Burnout

[Eagle Ray]

Kelluskasvit menestyvät paremmin ilman kansilaseja, kansilasien sisällä on niin paljon lämmintä kosteutta joka märännyttää suurimman osan pintakasveista.
Vedensuosikin "juurien" ympärille voi laittaa vaikka kiviä nin eivät nouse niin helpolla, monet imumonnit helposti pyrstönheilahduksella saavat kasvit nousemaan pintaan.

No tänään perjantaina pianotunnin jälkeen oli vähän energisempi olo kun ajattelin että lomakin alkoi juuri. Pesin suodattimet, vaihdoin vettä hieman tavallista enemmän ja karsin kasvillsuutta. Viimeisen kohtuukunnossa olevan vesihyasintin pelastin omaan maljaansa pois akvaariosta. Voi olla että menetän sen mutta sopii toivoa että se toipuu. Vedensuosikitkin yritin kaivaa tavallista syvemmälle jotta ne pysyisi. En oikein voi pitää allasta ilman kansilaseja. Mätänemisongelma pysyi vähän aikaa sitten kurissa pitämällä vedenpinta normaalia alempana, joten kasvien huonovointisuus johtuu mitä todennäköisimmin juuri niistä vanhoista loisteputkista.
Akvaario kaipaisi jotakin uutta. Kyllä se nyt taas katsottavalta näyttää, mutta jotta ongelma ei uusiutuisi niin olisi kai vain saatava jostain rahat uusiin putkiin. Kiva muuten kuulla etten ole ainoa, se helpotti oloa jostain syystä.

[Maisu]

Eipä kyllä ole koskaan ollut erityisempää burnouttia akvaarioihin. Välillä voivat kasvit kasvaa pitkin seiniä mutta silti on vedet aina vaihdettu ja suodattimet siivottu ja kaloilla ilmeisen hyvä olla. Uskoisin että tällaisia ns. loppuunpalamisia sattuu enimmäkseen ihmisille jotka ovat hankkineet paljon akvaarioita pienen ajan sisällä käsittämättä että niistä täytyy jokaisesta pitää myös huolta, ilmiö jota en ikinä ole ymmärtänyt.

Burnoutin nyt jo epämuodikkaaksi käyneellä nimellä ei voi mitenkään puolustella elävien olentojen hoidon laiminlyömistä. Sellaista ei voi puolustella yhtään millään.

[janecky]

Tuleehan ihmiselämässä tilanteita ettei jaksa tai pysty. Nuo neljä allasta oli ihan helppo hoitaa kunnes alkoi perheenlisäystä pukkaamaan. Ämpärin kantaminenkin oli kiellettyä pitkän aikaa, saati että yötä-päivää vauvaa syöttäissä irrottas jostain sen 3 tuntia mikä noihin menee viikottain. Jos sai tunnin omaa aikaa niin sen käytti nukkumiseen että jaksaa valvoa yöllä.

Nyt alkaa onneksi innostus herätä takas, ja muutaman uuden fisun kun ostan parvien täydennykseksi niin en suorastaan malta olla rapsuttelematta levää ja laittamatta kasveja uusiks sitä mukaa kun kasvaa ulos.

[Adrianna]

Cory: Hampsterit ovat yksin eläjiä, eikä kaipaa lajitoveria. Siispä suosittelen hiiriä. Mieti nyt kuitenkin tarkkaan.

Paitsi kääpiöhamsterit (ja muistaakseni muutamat muutakin lajit) . Itselläni ei mitään virallista burnauttia ole ollut, ei siis lääkäri ole todennut että sinä olet likka masentunut, mutta kausittain tuo minun oloni kulkee. Talvisin olen väsyneempi ja häntä maassa, yleensäottaen masennun herkemmin ja "palan loppuun". Altaat olen yrittänyt pitää kuosissa ja välillä ihmmettelen itseäni: Mistä se hinku isoihin altaisiin tulee? Onko täältä tarttunut joku hullu mantra "enemmän ja isompia" päähäni? Meinaan, kun asunnossa on jo yht. 500l vettä niin pitäisi jo riittää, mutta ei. Välillä tulee käytyä rappiolla niin altaiden hoidossa kun muussakin. Maisu, jos sinulla ei ikinä ole tällaisia kausia niin voi, olen niin kade ! Välillä kyllä tekisi mieli potkia itseään perseelle ja kovaa kun altaissa samat vedet 3 viikkoa ...

[Miikku]

Aloin tässä pohtimaan ja hoksasin että minulla on ollut akvaario jo pian 19 vuotta Tähän aikaan mahtuu vain yksi noin vuoden mittainen tauko, jolloin allas asui eri osoitteessa kuin minä, vaikka itse kävinkin sen aina siivoamassa.

Ylä- ja alamäkiä on täälläkin riittänyt, ennen tänne Jyväskylään muuttoani altaassa oli vain muutama eläkeläinen, mutta kun en niistä raaskinut luopuakaan, niin eipä ollut muita vaihtoehtoja kuin ottaa niiden koti mukaan. Täällä sitten innostuikin uudestaan, ja onhan se kalavalikoimakin parempi kuin kotikaupungissani, joten pääsi sitten vähän paremmin toteuttamaan itseään

Varsinaista "hanskat tiskiin" -fiilistä ei ole ollut kuin silloin, kun ensin sitkeä rihmalevä ja sitten ihan hillitön rihmalevä valtasivat koko purkin varmaan vuodeksi, eikä mikään mitä tein auttanut tippaakaan. Joka vedenvaihdolla samennus tuntui vaan tihenevän Siinä sitten kuunnellessa ihania kommentteja amatööreiltä tyyliin "sä et taida oikeen osata hoitaa tuota akvaarioosi" alkoi tosissaan pinna kiristyä. No, muutossa hävisi samennukset, syy olikin entisen kämpän läpimädissä putkissa... Sittemmin altaita on tullut kolme lisää, ja viimeisimmässä kodissa ei tilaa sitten useammalle enää olekaan Välillä innostaa enemmän, välillä vähemmän, toisinaan saa kasvit villiintyä ihan rauhassa ja muutenkin jää esteettinen puoli vähemmälle, mutta omatunto ei anna tinkiä vedenvaihdoista ja muista pakollisista.

Nyt on tullut vähän haaveiltua, että kun keväämmällä on enemmän aikaa, voisi alkaa pikku hiljaa laittamaan tyhjillään olevaa 200-litraista, kalastokin on omassa mielessä jo lähes lukkoon lyöty Ja sitten olisi niin kovin kivaa koittaa kasvatella jotain monnisistani tai sitten noita tetroja... Kutua kyllä aina riittäisi talteen otettavaksi, mutta pikkuisten hoito taitaisi vaatia enemmän panostusta kuin mihin nyt on mahdollista.

[Pallokala]

Uskoisin että tällaisia ns. loppuunpalamisia sattuu enimmäkseen ihmisille jotka ovat hankkineet paljon akvaarioita pienen ajan sisällä käsittämättä että niistä täytyy jokaisesta pitää myös huolta, ilmiö jota en ikinä ole ymmärtänyt.

Burnoutin nyt jo epämuodikkaaksi käyneellä nimellä ei voi mitenkään puolustella elävien olentojen hoidon laiminlyömistä. Sellaista ei voi puolustella yhtään millään.

Ei voikaan. Mulla nuo ajoittain iskeneet loppuunpalamiset on sitä, että koko harrastaminen vain tuntuu siinä elämäntilanteessa liian vaikealta ja akvaarion luopumista olen harkinnut nimenomaan kalojen hyvinvoinnin takia, en sen takia etteikö minua enää kiinnostaisi niitä hoitaa. Kalayksilöt ovat juuri se syy, jonka takia en ole harrastuksesta luopunut huonoina hetkinäkään, sen sijaan olen luopunut osasta altaita jotta aika riittäisi niiden jäljelle jäävien kunnolliseen hoitoon.

[Maisu]

Ämpärin kantaminenkin oli kiellettyä pitkän aikaa, saati että yötä-päivää vauvaa syöttäissä irrottas jostain sen 3 tuntia mikä noihin menee viikottain. Jos sai tunnin omaa aikaa niin sen käytti nukkumiseen että jaksaa valvoa yöllä.

Vesihän siis vaihtuu letkua pitkin ihan vaikka tässä kirjoitellessa tai vauvaa syöttäessä. Ämpäreitä tarvitaan vain harvinaisissa erikoistilanteissa.

[tepy]

Aika harvahan tässä ketjussa on tunnustanut täysin kyllästyneensä ja jättäneensä akvaarionsa hoitamatta. Mielestäni sekin on vastuuntuntoista, että kun tietää, ettei pysty huolehtimaan akvaariosta, niin luopuu siitä eikä jätä heitteille. Oli niitä sitten yksi tai kymmenen.

Lisäksi usealla näyttää "burnout" tulleen silloin, kun yrittää parhaansa, mutta silti menee "kaikki" pieleen. Se rassaa. Tässä juuri itse yritän vakuutella itselleni, että voin vaihtaa vedet 3 akvaan huomennakin, vaikka tänään olisi "virallinen" vaihtopäivä. Olen kohtalaisen varma, etteivät nuo heitä henkeään, vaikka sitä päivällä lykkäänkin. Nyt olisi tärkeintä saada räkä päästä pois ja kuumetta sen verran alemmas, että uskaltaisi kävellä pidemmälle kuin 5 m ilman, että pelkää pyörtyvänsä. Koko aikaa ei jaksa edes nukkua, niin että hyvä juttu, kun saa netin sängyn viereen...

Mielestäni jokaisella on lupa joskus tympiintyä harrastuksiinsa. Aina se ei voi olla yhtä ihanaa ja sytyttävää. Mutta heitteille eläviä olentoja ei saa jättää. Silloin on parempi luovuttaa.

Johan oli vuodatus . Nyt painun unten maille ja uneksin täydellisestä akvaariosta ja tilanteesta, jossa mikään ei tympäise, harmita, rasita, suututa, masenna...

[mariana]

Mäkin tässä olen pähkäillyt että pitäisiköhän luopua tuosta isoimmasta akvaariosta (325L). Yksi pienempi on tulossa ensi viikolla ja mietin josko nykyinen 70 litranen ja tuleva 128 litranen riittäisivät. Muutenkin syksyllä alkaa duunit eikä aika välttämättä riitä kolmelle akvalle enkä kerkeä niitä niin paljoa tuijottelemaan. Tämän takia mietin myyväni hyvissä ajoin isoimman pois, turhaa siihen enempää alkaa panostamaan jos tekee mieli siitä luopua piakkoin. Täytyy nyt miettiä.....

[Törökala]

Eiköhän jokaisessa harrastuksessa ole ne aallon pohjansa ja huippu hetkensä. Minulla on se kolme akvaariota (576, 540 ja 82) ja olen vedenvaihdot hoitanut kuten ennenkin kerta viikkoon. Pikkuallas nyt lähtee tyhjennykseen kun on vähän huollon kaipuussa. Siinä olen lähinnä poikasia kasvatellut joten ei niin suurta merkitystä vaikka katoaakin.

Se mistä toisinaan laistan on kasvillisuuden karsiminen, varsinkin pikkulimaskan kauhominen on muka työlästä. Joskus sitten käy niin, että kauhon sitä limaskaa vasta sitten kun se todella on peittänyt 60% akvaarion pinnasta. Myöskin ylivilkkaasti kasvavat kasvit joskus kyllästyttävät. Haluaisin kasveja jotka kasvavat sentin vuodessa eikä päivässä. Olen kuitenkin melkolailla tyytyväinen tilanteeseen. Olen nyt pari viikkoa raa´alla kädellä karsinut kasvillisuutta (jotta voin ostaa uusia huutokaupasta ).

Ei ole tullut sitä tilannetta eteen, että akvaarioista haluaisin luopua. Olin tosin pitkinhampain tuossa jo myymässä 540 litraista pois kun ei näyttänyt mahtuvan meille tulevan perheenlisäyksen myötä, mutta ei se mennyt kaupaksi kaloineen päivineen. Sain sen lopulta mahtumaan tulevaan lastenhuoneeseen kun hävitin ylimääräiset huonekalut. Mihin kukaan kirjahyllyjä tarvitsee kun voi olla lasilaatikko tilalla.

Kyllä sitä välillä ajattelee, että noissakin altaissa on edessä joskus silikonien vaihto. Toisaalta myös miettii sitä, että kuinka pitkä sitoutuminen kaloihinkin on jos ne pitää hamaan loppuun asti. Suklaaokamonnikin on jo 18 vuotta ja se on pitkä aika se.