Taitaa mennä vähän ohi mutta mitä tarkallee tarkoittaa:
"Uusinta uutta ovat värivammaiset helmimonniset eli sterbait."?
Sterbaistakin on saatu aikaiseksi ainakin osittainen albino pian sen jälkeen kun sitä alettiin viljellä kaukoidässä.
Valvoja: Moderaattorit
Akvaariossa UV-säteilyä tuksin on haitallisia määriä, suojaväriä kala tuskin tarvitsee
Tuosta todennäköisyydestä, että olisi albiinopartis...
Eikös ihan tavallisesta tummalevästä (tai jostain lähes vastaavasta hirviönkokoiseksi venyvästä solkosta kuitenkin, en ole katsellut tarkemmin kun kaikki tuollaiset vaaleat nostavat karvat pystyyn...) ole liikkunut kaupoissa aika paljon noita albiinomuotoja.
Olen jo aikoja sitten tunnustanut, että ainoa akvaariokalojen jalostuksen tavoite, jonka hyväksyn, on niiden akvaariosopeutumiskyvyn ja -lisääntymisvalmiuden parantaminen. Missä minä olen väärässä?
Tässä varsinaisessa asiassa et.
Olenko lapsellinen jos en näe akvaarioharrastusta ja jalostusta yleisestikään ottaen lajeja säilyttävänä, ainakaan siinä määrin, että sen puitteissa olisi mahdollista suorittaa ns. kannanlisäys tai korjausistutuksia. Eri asia on sitten tuollaisiin mahdollisesti erikoistuneet projektit.
Saanko myös kysyä mitä lajeja maisuneiti tarkoitti kohdassa jossa yhdisti akvaariosopeuttamisjalostuksen ja ensitilassa uhatut kotivesistöt?
Minusta Pertti kyllä oikeastaan osittain on väärässä.
Akvaariosopeutumiskyvyn parantaminen jalostuksella kohdistuu ymmärtääkseni lähinnä lajeihin, jotka eivät tällä hetkellä ole akvaarioon soveltuvia tai soveltuvat sinne huonosti, esimerkiksi suuren kokonsa tai erikoisten ruokavaatimustensa vuoksi. Nämä lajit lienevät usein myös niitä (asutuksen leviämisen myötä) juuri löydettyjä lajeja joiden elinympäristöt ovat ensimmäisinä uhattuna. Lajin palauttaminen luontoon myöhemmin voi hankaloitua merkittävästi jos laji on sopeutettu akvaarioelämään tietoisesti jalostamalla. Voi tietysti kysyä olisiko tällaisesta lajista riittävän suurta palautettavaa kantaa olemassa tuossa vaiheessa ilman jalostusta.
Albiinoiden systemaattiseen jalostamiseen sen enempää puuttumatta (muutoin kuin, että sehän ei ole enää mitään puhdasta evoluutiota) albiinoista akvaarioissa sen verran, että akvaario-oloissa albinismi ei ainakaan äkkiseltään ole mitenkään huono mutaatio: omistaja antaa sapuskaa eikä pedot vaani.
Vaikkapa useita Betta-lajeja.
Nämä ovat mielipideasioita. Minun mielestäni, jos akvaarioharrastuksen taustalla ei ole halu tiedonhankintaan siitä miten eri lajit lisääntyvät ja käyttäytyvät, harrastustoiminnalla on hyvin vähän eettisiä perusteita olemassaololleen ja eläinsuojelijat saisivatkin siinä tapauksessa voittaa taistelun positiivilistoineen. Ja miksi tietoa hankittaisiin ellei lajin olemassaolon turvaamiseksi? Opiskellaan ensin kuinka laji käyttäytyy ja lisääntyy ja päästetään se sitten sukupuuttoon, niinkö?
Ympäri maailmaa on palautettu luontoon eläinlajeja, jotka ilman eläintarhoja olisivat kuolleet sukupuuttoon. Kantoja on elvytetty hyvinkin pienistä yksilömääristä. Miksi tämä ei mielestäsi olisi mahdollista kalojen kohdalla?
Nämä ovat mielipideasioita.
Tässä joku aika sitten funtsin kun tein aasialaista n. 27-asteista pakettia metriseen 140-litraiseeni, jotta mikä mahtaisi olla soveltuva levänsyöjä joukkoon. Leväbarbeille allas on liian pieni. Imunuoliaiselle liian lämmin (ja toisaalta: syökö levää?). Aasian ulkopuolelta en halua ottaa kaloja tähän. Mieleeni jäi ainoaksi vaihtoehdoksi levänuoliainen. Kasvaahan sekin toki yli kymmensenttiseksi ja voi käyttäytyä territoriaalisesti.Holzig kirjoitti:Vielä kun laitat leväbarbit samalle viivalle levänuoliaisen kanssa 'ei-suositeltavana' levänsyöjänä peruskotiakvaarioon niin meistähän voisi tulla vaikka sydänystävät.Liisa S. kirjoitti: Toinen asia sitten on, kannattaako levänuoliaista ostaa ensinkään. Kun kerran partamonneja, ottoja, leväbarbeja ja imunuoliaisiakin saa kaupoista.
-Holzig-