Mikä tappaa monnislapsia?

[joutsen]

Apua.
Koitan tässä kasvatella pientä erää pandamonnisia, mutta kaikki tuntuu menevän päin peräsintä. En vain keksi, mistä johtuu. Toivottavasti joku fiksumpi täällä osaisi auttaa. Annetaan ensin kaikki mahdollinen tieto tilanteesta:

Lastenaltaana 63-litrainen akvaario, ostettu varta vasten tätä varten. Käynnistin sen kesäkuussa, juhannuksen jälkeen. Pohjalla Bilteman isompaa pohallushiekkaa, jonka olen muissa altaissa todennut mukavaksi. Kasvit otin kahdesta muusta altaasta latvapistokkaina/rönsyinä. Kasveja ei ole runsaasti (vielä), mutta kasvavat kyllä eli kohta on. Lisäksi pienen pieni pala kantoa, joka lohkesi irti toisen akvaarion karahkasta. Suodattimena oli aluksi vain Fluval U2, mutta myöhemmin (pari viikkoa sitten) lisäsin myös Sera F400:n sinne. Valaistuksena kaksi 6W nanoakvaarion ledivalaisinta.

En erikseen kypsyttänyt akvaariota, vaan otin U2:n massat toisen altaan ulkkarista, pintahiekka on myös toisista altaista, samoin kasvit ja puunpala. Vettä otin puolet siitä altaasta, jossa aikuiset pandamonniset asustavat. Lisäksi kippasin altaaseen Biodigestiä. Nitriitti pysynytkin hyvin nollilla.

Ensiksi altaaseen meni massojen mukana ulkkarista pelastettu kuparimonnisenpoikanen (albiino). Se vaikutti touhukkaalta ja pysyi vuorokauden hengissä, joten aloin siirtää sinne pandamonnisten munia. Olen tässä pikku hiljaa siirrellyt munia sinne, ja lähes kaikki ovat kuoriutuneet. Ainakin 30 munaa ellei enemmän olen sine laittanut, mutta poikasia on hengissä enää muutama. Vain pari on kuollut tapaturmaisesti, muut jotenkin muuten. Tänään kuoli vanhin poikanen, jolla oli alkanut jo muodostua aikuisväritys. Lisäksi tuo albiino voi selkeästi pahoin. Se on oikeastaan jo aika kauan hengitellyt ainakin ajoittain aivan luonnottoman nopeasti. Lähiaikoina olen havainnut pieniä "kohtauksia", joissa se ikään kuin yskii/aivastelee, hengittää järkuttävän tiheästi ja koko ruumis liikkuu hengityksen mukana. Saattaa jäädä joksikin aikaa outoon paikkaan/asentoon huohottamaan. Sen mahaa en juurikaan ole päässyt katselemaan, mutta eilen näin vilaukselta, ja minusta se oli alhaaltapäin kuopalla. Ruoka ei maistu sille tavalliseen malliin, eikä se enää ole niin puuhakas.
Myös pandamonnisvauvoilla on ollut tuota liian nopeaa hengittämistä, sikäli kun osaan niiden hengitystä arvioida. Muita oireita en noista rääpäleistä kyllä erota.

Vesiarvoista en ole syytä löytänyt. Viimeksi mittasin tänään (ei muutoksia vanhaan). Käytössä JBL:n tippatestit, paitsi pH on Seran.
Lämpö 27 (Tämä ei valitettavasti pysy ihan stabiilina, eikä asialle voi mitään)
GH 3
KH 2,5
pH 7,5
NO2 0
NO3 jotain välillä 1-5 (en luota tähän testiin, lienee pilallinen)

Vaihdan vettä 20 litraa joka ilta, vedenparannukseen JBL Biotopol. Vesitilavuudesta tuo näyttäisi olevan vähän vajaa puolet. Pesen suodattimet vuoroviikoin haalealla vedellä. Seran suodatin ei puhalla ympäri vuorokauden täydellä teholla, sillä virtaus aika kova silloin. Vedenvaihdon jälkeen hetken verran täysillä, niin kerää irtoroskan vedestä. Pinta liikkuu tällä suodatukseella minusta ihan hyvin. Aamuisin lisään kasveille 1ml Profitoa ja 1ml EasyCarboa. Olen kyllä aikeissa askarrella tänne kiljupullon ilmastinkivellä, jos se vaikka olisi poikasille ystävällisempi kuin nestehiili.

Ruokaa lapset saa kolmesti päivässä, New Life Spectrumin Grow:ta (jauhettuna, että pienimmätkin saa) ja kuorittuja artemianmunia sekaisin ja pohjalle laitettuna. Illalla vedenvaihto aina ruokinnan jälkeen.

Kalojen lisäksi altaassa on 3 aikuista oranssia kiekkokotiloa ja paljon pieniä poikasia. Lisäksi vähän roskakotiloita.

Alkaa jo itkettää tämän kanssa. Aluksi kaikki meni hyvin, ei juuri kuolemia ja pohjalla kävi kova vipinä. Albiino kasvoi silmissä. Sitten alkoi päitä tippua. Ei montaa päivässä, mutta pikku hiljaa väki vähenee. Porukkaa on siis kadonnut enemmän kuin olen löytänyt ruumiita. Jäljelläolevat ovat melko passiivisia.

Auttakaa. Missä vika? Hoitorutiinit? Ruokinta? Vesi? Lannoitteet? Taikuus?

[Kana +-yksipantteri]

Liikkuuko pintavesi kunnolla? Kalanpoikaset ovat herkkiä hapenpuutteelle.

[joutsen]

Minusta pintavesi liikkuu ok. Suodatinten ulostulon kohdalta kunnolla ja muualla laineilee. Aluksi oli muuten diffuusori tuossa U2:ssa, mutta asun yksiössä ja pitäisi joskus kai nukkuakin, ja eika metelihän siitä tuli.

[Fisutar10]

Oletko laponnut pohjan? Tehoruokinta voi pilata pohjan kun vielä on hienojakoista ruokaa, joka voi ehkä vajota hiekkajyvien väliin ja ihan lasipohjalle....Pennut ovat herkkiä kun tonkivat pohjaakin.

Itse laitan emoaltaan vettä kauan herkille pennuille. Nitriitti on valmiiksi pilkottu ja kun samat vesiarvot prikulleen, sama bakukanta ja lämmöt lämppärillä säädetty, pennuille vedenavaihdot ovat turvallisempia. Ja pohjan laponta usein päälle.

Joillakin lajeilla on hyvä pitää lasipohja, mutta monnisilla aiksena ainakin se heikentää viiksiä.

http://akvaario.eu/?p=1273
Tullakin juttua pentujen hoidosta....

[Sisso]

En väitä, että nestehiili olisi syyllinen ongelmiin, mutta itse jättäisin sen sekä hiilidioksidillisän kokonaan pois poikasakvaariosta. Ihan jo pelkästään siksi, että hiilari kaikissa muodoissa kiihdyttää kasvien kasvua ja siten myös niiden aineenvaihduntaa, jonka poistotuotteet päätyvät veteen. CO2-lisän kanssa joudut myös käyttämään muita ravinteita, ts suoloja, jonka jälkeen vesi ei teknisesti ottaen ole enää pehmeää. Poikaset ovat uberherkkiä vähän kaikelle ja siksi asiat kannattaa pitää mahdollisimman simppeleinä, se auttaa myös ongelman analysoimisessa jos sikseen tulee. Äkkiseltään tulee mieleen, että akvaan on pesiytynyt tauti, joka tappaa poikasia, mutta todennäköisemmin vesi on jostain syystä niille epäsopivaa, likaista tai muuten vääränlaista. Yksi syyllinen saattaa olla vaihteleva lämpötila. Vielä tulee mieleen, että pohja olisi hyvä lapota jokaisen ruokailun jälkeen, koska syömätön ruoka pilaa veden todella, todella herkästi.

[joutsen]

Kiitos vastauksistanne.

Laitoin U2:een nyt diffuusorin päälle. Jos en saa nukuttua sen kanssa, niin sitten on öisin pois. Tai kun loma loppuu ja työt alkaa, niin sitten aamupäivisin pois, kun nukun (yötyöläisen unirytmi ). Oma hyvinvointi kuitenkin edelle.

Voin toistaiseksi sitten lakata lannoittamasta lastenallasta. Sinänsä sääli, sillä siellä on evakossa sirorotalaa ja pyörömelonilehteä, jotka yritän pelastaa toisen altaan leväinvaasiolta (se on sitten toinen hitaasti mutta määrätietoisesti etenevä projekti). Samoin lastenaltaassa on taiwaninlummetta ja sirosuokin Vesuviusta, joista molemmista pidän kovasti. Toivottavasti kasvit kuitenkin pärjää hengissä. Niin ja osalla kasveista on JBL:n seiskakuula kaverina pohjassa.

Veden poistan aina lapolla pohjaa imuroiden, ja tuo Sera f400 imaisee loput leijuvat hötöt kohtuullisesti. Lisäksi möyhin pohjaa sormin pari kertaa viikossa. Kunnollahan tuota hiekkapohjaa ei voi lapota, tai päätyy viemäriin lopulta koko pohja. Kierteisiä en tuonne halua, vaan ylläpidän siellä kasvavaa oranssin kiekkokotilon kantaa (hauskoja otuksia).

Aiemmin olen kasvattanut yhden poikueen tuota albiinoa kuparimonnista ja samalla yhden verkkonuolimonnin poikasen (ja verkkonuolimonnia tulee lähiaikoina lastenaltaaseen monnisten kanssa, jos vaan saan munat talteen). Silloin pennut on 27-litraisessa muovilaatikossa, ja lapposin tosiaan aina ruokinnan jälkeen ja laitoin pääaltaan vettä aina tilalle. Samoin diffuusori oli koko ajan päällä. Nyt jotenkin ajattelin, että "iso" ja ns. oikea sisustettu allas ei olisi niin herkkä, ja kestäisi vesijohtovettä (joka täällä on erittäin hyvää pohjavettä). Olin ehkä väärässä.

Tuossa toisen akvan vedessä on pari mahdollista muttaa. Muita altaita on siis 128-litrainen ja n. 90-litrainen, jossa aikuiset pandamonniset toistaiseksi asustaa. Molempien vettä kovetan hieman kipsillä ja ruokasoodalla, GH molemmissa 5 ja KH 5. Tuo siis kotiloita ja sukiksia varten, ja käsittääkseni vielä kalojen mukavuusalueella. Onko paha poikasille? Nyt niillä on kuitenkin erittäin pehmeä vesi. Ja molempie muita altaita lannoitan, eli lannoitteita päätyisi myös lastenaltaaseen, joskin toki pienempiä määriä kerrallaan.
Tietysti tulee myös mukavuuskysymys, sillä haluanko oikeasti puljata kipsillä ja soodalla kolmesti päivässä. Jos on pakko, niin on pakko, mutta huvikseni en sitä tee. Lisäksi 20-30 litraa vedenvaihtoa päivittäin 90-litraiseen altaaseen (jossa vettä varmaan 80 litraa tai allekin) lienee aika paljon, ja sen verran tuonne pentulaan päivittäin menisi. Eli mikä on neuvonne tähän? Kannattaako? Ja jos kannattaa, niin onko kaksi kertaa päivässä liian vähän?

Tuo lämpötilajuttu on taas pienen ja helposti kuumenevan asunnon haittapuolia. Ikkunaa on pakko pitää auki, muuten tänne läkähtyy ja akvaariot kiehuu. Toisaalta avonaisen ikkunan takia lämpötilat heittelee, ja lastenallas on ikkunan vieressä, mihinkään muualle se ei mahdu. Missään altaassa ei ole lämppäriä, ja silti lömpötilat nousee helposti 28 asteeseen kesällä ja helteellä jopa yli. Tosin tuossakin lämmössä pandat kutee kahdesti viikossa, aina vedenvaihdon jälkeen. Laitankin niille nyt aavistuksen viileämpää vettä tilalle, mikä voi vaikuttaa asiaan.

Voihan kyseessä olla tauti tai loinenkin, mutta pidän sitä epätodennäköisenä. Ainakin se olisi vain poikasia vaivaava, sillä kaikki tavara on peräisin noista kahdesta muusta kiposta, joissa aikuiset ja nuoret kalat on oireettomia ja osa kutee säännöllisesti tai silloin tällöin. Minkään akvaarioon kuulumattoman aineen jäämiä ei pitäisi pentulaan päästä, vaikka allas onkin avoin.

Tämä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi projektiksi. Aloitan nyt tuosta diffuusorista ja lannoittamatta jättämisestä. Vedenvaihtohommeli harkinnassa. Toivottavasti jossain kohtaa helpottaa, on niin kurjaa tapattaa noita pieniä tuolla tollaista tahtia. Ainahan niitä kai jokunen menee, mutta tää on jo liikaa.

[Teemu Salonen]

Muuten toi kaikki kuulostaa olevan ihan kohdillaan, mutta huomioni kiinnittyi ruokintaan. En ole mikään kalanpoikasten kasvatusexpertti, itseasiassa en ole koskaan edes halunnut olla koska poikasten ruokinta on oma tieteenlajinsa. Joskus pikkuskidinä kun virtaa vielä riitti onnistuin kasvattamaan yhden taistelukalan aikuiseksi. Hävikki siis oli melkoinen. Sivusta sen sijaan olen seurannut entisen esimieheni kiekkokalan kasvatusta. Hän jaksoi paneutua asiaan ja poikasia tulikin satoja, jollei tuhansia.
Poikaset tarvitsevat hyvää, ravintorikasta ja monipuolista ruokaa. Sitä pitää olla paljon. Niin paljon, että heikommatkin ehtii osille. Pelkkä purkkiruoka ei riitä missään tapauksessa eikä pelkät artemian munat ole ruokaa ollenkaan. Artemia pitää kasvattaa erikseen toukaksi asti ja ruokkia niitä poikasia niillä toukilla. Vähän vanhemmille kaloille alkaakin sitten jo kelpaamaan pakasteet. Poikasaltaassa ei kannata pitää pohjamateriaalia ollenkaan juuri tuon runsaan ruokamäärän takia. Kasvillisuuskin on simppelimpi hoitaa vaikka ihan muovikasveilla jotka tarjoavat sopivasti suojaa. Tällöin vältytään myös turhalta lannoitussäädöltä kun muutakin tekemistä kerran on. Paljaalta pohjalasilta syömättä jäänyt ruoka on helppo poistaa jokaisen ruokintakerran jälkeen. Samoin pelkkä ruokinta pari kertaa päivässä ei riitä. Ruokaa pitäisi olla tarjolla muutaman tunnin välein. Ja se ruuanjätteiden poisto luonnollisesti joka ruokailun jälkeen.

[Sisso]

Tämä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi projektiksi.

Joo, ei tosiaan ihan helppo rasti ja ymmärtää, miksei kaloja tehtailemalla rikastu . Olen aikanaan kasvattunut muutaman monnispoikueen myynti-ikään, mutta joistain poikueista ei ole selvinnyt yksikään. Yleensä syynä ollut se, etten ole laponnut kasvatusaltaasta pois ruokajätettä riittävän hyvin riittävän pian ruokailun jälkeen tai vedenvaihto venynyt, koska vettä pitää kulua PALJON jos mielii kasvattaa terveitä ja hyvin kasvavia poikasia. Lopulta kyllästyin hommaan, koska se on melkein täyspäiväistä lastenhoitoa. Puhtaana pitäminen on helpompaa kun ei pidä mitään pohjamateriaalia jos poikaset ovat omat akvaariossaan. Oma kokemukseni on, että kaikkein helpoin tapa kasvattaa poikasia on ns valmiissa akvaariossa, siis aikuisten yksilöiden kanssa akvaariossa, jossa on hiekka ja kasvit ja joka on varmasti hyvin kypsynyt ja tasapainossa ja jossa homma hoituu omalla painollaan ja spontaanisti vain huolehtien itse reippaista vedenvaihdoista. Tappioita tulee tässäkin, mutta työmäärä on vähäisempi. Toinen, se työläämpi, on kasvattaa poikaset omassa pytyssä, joka on karsittu kaikesta ylimääräisestä sälästä työn helpottamiseksi. Tässä tulokset ovat parempia, mutta homma on paljon herkempi heilahduksille eikä anna anteeksi juuri yhtään laiminlyöntiä. Mutta tämä on siis vain oma kokemukseni eri tavoista kasvattaa monnisten poikasia ja täysin vailla mitään tieteellistä evidenssiä

[Sisso]

Ai niin, vaikka GH ja KH olisivat alhaiset, vesi ei välttämätä ole silti oikeasti pehmeää. Sulla pitäisi olla sähkönjohtavuusmittari kertomassa veteen liunneiden suolojen kokoinaismäärä, jotta voisit olla varma millaista vesi on todellisuudessa. Ravinteet, jotka ovat oikeasti mineraalisuoloja, nostavat sähkönjohtavuutta ja se voi olla kriittinen tekijä herkille poikasille.

Meillä esimerkiksi aiemman täällä tuotetun hanaveden GH ja KH olivat suht alhaiset (vesi niiden mukaan pehmeää), mutta sähkönjohtavuus olikin yli 500mS/m mikä on melkoisen kova lukema pehmeän kaloille. Nykyään tilanne onneksi toinen. En tietenkään tiedä miten asia sinulla on, mutta näinkin siis voi olla.

[joutsen]

Totta, tuosta sähkönjohtavuudesta mulla ei ole mitään hajua. Eli vesi on varmuudella pehmeää vain GH:n ja KH:n osalta, mikäli tippatesteihin on luottaminen.

Lopetin albiinopoikasen viime yönä. Oli raasu niin pahana, ettei siitä olisi pitoelikkoa tullut. Ei liikkunut enää ollenkaan, hengitteli ihan hirveän nopeasti (kidukset kävi monta, siis todella monta kertaa sekunnissa), ruoka ei kiinnostanut, maha alhaalta katsoen ihan kuopalla, ja kun lapotessa onnistuin virtauksella kaataan sen kyljelleen, ei päässyt enää itse pystyyn. Pituutta jäbällä oli reilu kolme senttiä nenästä pyrstön tyveen. Hitto että harmittaa! Kaveri oli yli kuukauden tuolla alati liikkeessä, touhukas ja ruoka maistui. Sitten alkoi nopea hengittely ja muut oireet myöhemmin.

Minusta noi kaksi isompaa pandaa hengittelee kans nopeasti, evät on supussa ja kaverit passiivisia. Aamuruualle tuli yksi pentu. Ihan pikkuisia siimahäntiä tuolla on kanssa jokunen. Pari munaa sain talteen verkkonuolimonneilta, ne on tuolla nyt kanssa. Toivotaan parasta. Levää ja bakteerikasvustoa on ainakin laseissa jonkun verran, ja ainakin kiekkokotiloille se näyttää maistuvan.

Mulla on tässä nyt sisustettu "oikea" akvaario, jossa koitan näitä pentuja muutaman saada aikuiseksi. Varmasti olisi helpompaa lasipohjalla tai aikuisten kanssa, mutta nyt mennään tällä mitä on ja näillä reunaehdoilla.

Toimenpiteet, joita olen nyt tehnyt:
-lappoan pohjaa joka ruokailun jälkeen, vielä kuitenkin vesijohtovedellä, jonka lasken kylmänä hanasta ja lämmitän seisottamalla, jos aikataulu sallii. Jos ei ehdi lämmetä, heitän keitettyä vettä sekaan sopivasti. Ja aina Biotopolia.
-en lannoita
-pyrin ruokkimaan 4-5 kertaa päivässä. Useimpina päivinä onnistuu.
-toisessa suodattimessa on diffuusori päällä. Koitan elää nyt sen kanssa.

Ruokinnasta: Käsittääkseni (ja purkin etiketin mukaan) nuo kuoritut artemianmunat on tarkoitettu sellaisenaan pienten ruuaksi. Expertti en ole, mutta olen elänyt siinä uskossa, että käyvät osaksi lasten ruokavaliota. Lisäksi muuta ruokaa. Minua kiinnostaa mikromadot, ja niitä voisin seuraavaksi kokeilla, jahka saan ostettua ympin. Käsittääkseni käy jo ihan pienille poikasille? Ja varmaan kelpaa isommillekin, jos saan jonkun isommaksi asti? Tampereen akvaariokalasta saa pakasteena vastakuoriutunutta artemiaa. Onko siitä mihinkään poikasten ruokinnassa?

Likoeläimet kiinnostaa myös. Niistä koitin vähän jo lueskella. Mulla on tässä kuukauden sisään tulossa parikin 1-2 yön poissaoloa kotoo. Kerran päivässä saan tänne hoitajan, joka osaa ruokkia ja lapota ja soittaa mulle, jos tule ongelmia. Netistä löysin likoeläimistä sekä tiedon, että pilaa veden helposti, että väitteen, että elävät siellä altaassa kunnes joku ne syö, eivätkä siis elävänä pilaa vettä. Eli voisiko likoeläimet olla ratkaisu parin päivän poissaoloon? Samoin voisin kokeilla niitä ihan parin päivän ikäisille poikasille ensiruokana, kunnes mikromadot ja muut mahtuu suuhun.

Tällä hetkellä siis poikasille soveltuvia ruokia mulla on tuo NLS:n Grow, artemianmunat ja JBL Novil Fluid, jota en ole vielä kertaakaan käytänyt.

Ja vielä lisää mietteitä. Voikohan 30x60 pohja olla liian iso pennuille aluksi? Jos eivät vain löydä ruokapaikalle heti? Periaatteessa pystyisin jakaan tilaa altaan kansilasilla tai mieluummin keskikarkealla mattosuodatinlevyllä niin, että pennuilla olisi aluksi 1/3 tilasta käytettävissä, mutta suurempi vesimäärä toisi edes vähän vakautta vesiarvoihin. Siis jos nyt oletetaan, että poimin vielä pari erää munia talteen ja lähden niiden kanssa alusta liikenteeseen, ja pitaisin ne aluksi altaan toisessa päädyssä. Onko ihan tyhmä tai turha idea?

Jos vaikka tästäkin vielä jotain tulisi. Ja iso kiitos vastauksistanne!

[Anniquu_]

Mä luin vähän sieltä täältä kännykällä, eli saattaa mennä ihan "huti" ajatukseni.... Mutta tuo evien suppuisuus kiinnitti huomioni. Kun mieleen siitä tulee chilodonella-tauti. Nimimerkin millia kokemuksia siitä taistonpoikasten kanssa löytyy muistaakseni täältä aw:sta hakemalla.

Mä kysyn, vaikka saattaa olla mainittu, että tuleeko vesi vesilaitokselta vai omasta kaivosta?

[joutsen]

Sama homma eli kännyllä liikenteessä, jotain voi mennä ohi.
Vesi tulee vesilaitokselta, ja taitaapi olla pohjavettä ja erittäin hyvää laadultaan. Toki se on optimoitu ihmisten eikä kalojen mukaan.

En vielä ehtinyt isosti perehtyä, mutta oireet ja etenkin kuvat chilodonellapotilaista täsmää äkkiseltään ihän täysin siihen, miltä mun pennut näyttää! Letkut sun muut on kyllä iloisesti sekaisin kaikkien altaiden kanssa, eli kaikissa samat öttiäiset.

En tosiaan vielä ehtiny selvittää tuota. Ilmeisesti generaltonicilla voisi mennä. Ei ole valmiiksi sitä, mut multicuraa ois ja anti-spottia ja montaa muuta. mielellään jotain aika mietoa, jos lääkitä tarvii. Mutta selvittelen tätä vielä.

[joutsen]

Okei. nopea hengittely, passiivisuus, nykivä uintitapa, täysin liimaantuneet evät, ruokahaluttomuus, kaikki tädmää Chilodonellaan. Varma en asiasta voi olla, mutta oireet täsmää. Lisäksi millian kuva chilodonellan kiusaamasta taistonpoikasesta on aivan kuin omat monnisvauvani. Lääkitä vai ei?

Jos oletetaan, että poikasia vaivaa chilodonella, niin se pitänee hoitaa jollain. Muuten kaikki nykyiset ja varmaan tulevatkin vauvat kuolee. Mutta ihan varmasti taustalla on olleet poikasia heikentävinä tekijöinä nuo teidän mainitsemat lannoitteet, ruokinta, likainen vesi ym.

Tietysti haluan pitää nuo hengissä. Pikainen googlettelu ja haku tuottivat monenlaisia tuloksia:
-Voisi lähteä multicura-anti-spot -yhdistelmällä. Ei vaikuta biologisiin suodattimiin. Ns. yleislääkkeitä, joiden tehoon ei täällä taideta kauheasti luottaa.
-Protazol mainostaa tehoavansa myös tähän. Ei tapa kotiloita tai bakuja.
-millia sai tämän hoidettua GeneralTonicilla ja suolalla. Tappaa bakuja, kalat ja kasvit. Tuo suolankäyttö on mulle epäselvää. Koko kuurin ajanko (5pv) sitä kuuluisi antaa/pitää vedessä?

Kaikki lääkkeet vaativat 1-5/6 vrk hoidon. Tuona aikana pentuja on pakko ruokkia ja vaihtaa vettä monta kertaa päivässä. aika puljaamista lääkkeiden kanssa.

Suurella tödennäköisyydellä nuo pennut kuolee. Siellä on kuitenkin ne pari munaa, ja pandoilta aion kerätä pari erää vielä talteen. Varmaan nekin kuolee sitten kaikki, niin kuin tähänkin asti. Nyt oikeasti alkaa epätoivo iskeä, tulee itku, hammastwnkiristys ja ahdistus.

Toisaalta, mitä menetän lääkitsemällä nuo?

Tiedän, että päätöksen teen minä. Kysyn kuitenkin mielipiteitänne vielä, ja otan kiitollisuudella ne vastaan. Mitä yllämainituista lääkkeistä/lääkekomboista käyttäisitte?

[joutsen]

Nopeuden nimissä laitoin aamulla Multicuraa ja Anti-Spotia. Kun niitä sattui olemaan heti valmiina. Toivottavasti noi miedot auttaa, ettei tarvitse suolakalaa tehdä.

[joutsen]

Ja minä jatkan surullista monologiani. Kaksi viimeistä "isompaa" poilasta heitti lusikan nurkkaan toissayönä. Jäljelle jäi yksi muutaman päivän ikäinen panda ja neljä perjantaina kuoriutunuttu Otothyropsista. Jatkoin ruokkimista ja putsausta normaalisti. Tänään kävin koko altaan läpi etsien elämää, haroin kasvit, ravistelin puunpalan ja huuhtaisin suodattimet erittäin kevyesti ja kävin kaikki kolot taskulampulla läpi. Tuloksena kaksi kuollutta Otothyropsista ja yksi elävä, jonka palautin varovasti altaaseen. Kateissa on siis yksi Otothyropsis ja yksi panda, tai luultavammin niiden ruumiit.

Jatkan vielä Anti-Spotin antamista ohjeen mukaan sekä ruokkimista ja vedenvaihtoja. Pysyypähän allas kypsänä. Otothyropsis ei syö tota ruokaa, vaan luultavammin levää ja bakteerikasvostoa yms. pinnoilta, mutta on siellä kotiloita ja pienellä todennäköisyydellä siellä saattaa olla myös yksi panda. Epäilen kyllä, ettei ole.

Jatko herättää kysymyksiä. Sitten kun viimeinenkin pentu on tuolta varmuudella kuollut, sillä niinhän siinä käy, niin aion pitää tuon pytyn käynnissä kuitenkin. Haluaisin yrittää uudestaan pandojen kanssa. Mutta kuinka pian sinne uskaltaa laittaa uusia munia, ja pitäisikö allas jotenkin desinfioida tai lääkitä välissä? Millä? Kun tuo Chilodinellakin on vain näkyvien oireiden perusteella tehty arvio. Vai onko tuo kippo nyt täysin asumiskelvoton aina ja ikuisesti?

Eipä ollut erityisen mieltäylentävä projekti tämä.

[Sisso]

Virkon S voisi olla tähän hyvä valinta, sen jälkeen akva onkin taas käyttökunnossa. Toivottavasti jatko sujuu parempien tähtien alla!

[Teemu Salonen]

Jos kyseessä tosiaan on Chidodinella (ilmeisesti, koska lääkekin on katsottu tarpeelliseksi...) voi virkon-s:ää käyttää toki, mutta sinänsä turhaa koska ulkoloinen kuolee hyvin nopeasti ilman isäntää.

[Fisutar10]

Virkon S lupaa tappaa virukset ja bakteerit, muttei alkueliöitä....joka tässä tapauksessa oli epäilylistoilla. Jo kipon kuivaus ja isännän puuttuminen hyvän akvaperuspesun jälkeen auttaa useimmissa tapauksissa. Monille kalatautipöpöille kuivalle joutuminen on tehokas tapa myös (kuten valkopilkku).

Itse kasvattelisin pennut aluksi ihan faunaboksissa ilmastimen/pillisuodatin kera, sinne nesteruokaa(JBL:n Nobilfluid) ja vedenvaihdot pari kertaa päivässä hiilariletkulla varovasti tiputellen. Myös jauhemainen ruoka (artemian munat ja tomumainen poikasruoka) menee monnisille. Pistäisin noita sekaisin hieman.

Pohjahiekkaa en ainakaan alkukasvatuksen ajaksi edes laittaisi. Helpompi pitää puhtaana ja boksi jopa desinfioida välillä, jos tarvis.

[Sisso]

Tuolla ylempänä olikin jo puhetta ruuan putsaamisesta ja vedenvaihdoista, mutta se syömätön ruoka pitäisi lapota pois jokaisen ruokailun jälkeen, etenkin jo kyseessä on pienitilavuuksinen kippo, ja kaksi kertaa päivässä tapahtuva ruokinta ei riitä poikasille, joiden pitäisi käytännössä syödä koko ajan. Syömätön ruoka ja uloste pilaa veden todella nopeasti ja huonolaatuinen vesi on varma tae kasvatusongelmille.

Koska tässä ei edelleenkään kukaan tiedä varmasti mistä oli kysymys, puhdistaisin pytyn niin, ettei sinne voi jäädä (juuri) mitään taudinaiheuttajaa eli niin tehokas desinfiointi kuin mahdollista tulevia asukkaita vaarantamatta ja pytyn huolellinen kuivaaminen ennen uudeelleenkäyttöönottoa sen sijaan, että kinastellaan mikä tehoaa mihinkin. Jos ongelmat jatkuvat edelleen, huolellisen puhdistuksen jälkeen on ainakin todennäköisempää ettei akvaan jäänyt patogeeneja, vaan vika on jossain muualla.

[Teemu Salonen]

+1