvä aloittaa säännölliset lisäykset pienemmin, sillä siinä vaiheessa on useimmin vielä aloituksenkin ammoniumia jäljellä vedessä.
Hyvä biologinen suodatus, mattosuodatin tyypillisesti, "hotkii" helpommin suuria ammoniumlisäyksiä. Haluttaessa voidaan aina kokeilla mihin kukin akvaario pystyy sujuvasti kehittymään nostamalla loppukypsytyksessä aina vain lisäystahtia esim 5mg/l / vrk saakka. Moni akvaario kakistelee jo paljon ennen tätä, vaikka teoriassa typpibakteerit lisääntyvät jakautumalla kerran 18 tunnissa.
Nitriitin määrän seuraaminen on oikein hyvä konsti säännölliseen ammoniumlisäysvaiheeseen, sillä silloin annostelu seuraa todellista typenkiertoa. Säännöllisyys ei tarvitse todellakaan olla päivittäistä ja kaikki edellä mainitut määrät vuorokautta kohden ovat myös laskennallisia. Esimerkiksi 3mg/l ammoniumia kolmen päivän välein tarkoittaa 1mg/l vuorokausiannostelua. Samaten lopuksi kun mietitään joko on (tarpeeksi) kypsä, tokihan kypsässäkin suuri annos usein näkyy jonkin aikaa nitriittinä, mutta silloin pitääkin seurata juuri sitä, kuinka kauan se näkyy.
Kypsyttelyn aikana on hyvä tonkia hieman pohjaa. Sen pintaa kannattaa haroa taikka huljutella kädellä pientä myrskyä välillä pohjaan päin. Pienet partikkelit nousevat veteen ja samentavat sen. Niitä siirtyy hyvin suodattimeen typpibakteereineen ja samalla pohjahiekka saa lisää happea. Samean veden taktiikkaa suosisin myös multaympin lisäyksessä, jolloin sitä leviää kaikkialle.
Serafia kirjoitti:Tuon käsityksen sain luettuani
tämän ketjun. Lainaan The Jukkaa:
jarvij kirjoitti:Heti kun nitriittiä alkaa ilmestyä, ammonium-annostelu pienennetään puoleen ja lopetetaan kokonaan, kun nitraatteja alkaa näkyä. Kun nitriitit ova pudonneet nollaan, tehdään iso vedenvaihto ta tuodaan kalat sisään.
Tuo kuullosti niin selkeästi sanotulta, että jäi mieleen.
Vuodelta 2003, jaahas. Tuohon taisi liittyä päivittäiset annokset 5mg/l, 2-3mg/l ja 1-2mg/l taikka sitten ammoniumtestin käyttö, jonka avulla täydennetään pitoisuutta päivittäin 5mg/l ja sitten 2-3 ja lopuksi 1-2.
Voithan toki testata, kuinka näin sujuu. Äkkiä siinä vain tulee tilanne, jossa typpiyhdisteet ovat vedessä todella korkealla ja kypsytyksellä ei näy loppua häämöttävän. Vaihdetaan vesi ja vaihdetaan vesi.