Ripsimonniharrastajia?

[suomunaama]

Mitkään ripsimonnit eivät lisääny helposti ja saat tosiaan hyppiä tasajalkaa ja tuulettaa suuresti jos saisit ne lisääntymään.

Jos ajattelit laittaa niitä 650l altaaseen niin oikeastaan kaikki lajit(markkinoilla olevat) sopivat aloittelijallekin, ainoana asiana on vain varoa hybridejä joita liikkeistä lähinnä löytyy. Kuitenkin esimerkiksi sulkaripsimonnit ovat aitoja vaikka viljeltyjä ovatkin, huono puoli niissä on hormoniviljelyn jättämät jäljet käytökseen joka saattaa olla hyvinkin oikuttelevaa. Myös koruripsimonneja, aaltoripsimonneja, siimaripsimonneja, sokkeloripsimonneja, rengasripsimonneja ja täpläripsimonneja löytyy ajoittain liikkeistä. Myös helmiripsimonnia löytyy ajoittain mutta se voi väärässä seurassa olla melko äksyilijä.

Multa löytyy nyt neljä allasta koska pelastin kaverin altaan itselleni, tilaa löytyy sijoittaa kalatkin jotka eivät mahdollisesti sovi ripsimonnien kanssa. Etsin rauhallista lajia, joka syö mahdollisimman vähän kasveja. Syötän kylä monneille kesäkurpitsaa ja pohjaruokaa, joten joku laji jonka nuo pitävät pois pahanteosta. Hienoinen kasvien pohjasta irrottelu ei haittaa, ne saa istutettua takaisin. Nyt mulla on isossa altaassa kaloja: Leväbarbeja, mustamolleja, seeprakirjoahvenia, piikkisilmiä, raitanuoliaisia ja niiden vauvoja, pusukala, partamonneja, kardinaalitetroja ja palettikaloja. Kahdesta viimeisestä haluan kokonaan eroon, niiden yhteensopivuudella ei ole väliä. Tuo sulkaripsimonni saattaa olla hieman liian riehuja. Jostakin syystä selkäuimari houkuttelee edelleen. En halua mitään hirveän isoa koska sisustus on tällä hetkellä suunniteltu sopimaan pienemmille kaloille. Isopurjetta en nyt sitten ottanut, sen sijaan huntupyrstöiset partamonnit saivat kelvata ja allas riittää hyvin niille.
Tuo selkäuimari on senkin kannalta hyvä että menee väliaikaisesti myös pienempään altaaseen, en aio ottaa isoa allasta mukaan kun lähden opiskelemaan. Niitä on varmasti jossain päin suomea tai ruotsissa jonne menen ensi viikolla hakemaan kaloja. Ajattelin, että ehkä noin kuuden yksilön parvi sopisi tuohon isoon. Onhan mulla myös pienempi 230-litrainen ''kalastonaan'' sinirapuja ja valkoisia punarapuja. (voiko noin sanoa? )

[jippo]

Jos olet selkäuimareihin tykästynyt niin ehdottomasti kannattaa hankkia niitä niin paljon kuin vain pystyy, koska ovat suuremmassa parvessa paljon mielenkiintoisempia ja enemmän/rohkeammin esillä. Isossa altaassa menee hyvin vaikka 20-30kpl parvi mutta sille tulee jo melkoisesti hintaa jos ei yhtään saa apuja harrastajilta, jotka ovat lajista luopumassa.

[Fisutar10]

Olen samaa mieltä, että selkäuimarit eivät ole kovin paljon esillä. Usein näen niitä vain ruoka-aikaan,aina en silloinkaan. Kun uuteen akvaarioon pääsevät, fisut usein hieman etsivät reviirejä ja tutkivat paikkoja ja aktivoituvat. Näin teki selkäuimarinikin ja melkoisen piiloittelevia muuten ovat. Nukkuvat vallupuskassa tai suodattimen takana tai jossain kolossa. Suuri parvi olisi varmaan ollut tarpeen, mutta parikymmentä on melkoinen lauma. Hintaakin tulee kuten mainittiin.

Itse olen tykästynyt haarniskamonneihin:). Eivät syö kasveja ja pienetkin kalat saavat olla rauhassa. Toki kalanpojat voivat mennä vahingossa suusta alas "survareina", mutta muuten superkilttejä. Jos niitä ei näy tai eivät tule ruokapaikalle, kannattaa huolestua:). Pariskunta jo hienoa katseltavaa ja pienellä budjetillä pääsee. Ovat halpoja ja todella kestäviä ja sopetutuvat monenlaiseen veteen. Myös kilttejä kuin nallekarhut, jos eivät satu kutemaan:). Menevät jo parisataisessa akvassa nipin napin.

[7330]

Kunnollinen kotiutuminen näyttää auttavan selkäuimarienkin arkuuteen. Omassa altaassani on parin onnettomuuden jäljiltä jäljellä vain kaksi selkäuimaria, joista ei ole juuri näkynyt vilaustakaan marraskuisen muuton jälkeen. Vasta viimeisen kuukauden aikana kaksikko on alkanut säännöllisesti lepäillä näkyvillä, seilailla selällään avovedessä ja tulla lähes joka ruokinnalla syömään. Toki altaan kahdeksan muuta pientä ripsimonnia varmaan osittain auttavat lajitoverien puutteeseen.

[jippo]

Olen samaa mieltä, että selkäuimarit eivät ole kovin paljon esillä. Usein näen niitä vain ruoka-aikaan,aina en silloinkaan. Kun uuteen akvaarioon pääsevät, fisut usein hieman etsivät reviirejä ja tutkivat paikkoja ja aktivoituvat. Näin teki selkäuimarinikin ja melkoisen piiloittelevia muuten ovat. Nukkuvat vallupuskassa tai suodattimen takana tai jossain kolossa. Suuri parvi olisi varmaan ollut tarpeen, mutta parikymmentä on melkoinen lauma. Hintaakin tulee kuten mainittiin.

Itse olen tykästynyt haarniskamonneihin:). Eivät syö kasveja ja pienetkin kalat saavat olla rauhassa. Toki kalanpojat voivat mennä vahingossa suusta alas "survareina", mutta muuten superkilttejä. Jos niitä ei näy tai eivät tule ruokapaikalle, kannattaa huolestua:). Pariskunta jo hienoa katseltavaa ja pienellä budjetillä pääsee. Ovat halpoja ja todella kestäviä ja sopetutuvat monenlaiseen veteen. Myös kilttejä kuin nallekarhut, jos eivät satu kutemaan:). Menevät jo parisataisessa akvassa nipin napin.

Kyllä ne selkäuimaritkin esillä ovat ja aktivoituvat kun ympärillä vain on samanmoista porukkaa riittävästi, samoin altaan sisustus vaikuttaa käyttäytymiseen. Isossa altaassa ne eivät kuitenkaan ole parhaiten edukseen kuin suuressa parvessa, muuten käy kuten edellä kerrotaan.

Haarniskamonneista saisi minun puolesta keskustella jossain aivan muualla kuin tässä ketjussa vaikka kuinka lutusia olisivatkin, ripsimonneista on tässäkin kysyjä kysynyt.

[suomunaama]

Sisustus on mulla melko yksinkertainen, koivun oksistoja joita erityisesti leväbarbit rakastavat, iso kiviluolasto nuoliaisille jotka tosin käyttävät mieluummin kututuubeja nukkumiseen, katajan kantoja jonne on joku affen kaivanut oikean luolaston alle pesää tehdessään, en ole raaskinut tukkia jos joku tykkää käyttää. Lisäksi paljon sammalmatoista koostuvia erilaisia peitteitä sun muita, isot metsät vallisneriaa, melalehteä, tiikerilummetta, jaavansammalta irtonaisena ja dracaena variegataa. (Jotain tuommoista.) Ja pallopartaleviä joita on parisenkymmentä, vaikkakin kaikki on vieritetty jonnekin koloihin ja vain isoimmat näkyvillä. Aukeita paikkoja on 2, niitäkin kuitenkin päältäpäin puunrungot peittävät mutta hiekka on paljasta ja kasvitonta. Lisäksi on itse väkerretty pengerrys jonne pääsee sisälle. Korkeimmasta kohdasta 20cm pengerrys on siis reikäisellä ja sammaleisella maalatulla styroksilla rajattu, päältäpäin näyttää että hiekkaahan siellä vain on mutta todellisuudessa toinen styrox rajaa hiekat 3cm syvyydessä ja alle syntyy mukava luolasto.
Tossa vähän sisustuksesta. Ripsimonneille on ainakin paikkoja jonne mennä. Tiettyyn kokorajaan asti. Isoille kaloille ei ole piiloja. Täytyy katsoa jos saisi joltakin harrastajalta selkäuimarit tuonne halvalla.

Ps. Ruotsissa olisi viisi euroa kappale pienokaisia ja laatikoitakin löytyy, sanotaan olevan aitoja. Olisiko kannattavaa alkaa rumbaamaan niiden kanssa kun muutenkin huomenna lähden sinne kalaa hakemaan?

[jippo]

Sieltä Ruotsistahan ne usein tänne Suomen liikkeisiinkin tulevat eli ihan samaa kantaa ovat. Joskus harvoin selkäuimarina myydään myös sulkaripsimonnin poikasia jotka sitten kasvavat ihan toisiin mittoihin. Sulkaripsimonnin poikasilla on selkeä vaalea/valkoinen labyrinttikuvio joka taas ei selkäuimareilla ole niin selkeä, useimmiten selkäuimarit ovat myös tummempia kuin poikasulkkikset.

Sulkaripsimonnin poikanen: http://www.planetcatfish.com/common/ima ... ge_id=1576

Selkäuimari: http://www.planetcatfish.com/common/spe ... ies_id=334

Selkäuimarit ovat aika ajoin herkkiä sairastumaan ennen kuin kotiutuvat altaaseen, mahdollisesti tämä on seurausta lajin pitkästä viljelystä. Kun ne kotiutuvat altaaseen niin ovatkin sitten todella kestäviä.

[suomunaama]

Okei, liikkeen nettisivuilla ei ole kaloista kuvia joten näen vasta liikkeessä kalojen värin. Ainakin näyttävät helposti erotettavilta, jotenkin leopardimainen tuo selkäuimari.

[JJVi]

Yhden kerran olen nähnyt rohkeita selkäuimareita...ne olivat mallia kuonoselkäuimari ja oleilivat altaassa jossa oli täynnä pintaan asti ulottuvia paksuja juurakoita. Siellä ne sahasivat hakien suojaa juurakoista.

[Fisutar10]

Itselläni on yksi rohkea selkäuimari, joka innostui banaanikärpäsistä. Pörräsi odottamassa banaanikärpäsannostaan säännöllisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=etyJkQZ5ez0
Kun muutin yhtä vallupuskaa oikeassa akvaarion oikeassa etukulmassa, selkäuimari pelästyi ja mökötti monta päivää piilossa. Oli pakko laittaa uusi vallupuska samaan paikkaan. Laji, joka ei rakasta muutoksia ja häiriintyy helposti. Banaanikärpästen kasvatus osoittautui niin kypsäksi puuhaksi, että pakko oli lopettaa (osa kannoista homehtui, osa kuivui, kämppä lemusi ja banskukärpäsiä mönki lattioilla. Osa risteytyi lentävienkin kanssa ja pörräystä riitti...vain tietyt kalalajit niistä tykkäsivät kuten hammaskarpit, rihmikset ja selkäuimarit).

Muutin putkirempan takia duunin akvaan kyseiset selkäuimarit. Eka päivän pörräsivät aktiivisesti ja löysivät hyvä piilopaikan. Epäilin jo niiden delanneen, mutta onneksi näin ne nukkumassa jengissä vallupuskassa.

Yksi näistä pienen parven selkäuimareista oli jo alunpitäen laiha ja vaalea. Söi kyllä, mutta oli jotenkin aneemisen näköinen. Pohdin jo sen matolääkitystä, mutta homma jäi suunnitteluasteelle. Tiettävästi tämä fisu on kuollut, sillä jäljellä olevat ovat tummempia ja pönäköitä.

[Bluefrog]

Nostan tämän ketjun kun kysymykseni sivuaa aihetta, elikkäs onko aaltoripsimonneista liikkeellä hybridejä vai ovatko ''yleisesti'' myynnissä olevat yksilöt puhtaita? Vielä kymmenkunta vuotta takaperin ei ko. lajia oltu onnistuttu hormooneillakaan kudettamaan, jolloin puhtaus oli taattua, mutta mites nyt?
Saako jostakin varmuudella ''puhdasta'' kalaa?

[jippo]

Kyllä aaltoripsimonneja on onnistuttu viljelemään, todennäköisesti kuitenkin hormoneilla, mutta ne jotka olen itse nähnyt ovat olleet aitoja. Liitteenä kuva Saksasta eräästä tukusta vuodelta 2009.

[Bluefrog]

Kyllä aaltoripsimonneja on onnistuttu viljelemään, todennäköisesti kuitenkin hormoneilla, mutta ne jotka olen itse nähnyt ovat olleet aitoja. Liitteenä kuva Saksasta eräästä tukusta vuodelta 2009.

Mistäs noita uskaltaisi Suomesta ostaa, että saa todennäköisesti aitoja monneja? Hintaluokka on epäilyttävän huokea eli näyttää olevan 20-30 euron välissä monessa paikassa. En suurin surminkaan haluaisi ''norsun mittohin venähtävää'' agressiivista hybridiä altaaseen. Olen miettinyt useamman kerran tekeekö hybridiys kalasta agressiivisen, ripsimonnit kun yleensä ovat sävyisiä.

[Rockhill]

liekö tämä ollut hybridi, lähti palautukseen kun jahtasi muita kaloja ja kävi niiden päälle. Ei mennyt alkuperäismyyjälle vaan toiseen liikkeeseen, jossa se vieläkin uiskentelee. Myytiin sulkaripsimonnina, ja vieläpä kauppias väitti sen olevan levänsyöjä. Ja minä aloittelijana uskoin. Kalalla oli todella luonnetta, repi jopa kuljetuspussinsa automatkan aikana rikki. Onneksi olin laittanut sen vielä ämpäriin.
Oli todella upean näköinen kala, sääli oli siitä luopua.

[Taika-Jim]

Minulla oli Afrikka biotoopissa täsmälleen samannäköisiä ripsimonneja kaksi ja olin sen yhdessä AW:n kanssa tunnistamassa ruskoripsimonniksi. Sillä oli täsmälleen samalla tavalla "liehuva" selkäevä, väritys ja suun seutu täsmää myös sekä suht isot silmät.

Aito ruskoripsimonni lienee aika harvinainen, joten kyseessä saattoi olla myös hybridit. Tai sitten sulkaripsimonni. Ripsimonnit ovat hankalia tunnistettavia varsinkin, kun hybridejä on kaupat täynnä.

Persoonallisuutta noilta kahdelta kyllä löytyi. Nahistelivat keskenään suht usein jos sattuivat samaan paikkaan samaan aikaan. Kumpikin oli vallannut akvaarion päädyt omaksi alueekseen, jossa toista ei juuri suvaittu. Muita kaloja ne eivät hätyytelleet. Ahneita olivat myös, kun uivat selkää akvaarion pinnassa ruoka aikaan. Äänekkäitä myös olivat. Pitivät sitä sellaista kurnuttavaa ääntä. Ikää niillä oli noin kymmenen vuotta siinä vaiheessa, kun päätyivät minulle toisen harrastajan pienemmästä akvaariosta ja kun myin akvaariot ja kalat pois ne lähentelivät jo 15 vuoden ikää.

Pidin kyllä noista veijareista ja toivottavasti jostain saan hankittua njassanripsimonneja tulevaan akvaarioon.

[jippo]

Mistäs noita uskaltaisi Suomesta ostaa, että saa todennäköisesti aitoja monneja? Hintaluokka on epäilyttävän huokea eli näyttää olevan 20-30 euron välissä monessa paikassa. En suurin surminkaan haluaisi ''norsun mittohin venähtävää'' agressiivista hybridiä altaaseen. Olen miettinyt useamman kerran tekeekö hybridiys kalasta agressiivisen, ripsimonnit kun yleensä ovat sävyisiä.

Kyllä aidon aaltoripsimonnin tunnistus on sangen helppoa, vastaavaa väritystä ei muilla lajeilla ole. Muistaakseni Akvaariokeskuksessa on näitä ollut.

Tuo aggressiivisuus hybridien kohdalla saattaa myös johtua hormoniviljelystä koska sitä on havaittu mm. hormonilla viljellyillä sulkaripsimonneillakin, toki kaikki on arvailua koska ainakaan itselleni ei ole tullut aiheesta vastaan mitään tieteellistä tutkimusta.

liekö tämä ollut hybridi, lähti palautukseen kun jahtasi muita kaloja ja kävi niiden päälle. Ei mennyt alkuperäismyyjälle vaan toiseen liikkeeseen, jossa se vieläkin uiskentelee. Myytiin sulkaripsimonnina, ja vieläpä kauppias väitti sen olevan levänsyöjä. Ja minä aloittelijana uskoin. Kalalla oli todella luonnetta, repi jopa kuljetuspussinsa automatkan aikana rikki. Onneksi olin laittanut sen vielä ämpäriin.
Oli todella upean näköinen kala, sääli oli siitä luopua.

Kuvasta ei pysty tunnistusta tekemään, tunnistusta varten tarvitaan kuva sivulta. Sulkaripsimonni voisi olla mahdollinen vaihtoehto selkäevän liehukkeiden perusteella mutta voi olla jokin hybridikin.

Minulla oli Afrikka biotoopissa täsmälleen samannäköisiä ripsimonneja kaksi ja olin sen yhdessä AW:n kanssa tunnistamassa ruskoripsimonniksi. Sillä oli täsmälleen samalla tavalla "liehuva" selkäevä, väritys ja suun seutu täsmää myös sekä suht isot silmät.

Aito ruskoripsimonni lienee aika harvinainen, joten kyseessä saattoi olla myös hybridit. Tai sitten sulkaripsimonni. Ripsimonnit ovat hankalia tunnistettavia varsinkin, kun hybridejä on kaupat täynnä.

Ruskoripsimonnilla ei ole liehukkeita selkäevässä, ainoastaan muutamalta lajilta(joidenkin hybridien lisäksi) sellaiset löytyvät joista sulkaripsimonni on aina se todennäköisin vaihtoehto.

Olet oikeassa että ruskoripsimonnit ovat erittäin harvinaisia vaikka sillä nimellä ruskeat ripsimonnit yleensä myydäänkin. Itse en ole varmuudella onnistunut vielä yhtään yksilöä livenä näkemään. Hankalia tunnistettavia ovat lähinnä juuri nämä ruskeat ripsimonnit, muut kyllä pystytään varmemmin lajilleen tunnistamaan.

[Rockhill]

Kiitos tiedoista! Kyseinen kala on vieläkin Akvaariolinnassa, jos sitä haluaa käydä kurkkaamassa. Ottivat sen tosiaan ystävällisesti vastaan kun olin pulassa tuon "Viiksivallun" kanssa. Lupasivat etsiä sille hyvän kodin osaavan harrastajan luota.

[Bluefrog]

Mistäs noita uskaltaisi Suomesta ostaa, että saa todennäköisesti aitoja monneja? Hintaluokka on epäilyttävän huokea eli näyttää olevan 20-30 euron välissä monessa paikassa. En suurin surminkaan haluaisi ''norsun mittohin venähtävää'' agressiivista hybridiä altaaseen. Olen miettinyt useamman kerran tekeekö hybridiys kalasta agressiivisen, ripsimonnit kun yleensä ovat sävyisiä.

Kyllä aidon aaltoripsimonnin tunnistus on sangen helppoa, vastaavaa väritystä ei muilla lajeilla ole. Muistaakseni Akvaariokeskuksessa on näitä ollut.

Tuo aggressiivisuus hybridien kohdalla saattaa myös johtua hormoniviljelystä koska sitä on havaittu mm. hormonilla viljellyillä sulkaripsimonneillakin, toki kaikki on arvailua koska ainakaan itselleni ei ole tullut aiheesta vastaan mitään tieteellistä tutkimusta.

liekö tämä ollut hybridi, lähti palautukseen kun jahtasi muita kaloja ja kävi niiden päälle. Ei mennyt alkuperäismyyjälle vaan toiseen liikkeeseen, jossa se vieläkin uiskentelee. Myytiin sulkaripsimonnina, ja vieläpä kauppias väitti sen olevan levänsyöjä. Ja minä aloittelijana uskoin. Kalalla oli todella luonnetta, repi jopa kuljetuspussinsa automatkan aikana rikki. Onneksi olin laittanut sen vielä ämpäriin.
Oli todella upean näköinen kala, sääli oli siitä luopua.

Kuvasta ei pysty tunnistusta tekemään, tunnistusta varten tarvitaan kuva sivulta. Sulkaripsimonni voisi olla mahdollinen vaihtoehto selkäevän liehukkeiden perusteella mutta voi olla jokin hybridikin.

Minulla oli Afrikka biotoopissa täsmälleen samannäköisiä ripsimonneja kaksi ja olin sen yhdessä AW:n kanssa tunnistamassa ruskoripsimonniksi. Sillä oli täsmälleen samalla tavalla "liehuva" selkäevä, väritys ja suun seutu täsmää myös sekä suht isot silmät.

Aito ruskoripsimonni lienee aika harvinainen, joten kyseessä saattoi olla myös hybridit. Tai sitten sulkaripsimonni. Ripsimonnit ovat hankalia tunnistettavia varsinkin, kun hybridejä on kaupat täynnä.

Ruskoripsimonnilla ei ole liehukkeita selkäevässä, ainoastaan muutamalta lajilta(joidenkin hybridien lisäksi) sellaiset löytyvät joista sulkaripsimonni on aina se todennäköisin vaihtoehto.

Olet oikeassa että ruskoripsimonnit ovat erittäin harvinaisia vaikka sillä nimellä ruskeat ripsimonnit yleensä myydäänkin. Itse en ole varmuudella onnistunut vielä yhtään yksilöä livenä näkemään. Hankalia tunnistettavia ovat lähinnä juuri nämä ruskeat ripsimonnit, muut kyllä pystytään varmemmin lajilleen tunnistamaan.

Kiitos, täytyykin sitten suunnistaa ko. liikkeeseen ''kalaan''.

[jippo]

Hyviä uutisia ripsimonnien kudetuksesta, Herbert Nigl Aquarium Dietzenbachista on onnistunut kudettamaan laikkuripsimonnia(Synodontis pardalis) ja ghananripsimonnia(Synodontis waterloti) ensimmäistä kertaa. Vaikka kudetus on tapahtunut hormoneilla niin tämä on silti äärimmäisen tärkeä onnistuminen, laikkuripsimonnia uhkaa kaivosteollisuuden myötä kotivesien pilaantuminen ja laji saattaa hävitä luonnosta kokonaan.
http://www.reef2rainforest.com/2013/11/14/8045/

[Bluefrog]

Mitä ''luetteloa'' käytätte kun tarkistatte tieteellisiä nimiä? Itse olen huomannut että suomenkieliset lähteet antavat välistä ihan eri kalan kuin esim. Planet catfish? Eikä päde pelkästään ripsareihin, myös samana plekona kuvataan ihan eri kalaa suomen lähteissä kuin esim Planet Catfishissä.

[jippo]

Kyllä PlanetCatFishissä se viimeisin "virallinen" tieto on. Toki sielläkin on tehty kompromisseja, koska eri tutkimukset riitelevät keskenään mutta sivusto on varmasti netin parhaita ja luotettavimpia lähteitä nimistössä. Ja esimerkiksi ripsimonnien lajinimen kohdalla on palattu takaisin maskuliiniseen nimeen, mutta edelleen tämä on hyvin ristiriitainen tulkinta.
http://www.planetcatfish.com/forum/view ... 5316&hilit
http://www.planetcatfish.com/forum/view ... 1921&hilit

[7330]

sulkaripsimonni.jpg (155.99 KiB) Katsottu 6491 kertaa

Sattuisiko kenelläkään täällä olemaan tilaa yhdelle komealle sulkaripsimonnille?

Tämä on niitä viljeltyjä sulkaripsimonneja, joita tuli markkinoille paljon kymmenisen vuotta sitten. Se on ollut minulla kuutisen vuotta, ollut aina terve ja käyttäytynyt hyvin, ei ole rähinöinyt pienemmille ripsimonneillekaan. Se on koko ajan esillä, nyt tätä kirjoittaessanikin aivan etulasilla. Nyt se on kuitenkin alkanut purra ankeriasmonnia pahasti, eikä näitä kahta kertakaikkiaan voi pidemmän päälle pitää samassa akvaariossa.

Ripsimonnin kiinnostus ankeriasmonniin näyttää olevan puhtaasti gastronomista laatua: se vain ohimennen jyrsii luikeroa kyljestä aina kohdalle osuessaan ilman minkäänlaista aggressiivista käytöstä. Kuvittelisin, että se on silti muille kaloille turvallista seuraa.

Sääli tästä kaverista on luopua, mutta kun on valittava tämän ja Channallabes apus -ankeriasmonnin väliltä, niin sulkaripsimonni jää häviäjäksi.

[jippo]

Nyt olisi mahdollisuus saada markkinoilla äärimmäisen harvinaista, aitoa verkkoripsimonnia(Synodontis robertsi). Laji jää n.10cm mittaiseksi ja on Synodontis -suvun pienimpiä ripsimonneja, harrastajien mukaan laji on myös harvinaisen aktiivinen. Laittakaa YV jos oikeasti olette lajista kiinnostuneita.

[juhlamokka]

Minullakin on hieman samaan tapaan käyttäytyvä ripsimonni kuin 7330:lla ja etsiskelen sille myös kotia.
Komea kala eikä häiritse altaassa kuin yhtä ainutta kiipijää, kaikki muut saavat olla rauhassa. Ja jäljet kiipijässä ovat nimenomaan tuollaisia "ohi mennen haukkaisuja" meilläkin. Tämä kiipijä asuu monnin "alakerrassa" eli ison kannon alaosassa, monni yläosassa lähellä pintaa. Ilmeisesti kiipijä osuu monnin kulkureitille juuri pahasti.
Jännä juttu ettei missään muussa kalassa ole koskaan mitään jälkiä enkä ole kuunaan nähnyt monnin hätyyttävän ketään.


Ilmeisesti näiden ei aina tarvitse olla hurjia rettelöitsijöitä aiheuttaakseen harmia. Harmi, sillä en haluaisi tästä monnista luopua ja toisaalta näille ei välttämättä aina löydy hyviä ottajia.

[jippo]

Ei ole ilmeisesti kiipijän reviiri sulkaripsimonnille mieleen. Onko sinulla mahdollisuutta muuttaa reviiiriasetelmia siten että kiipijöillä ei ole mahdollisuutta oleskella sulkaripsimonnin reviirillä? Onko tätä jatkunut kauan koska se saattaa olla väliaikaista käytöstä tungettelijaa kohtaan ja loppua muutaman viikon jälkeen.