Albiinokalat.

[prboy]

Taitaa mennä vähän ohi mutta mitä tarkallee tarkoittaa:
"Uusinta uutta ovat värivammaiset helmimonniset eli sterbait."?

Sterbaistakin on saatu aikaiseksi ainakin osittainen albino pian sen jälkeen kun sitä alettiin viljellä kaukoidässä.

[spakarin]

Jos sinulla on kaksi "tavallista" partaimumonnia, joilla sattuu kummallakin olemaan resessiivisenä albiino-ominaisuus ja ne tekevät 8n poikasta, joista todennäköisimmin kaksi on albiinoja, millä perusteella nämä kaksi albiinoa olisivat huonompia akvaario-olosuhteissa?

Tähän mennessä perustelut mielipiteille albiinokaloista ovat olleet suhteellisen hataria. Jos albiinokalat ovat muuten samanlaisia, kuin ei-albiinot sisaruksensa, miksi ne ovat huonompia? Pigmentin tarkoituksia on useita; suojaväri, suoja UV-säteilyä vastaan tai vastakkaisen sukupuolen puoleensavetäminen. Akvaariossa UV-säteilyä tuksin on haitallisia määriä, suojaväriä kala tuskin tarvitsee (onhan akvaristi huolehtinut siitä, ettei laita saaliita ja saalistajia samaan akvaarioon) ja vastakkaisen sukupuolen viettelemisessä albiinokala on tasaveroinen toisen albiinokalan kanssa. Voi olla jopa niin, että jos pigmentin tuottaminen vie kalalta paljon resursseja, albiinokala saa etua siitä, ettei sen tarvitse haaskata resurssejaan pigmentin tuottoon.

On kaksi kuviteltavissa olevaa tilannetta, jolloin albiinokala on huonommassa asemassa värilliseen sisarukseensa nähden. Jos pigmentin tuottaminen on linkittynyt muihin kalalle edullisiin ominaisuuksii, silloin albiinolta puuttuvat myös nämä linkittyneet ominaisuudet. Toinen tilanne on se, että jos albiinoisuus on useasta geenistä johtuva, ja näin hyvin harvinainen tapahtuma albiinoja on harvoja ja näin albiinopopulaatio voi olla hyvinkin voimakkaassti sisäsiittoinen. Useimmiten sisäsiittoisuus heikentää lajiin kuuluvan yksilön elinkykyä.
Sisäsiittoisuus ei kuitenkaan ole pelkästään albiinokalojen ongelma, vaan se liittyy yleisemminkin eläinten kasvatukseen.

Minun on vaikea kuvitella, että albiinomonnit jollain tavalla kärsisivät pigmentin puuttumisesta, mutta tietenkään en voi olla 100% varma asiasta. Jos nämä kalat jostain kärsivät, on todennäköisempää, että se johtuu piittamaattomasta tai tietämättömästä akvaristista.

Terv. Satu

Jos jollakulla on asiallista tietoa albiinomonneista, kuulisin siitä mielelläni. Itselläni on kaksi albiinoimumonnia (ancistrus dolichopterus), ja olen huomannut, ettei netistä ainakaan paljon tietoa saatikka kuvia ole löytynyt.

sp

[jusa]

Akvaariossa UV-säteilyä tuksin on haitallisia määriä, suojaväriä kala tuskin tarvitsee

Kyllähän sitä UV-säteilyä saa aikaiseksi kun vain vaihtaa pois tavanomaisista valaistusratkaisuista. Tosin se että mikä määrä UV-säteilyä on liikaa albiinolle jää ihan kokeilun varaan.

Muokattu - jusa on 23/01/2002 09:18:14

[Liisa S]

spakarin:

Albinismiin liittyy todistettavasti monilla eläinlajeilla muitakin häiriöitä, mm. näkökyvyn alenemista. Akvaariossa elävälle pohjakalalle ei silmillä tosin niin suurta merkitystä ole, enkä tiedä, että minkään albiinokalan näkökykyä olisi virallisesti testattu (vaikka olenkin kuullut huhun, että albiinomonniset olisivat umpisokeita).

Monelle kalalle väritys on paitsi suojaväritys myös tärkeä signaali lajinsisäisessä kommunikaatiossa. Albiinolta ei värien vaihtaminen niin vaan onnistu...

Mutta ei, en vastusta värimuunnosten jalostusta. Albiinoita en ihan vähällä ottaisi altaisiini mutta muita, kirkasvärisiä muunnoksia kyllä. Vaikka minulla ei vuosiin ole ollutkaan mitään muita kuin luonnonvärisiä kaloja mistään lajista.

"Albiinoimumonnisi" on ilmeisestikin todellisuudessa partamonni, ja mitä luultavimmin maatiaispartamonni. Oikeampi tieteellinen nimi olisi Ancistrus sp., ellei joku pysty todella todistamaan että kalasi on juuri dolichopteruksen värimuunnos. Hoito-ohjeiksi kelpaavat tietenkin normaaliväristen partisten hoito-ohjeet, jos sellaisia kaipaat.

[Holstedt]

Tuosta todennäköisyydestä, että olisi albiinopartis...
Eikös ihan tavallisesta tummalevästä (tai jostain lähes vastaavasta hirviönkokoiseksi venyvästä solkosta kuitenkin, en ole katsellut tarkemmin kun kaikki tuollaiset vaaleat nostavat karvat pystyyn...) ole liikkunut kaupoissa aika paljon noita albiinomuotoja.

-Holzig-

[prboy]

Tuosta todennäköisyydestä, että olisi albiinopartis...
Eikös ihan tavallisesta tummalevästä (tai jostain lähes vastaavasta hirviönkokoiseksi venyvästä solkosta kuitenkin, en ole katsellut tarkemmin kun kaikki tuollaiset vaaleat nostavat karvat pystyyn...) ole liikkunut kaupoissa aika paljon noita albiinomuotoja.

Olet oikeassa. Sellainen on ollut jo kauan. Kaukoidästä tietty. En osaa sanoa, kuinka täydellinen albino se on, minä kun en metriä lähempää "albinoja" katsele. Edesmenneessä Esan Akvaariossa oli aikoinaan aivan hirveän suuri roikale. Se kyllä oli aivan samankaltainen kuin täysväriset sukulaisensa eikä käyttäytämisestä päätelleen taatusti sokea.

Ja sitten biodiversiteettifriikin hyvin provosoiva kysymys sekä Sadulle että Liisalle.

Mihin ihmeeseen me tarvitsemme näitä värivammaisia kalapoloja? Miksi kaloja pitää jalostaa? Onko jalostuksessa ainoa kriteeri se, että ne eivät saa ehkä olla yhtään huonompia kuin evoluution tuotteet (mikä muuten on aivan mahdoton arvioitavaksi)? Miksi yli 10 000 makeanveden kalalajia ei riitä akvaarioharrastuksen tarpeisiin? Kysymykset eivät tulleet nyt mieleeni, vaan niiden vastaukset eivät kertakaikkiaan mahdu minun kaaliini.

Olen jo aikoja sitten tunnustanut, että ainoa akvaariokalojen jalostuksen tavoite, jonka hyväksyn, on niiden akvaariosopeutumiskyvyn ja -lisääntymisvalmiuden parantaminen. Missä minä olen väärässä?

[Holstedt]

Olen jo aikoja sitten tunnustanut, että ainoa akvaariokalojen jalostuksen tavoite, jonka hyväksyn, on niiden akvaariosopeutumiskyvyn ja -lisääntymisvalmiuden parantaminen. Missä minä olen väärässä?

Tässä varsinaisessa asiassa et.

-Holzig-

[Maisu]

Olen jo aikoja sitten tunnustanut, että ainoa akvaariokalojen jalostuksen tavoite, jonka hyväksyn, on niiden akvaariosopeutumiskyvyn ja -lisääntymisvalmiuden parantaminen. Missä minä olen väärässä?

Tässä varsinaisessa asiassa et.

Minusta Pertti kyllä oikeastaan osittain on väärässä.

Akvaariosopeutumiskyvyn parantaminen jalostuksella kohdistuu ymmärtääkseni lähinnä lajeihin, jotka eivät tällä hetkellä ole akvaarioon soveltuvia tai soveltuvat sinne huonosti, esimerkiksi suuren kokonsa tai erikoisten ruokavaatimustensa vuoksi. Nämä lajit lienevät usein myös niitä (asutuksen leviämisen myötä) juuri löydettyjä lajeja joiden elinympäristöt ovat ensimmäisinä uhattuna. Lajin palauttaminen luontoon myöhemmin voi hankaloitua merkittävästi jos laji on sopeutettu akvaarioelämään tietoisesti jalostamalla. Voi tietysti kysyä olisiko tällaisesta lajista riittävän suurta palautettavaa kantaa olemassa tuossa vaiheessa ilman jalostusta.



-maisu-

[Holstedt]

Olenko lapsellinen jos en näe akvaarioharrastusta ja jalostusta yleisestikään ottaen lajeja säilyttävänä, ainakaan siinä määrin, että sen puitteissa olisi mahdollista suorittaa ns. kannanlisäys tai korjausistutuksia. Eri asia on sitten tuollaisiin mahdollisesti erikoistuneet projektit.

Eli eiköhän se ole syytä hyväksyä sellaisenaan, että kerran harrastaja-akvaarioon tuodut ja jalostetut kannat eivät enää periaatteessa vapautta näe. Siinä mielessä jos kyseisiä kantoja on mahdollista muokata paremmin akvaario-oloihin sopivaksi niin en näe asiassa mitään väärää.

Saanko myös kysyä mitä lajeja maisuneiti tarkoitti kohdassa jossa yhdisti akvaariosopeuttamisjalostuksen ja ensitilassa uhatut kotivesistöt?

-Holzig-

[Maisu]

Olenko lapsellinen jos en näe akvaarioharrastusta ja jalostusta yleisestikään ottaen lajeja säilyttävänä, ainakaan siinä määrin, että sen puitteissa olisi mahdollista suorittaa ns. kannanlisäys tai korjausistutuksia. Eri asia on sitten tuollaisiin mahdollisesti erikoistuneet projektit.

Jonkin tietyn lajin tuhoutumista on vaikea ennakoida riittävän ajoissa.

Saanko myös kysyä mitä lajeja maisuneiti tarkoitti kohdassa jossa yhdisti akvaariosopeuttamisjalostuksen ja ensitilassa uhatut kotivesistöt?

Vaikkapa useita Betta-lajeja.



-maisu-

[prboy]

Minusta Pertti kyllä oikeastaan osittain on väärässä.

Akvaariosopeutumiskyvyn parantaminen jalostuksella kohdistuu ymmärtääkseni lähinnä lajeihin, jotka eivät tällä hetkellä ole akvaarioon soveltuvia tai soveltuvat sinne huonosti, esimerkiksi suuren kokonsa tai erikoisten ruokavaatimustensa vuoksi. Nämä lajit lienevät usein myös niitä (asutuksen leviämisen myötä) juuri löydettyjä lajeja joiden elinympäristöt ovat ensimmäisinä uhattuna. Lajin palauttaminen luontoon myöhemmin voi hankaloitua merkittävästi jos laji on sopeutettu akvaarioelämään tietoisesti jalostamalla. Voi tietysti kysyä olisiko tällaisesta lajista riittävän suurta palautettavaa kantaa olemassa tuossa vaiheessa ilman jalostusta.

Minä en kyllä oikeastaan tarkoittanut ollenkaan tuota. Vaikka näenkin akvaariokalojen pyynnillä luonnosta monia myönteisiä vaikutuksia, ovat toki akvaarioissa viljellyt kalat kaikin puolin suositeltavampia. Pidän siis kalojen viljelyä periaatteessa hyvänä asiana.

Siihen viljelyyn ei vaan tule liittää mitään muuta jalostusnäkökohtaa kuin nuo kaksi. Kun kaloja viljellään vaikkapa Suomessa, niin ne aivan tahattomastikin jalostuvat tänne sopiviksi. Poikaset, jotka eivät pidä täkäläisistä vesioloista, eivät selviä isoiksi. Samalla tavoin lisääntymiskynnyskin madaltuu. Yksilöt, jotka ovat suostuneet kutemaan, saavat meikäläisessä akvaariovedessä keskimäärin helpommin poikasia kuin villit tai vaikkapa kaukoidässä viljellyt. Lajin kantoja ei tarvitse millään muulla tavalla parannella. Päin vastoin eri tavoin poikkeavia yksilöitä ei tulisi käyttää jatkossa viljelyyn ja aika ajoin kantaan tulisi lisätä luonnonyksilöitä, jotta lajin ominaisuudet säilyisivät ennallaan.

Periaatteessahan tällaisia yksilöitä voisi kyllä käyttää luontoon takaisinistutuksissa, mutta tuo on sen verran tarkkaa puuhaa, että sen minä jättäisin ammattilaisille.

Sen sijaan Maisun mainitseman suurikokoisen kalan "sopeuttaminen" voi tuskin olla muutta kuin koon keskimääräistä pienentämistä. Minikokoisten parssaripäämonnien tuottaminen on mielestäni yhtä tuomittavaa peukalointia kuin keltaisten jalostaminen.

"Ei ikinä sinistä seepraplekoa"
(Se olisi mahdollista saada valinnalla aikaiseksi, sillä seeproissa on selvä sininen vivahde)

[rupiniska]

Eläin rääkkäystä se on, elleivät ne sitten ole suoraan amazonilta.

[dsl]

Albiinoiden systemaattiseen jalostamiseen sen enempää puuttumatta (muutoin kuin, että sehän ei ole enää mitään puhdasta evoluutiota) albiinoista akvaarioissa sen verran, että akvaario-oloissa albinismi ei ainakaan äkkiseltään ole mitenkään huono mutaatio: omistaja antaa sapuskaa eikä pedot vaani.

Hmm. Taitaa olla eka postaus tähän foorumiin. Noh. testataan. Ja sitten itse asiaaankin...

Katselin joskus jossain kaupassa albiinopartamonnin (tai muuten vain aivan valkoisen) käyttäytymistä, kun kauppias huseerasi purkissa jotain. siinä muutamassa minuutissa huomasi sellaisen eron tavalliseen, että valkoinen etsi pohjalta vaalean ja valoisan paikan ja jäi siihen venailemaan, kun kaikki tavalliset luikkivat niin kauaksi kun pääsivät. En tiedä paljonko kalat pystyvät ulkomailmasta ymmärtämään, tai omasta ulkonäöstään, mutta mieleen tuli kysymys, oliko tämä yksilö jotenkin tajunnut, että sen kannattaa yrittää piiloutua tällä tavalla, vai sattumaltako se vain hyytyi valeimman läntin päälle?

miksi tehdä tänään se, jonka voi tehdä huomennakin.

[Holstedt]

Vaikkapa useita Betta-lajeja.

Miten akvaariosopeuttamisjalostus uhkaa lajien tulevaisuutta jos kelvolliset elinolosuhteet loppuvat vaikkapa nyt mainitsemassasi kaakossa? Luuletko, että paikalliset tai ylipäätään ketkään muokkaavat vielä olosuhteita takaisinpäin paremmin ed.main kaloille sopivaksi ja harrastaja-akvaarioista olisi mahdollista tehdä bettojen uudelleenistutuksia edes vaikka lajia ei olisi yritetty sopeuttaa akvaarioon? En näe noilla sinun perusteillasi aamua, vain iltaruskon ja edelleenkin olen mieltä, että harrastustoiminta selkeästi erotettava säilytysprojekteista.

-Holzig-

[Maisu]

Nämä ovat mielipideasioita. Minun mielestäni, jos akvaarioharrastuksen taustalla ei ole halu tiedonhankintaan siitä miten eri lajit lisääntyvät ja käyttäytyvät, harrastustoiminnalla on hyvin vähän eettisiä perusteita olemassaololleen ja eläinsuojelijat saisivatkin siinä tapauksessa voittaa taistelun positiivilistoineen. Ja miksi tietoa hankittaisiin ellei lajin olemassaolon turvaamiseksi? Opiskellaan ensin kuinka laji käyttäytyy ja lisääntyy ja päästetään se sitten sukupuuttoon, niinkö?

Ympäri maailmaa on palautettu luontoon eläinlajeja, jotka ilman eläintarhoja olisivat kuolleet sukupuuttoon. Kantoja on elvytetty hyvinkin pienistä yksilömääristä. Miksi tämä ei mielestäsi olisi mahdollista kalojen kohdalla?



-maisu-

[prboy]

Nämä ovat mielipideasioita. Minun mielestäni, jos akvaarioharrastuksen taustalla ei ole halu tiedonhankintaan siitä miten eri lajit lisääntyvät ja käyttäytyvät, harrastustoiminnalla on hyvin vähän eettisiä perusteita olemassaololleen ja eläinsuojelijat saisivatkin siinä tapauksessa voittaa taistelun positiivilistoineen. Ja miksi tietoa hankittaisiin ellei lajin olemassaolon turvaamiseksi? Opiskellaan ensin kuinka laji käyttäytyy ja lisääntyy ja päästetään se sitten sukupuuttoon, niinkö?

Ympäri maailmaa on palautettu luontoon eläinlajeja, jotka ilman eläintarhoja olisivat kuolleet sukupuuttoon. Kantoja on elvytetty hyvinkin pienistä yksilömääristä. Miksi tämä ei mielestäsi olisi mahdollista kalojen kohdalla?

Olet oikeassa. Akvaarioharrastusta voi erinomaisesti perustella kerääntyvällä uudella tiedolla ja harrastajat ovat varsin hyvin ansioituneet tässä asiassa. Valtaisa osa tiettyihin kalaryhmiin liittyvästä tiedosta on nimenomaan kertynyt sata vuotta kestäneen harrastuksen ansioista.

Aivan varmaan tuota tietoa tarvitaan myös, jos kala pitäisi palauttaa jossakin tapauksessa luontoon. Nuo hankkeet kyllä tapahtuvat joko jonkin viranomaisen tai sitten luonnonsuojelujärjestön, ennen muuta WWF:n johdolla. Tällöin varmasti kyllä kiinnitetään erityistä huomiota kalan perimään. Onneksi tai ei, uhanalaiset lajit ovat makeanveden akvaarioissa pidettävien lajien joukossa harvinaisia. Viktoriajärven ahvenet ovat surkea poikkeus.

[Holstedt]

Nämä ovat mielipideasioita.

Njaa. Ei nyt ehkä sentään aivan täysin. Vaikka akvaarioharrastus on osana keräämässä tietoa, niin nämä jälleenistutukset ymv. kuitenkin sen verran tarkkaa puuhaa myös kalojen osalta ettei harrastajan osuutta kannata turhaan paisutella ja kiillottaa. Harrastajan etiikka tietysti tärkeää vaikka kenties tässä tapauksessa vähän ylimitoitettunakin, mutta ei silti ilman järkiperusteita ja peruskoulutusta tee kenestäkään suurta iktyologia vaikka kuinka olisi tarve heijastaa tällaista sanomaa ympäristöön.



-Holzig-

[Tiinanen]

Toinen asia sitten on, kannattaako levänuoliaista ostaa ensinkään. Kun kerran partamonneja, ottoja, leväbarbeja ja imunuoliaisiakin saa kaupoista.

Vielä kun laitat leväbarbit samalle viivalle levänuoliaisen kanssa 'ei-suositeltavana' levänsyöjänä peruskotiakvaarioon niin meistähän voisi tulla vaikka sydänystävät.

-Holzig-

Tässä joku aika sitten funtsin kun tein aasialaista n. 27-asteista pakettia metriseen 140-litraiseeni, jotta mikä mahtaisi olla soveltuva levänsyöjä joukkoon. Leväbarbeille allas on liian pieni. Imunuoliaiselle liian lämmin (ja toisaalta: syökö levää?). Aasian ulkopuolelta en halua ottaa kaloja tähän. Mieleeni jäi ainoaksi vaihtoehdoksi levänuoliainen. Kasvaahan sekin toki yli kymmensenttiseksi ja voi käyttäytyä territoriaalisesti.

Olisiko vaihtoehtoja?

[Suski]

Minulla on albiinomonnisia ja kaksi keltaista, mustasilmäistä parttista, joille löysin L-numeronkin (L144). Monniset ovat aivan hurmaavia, vaikka ovatkin värittömiä ja parttikseni ovat silmäteriäni. En ymmärrä tällaista haloota, kun kyseiset eläimet eivät kerran ole joutuneet millään tavoin kärsimään olostaan.

Eläinrääkkäykseksikin joku albinismia nimitti, uskomatonta niuhotusta! Ymmärrän toki tällaisen syyllistämisen, jos kyseessä olisi eläimelle tuskaa aiheuttava toimenpide tai seuraukset olisivat kalalle tuskaa tuottavia, mutta VÄRISTÄ!!!!Värjäykset ovat asia erikseen...Mitä hiton väliä sillä on, tulisiko albiinokala kenties, mahdollisesti säilymään luonnossa hengissä edes 5 minuuttia, ennen kuin se syötäisiin? Yksi perustava juttu kun on tässä mielestäni unohtunut, -akvaario! Jos ne albiinot tulee siellä akvaariossa yhtä hyvin toimeen kuin tavallisetkin, niin ne ovat aivan tasa-arvoisia muihin kaloihin verrattaessa.

Minun karvani nousivat pystyyn, kun luin harvinaisista luonnonvaraisista kalalajeista, joiden kantaa yritetään saada elpymään, mutta se on vaikeaa, koska useat akvaristit ovat valmiita maksamaan mansikoita noista timanteista. Kalojen salapyynti on erittäin tuottoisaa juuri noiden harvinaisuuksien osalta. Halutaan aitoa tavaraa akvaarioon, joka on kaikkea muuta kuin aito ympäristö kaloille...

Ja ennen kuin suutun ja mustaksi muutun, menen takavasemmalle, hyvää yötä!

[prboy]

Tässä metsä vastaa kailotukseesi.

Ensinnäkin sinulla ei ole L 144:ää, vaan aivan tavallsisia värivammaisia maatiaispartamonneja. Kyseistä luonnosta peräisin olevaa, harvinaista luolapartista ei ole koskaan tuotu Suomeen.

Miten sinä mittaat kalojen, esimerkiksi monnisten tuskat? Mitä ylipäätään tiedät albinismin eläinyksilöille aiheuttamista haitoista? Vastaan puolestasi: kirjoituksestasi päätellen et yhtikäs mitään. Olet vain päättänyt, että koska et havaitse mitään ongelmia, niitä ei ole olemassakaan.

Ja mikähän oli se kalalaji, jonka luonnonkannan elpymisen pyynti akvaarioihin estää?

Ei ole kiellettyä ottaa asioista selvää ennen kuin muodostaa mielipiteensä puhumattakaan siitä, että tarjoaa sitä muille.

[Suski]

Hmmmh...Vaikka kalani lukeutuvaisivatkin albiinoihin, ne olisivat silti mielestäni aivan hurmaavia.... On minulla albiinohiiriäkin ollut,ja rakastin niitäkin...

Olen pahoillani, en vielä tiedä mihin muuhun tiedostoon kannattaa luottaa kuin vain sinun sivujesi tietoihin, löysin nimittäin tuon L numeron viidestä eri lähteestä, joten kuvittelin, etteivät ne kaikki voi olla väärässä.

Käypä katsomassa, onko sitten väärä kala lätätty tekstin alle, vai mikä mättää, mutta kuvan kalat ovat ainakin samanlaisia kuin minun kaksi yksilöäni. http://www.atlantafishfarm.nl/fotos/vis ... s_geel.jpg , http://www.scotcat.com/loricariidae/ancistrus_l144.htm , http://www.planetcatfish.com/ilibrary/l ... /905_1.htm , http://www.webcityof.com/ffpw3.asp?IID=504 ,
http://www.vda-online.de/asp/nachzucht. ... tohne=nurZ

Mittaan kalojen tuskat aivan samoin kuin kaikki muutkin normaalit "vain" harrastelijat. Fyysiset sairaudet ja käytöksen poikkeavuus ovat ne huomattavimmat. Jos kalani elää yhtä kauan kuin vastaavat "oikean" värisetkin, se ei sairastu helpommin kuin tavalliset, eikä se käyttäydy erilailla kuin tavalliset, kaiken lisäksi se lisääntyy normaalisti, niin mistä SINÄ silloin määrittelet, että se voisi huonosti? Heti kun joku taho pystyy näyttämään toteen, että albinismi aiheuttaa tuskia huomattavalle määrälle albiinoista, minäkään en enää osta yhtään noita mielestäni kauniita kaloja.(nämä jo altaassa olevat kyllä pidän )

Sen jutun siitä harvinaisesta kalalajista luin joskus aikaa sitten netistä, osoitetta ei tullut painettua mieleen, mutta muistaisin, että olivat ahvensukuisia kaloja ja niitä asusti vain jossain tietyllä pienellä alueella. Eikä se kalojen pyytäminen estänyt luonnonkannan elpymistä, vaan vaikeutti sitä. Niistä vesistä pyydystettiin myös muita kaloja, jotka olivat kyseisen kalan ravintoa. Lisäksi pyynti keskittyi aikaan, jolloin kaloilla oli kutuaika, koska tällöin ne olivat rantavesissä ja helpommin saatavilla.Tähänkin voi sanoa, että kaikkea ei pidä uskoa, mutta sittenpä ei kannattaisi nettiä tai lehtiä avata enää ollenkaan. Ja tahdot tai et, pöyristyttävä tieto saa sinut suuttumaan, vaikka kuinka sitten myöhemmin ajattelet ettei se varmaan ole tottakaan....Kuitenkin siellä takaraivossa kaihertaa...mitä jos se sittenkin...on se kamalaa...

Älä Pertti nyt vedä hernettä nenääsi, en ole haastamassa riitaa. Hyvää yötä kaikille.

[prboy]

Kotisivuni L-numeroluettelosta Suski näet, että L 144 on kotoisin Paraguaysta. Kyllähän sitä on jo Saksassa ainakin kerran viljelty, mutta ei se ole levinnyt kaupalliseen tuotantoon. Keltapartamonni sattuu vain olemaan väriltään samananäköinen kuin muutamat partiksen jalostusmuodot. Samalla se osoittaa, että värivammaisten partistenkaan tuotantoon ei ole mitään tarvetta. Samankaltainen luonnontuote on jo olemassa.

On äärimmäisen hankalaa arvioida, puhumattakaan mitata luotettavasti kalojen hyvinvointia. Elinikä olisi kohtuullisen hyvä mittari, mutta mistä hankitaan niin pitkäikäisestä kalasta kuin maatiaspartis luotettavia, standardiolosuhteissa kerättyjä tilastoja eri värimuotojen eliniästä. Jos tavallinen elää keskimäärin vaikkapa seitsemän vuotta ja värivammaiset vain viisi vuotta, miten tavallinen pulliainen havaitsee minkäänlaista eroa? Kuitenkin niiden elinkyvyssä on erittäin merkittävä 40 %:n ero.

Jos vaalea väri tai albinismi perustuu vain sattumalta syntyneeseen mutaatioon, jonka yksinkertasimmillaan on aiheuttanut ehkä vain yhden geenin muutos, eivät vaikutukset kalan hyvinvointiin välttämättä ole kovin merkittävät. Värimuodoilla tilanne voi olla usein näin. Värimuodon säilyttämiseen liittyy kuitenkin aina tiukka sisäsiitos, joka korostaa kaikkien muidenkin harvinaisten poikkeamien vaikutusta. Voi siis olla, että näennäisesti iloisesti, todellisuudessa epätoivoisesti liikkuvan albinon elämä on tuskaa täynnä. Me emme vain havaitse sitä, koska kalat eivät itke eikä puhu.

Jalostus ei kuitenkaan ole pitkään aikaan perustunut sattumanvaraisesti syntyvien mutaatioiden odotteluun. Mutaatioita tai muita perimän muutoksia pyritään lisäämään monin keinoin. Jalostusobjekteja säteilytetään tai niille annetaan kylmä- taikka kuumakäsittelyjä mutaatiofrekvenssin kasvattamiseksi, soluja voidaan käsitellä tumamyrkyillä, jolloin saadaan muutettua kromosomilukua, erilaisilla kemiallisilla aineilla saadaan myös helposti aiheutettua geneettisiä vaurioita. Näissä toimissa ei vain enää operoida yhden geenin tasolla, vaan johonkin haluttuun ominaisuuteen voi liittyä lukuisia muita haitallisia seikkoja.

Edelläolevien erittäin negatiivisten asioiden vuoksi minä suhtaudun nyt ja jatkossakin aina erittäin kielteisesti kalojen kaikkeen muuhun jalostamiseen, paitsi niiden akvaariosopeutumis- ja lisääntymiskyvyn varovaiseen parantamiseen. Tällöinkin aina pitää huolehtia siitä, että jalostuskantaan säännöllisin väliajoin lisätään luonnonyksilöitä.

[Suski]

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Ymmärrän pointtisi, mutta uskoisin, että albiinomonniset ja yleisimmät albiinoversiot ovat jo tulleet jäädäkseen. Näinollen niitä luultavasti on suurella osalla akvaristeista joko ollut akvaariossa tai on parhaillaankin. Ne ovat niille ihmisille rakkaita lemmikkejä (vai olenko minä muka ainoa, joka kiintyy kaloihin? )ja kun niitä surutta mollataan vammaisiksi ja sairaiksi, tulee vähän ontto olo ja tuntee itsensä...noo kuka tuntee miksikin.

Eikös nuo buumit ole kuitenkin vähän kausiluontoisia? Nyt suolletaan albiinoja, hieman aikaisemmin oli huntupyrstövillitys ja jollen väärin eräässä liikkeessä nähnyt, niin tuota Balloon-muotoa on nyt sovellettu muihinkin kaloihin. Minusta vaan tällaiset äärimmäisyydet ovat niin paljon hälyttävämpiä kuin pelkkä albinismi joka on kuitenkin ollut jo kauan markkinoilla.

Olen kyllä lukenut sivuiltasi L144 alkuperämaan, mutta en minä sellaisia muistanut. Ja yhtä helposti kuin noilla sivuilla väärä L-numero lätätään, voidaan myös pistää väärä alkuperämaa, mistä sen sitten tietää? Katsoin vain että L-numero on tuo ja kala on sama kuin minulla akvaariossa, ja avot siinähän se! Sinun sivuillasi kun ei ikävä kyllä ole kuvia, ehkäpä ihmiset käyttäisivät vielä nykyistä enemmän sivujasi, kun voisi nimiä verrata omaan kalaan esim...Nyt täytyy käyttää niitä sivuja ja niitä kuvia tietoineen jotka löytää.

Miten se aito L144 sitten eroaa noista kuvista?

Viimeisessä linkissä on kolme keltaista parttista, joista vain yhdellä on tummat silmät, se on aivan oman kalani kopio, miltei...omallani ei ole vielä yhtä isoa partaa. Kalojeni väritys on kauttaaltaan tasainen keltainen, mitään pilkun aiheitakaan ei näy, useissa albiinoparttisten keltaisissa muodoissa taas näkyy enemmän tai vähemmän kirjavuutta. Samoin noita tummia silmiä ei usein näe.