Pohdintaa "akvaarioharrastuksen etiikasta"

[Ruma mies]

Nyt loppuu tuo nahina, tai moderaattori suuttuu. ...

No loppukoon nahina, mutta koska tämä on keskustelupalsta, en malta olla lisäämättä pari sanaa keskustelun luonteesta. Sen oleellisin ominaisuus on kaksipuolisuus; siis se, että arvioidaan toisten näkökohtia ja vastataan niihin. Sitähän tässä ei ole tapahtunut lainkaan.

Minusta on aivan ok sekin, että kirjoitetaan jotain kaipaamatta keskustelua, mutta silloin olisi hyvä mainita, että toisenlaisia näkemyksiä ei haluta, jolloin tiedän pysyä poissa. Ja ehkä keskustelupalsta ei ehkä ole paras paikka niille. Voisiko ylläpito harkita uutta osiota, jonka nimi voisi olla vaikka "Totuus akvaarion hoidosta". Sinne lähetettyihin kirjoituksiin ei voisi vastata (tai vaihtoehtoisesti voisi vastata vain samaa mieltä olevilla näkemyksillä).

[-Alix-]

Hauskasti on taas eettisyys ja ekologisuus taas sekaisin samassa keskustelussa Ei siitä, minusta kummatkin asiat ovat tärkeitä. Jos etiikasta puhutaan, niin minusta kaikista eettisintä olisi suosia kanssaharrastajien kasvattamia kaloja tai kaloja, jotka etsivät uutta kotia. Ekologisinta puolestaan olisi hankkia luonnosta pyydystettyjä kaloja, sillä yksi lentomatka ei ole kuin pieru saharassa verrattuna kasvatuslaitosten aiheuttammiin ympäristökuormituksiin tai edes kovin paha verrattuna kotiakvaarion pitämiseen. Mutta on se inhaa, kun näkee kuinka suuri prosentti kaloista kuolee matkalla amazonilta. Tosin yhtä inha on hankkia kala joka ei kasva terveeksi kalaksi, koska se on kasvatettu huonoissa oloissa.

Kotona voi tietenkin edistää ekologista puolta sillä, että vaihtaa sähkönsä ympäristösähköksi (tuuli tai ekovesi), kierrättää tarvikkeita ja muutenkin tarkistaa, etteivät sähkölaitteet ole sähkösyöppöjä. Kasveja voi kasvattaa muidenkin tarpeesee ja krääsää ei tarvitse hankkia ylenpalttisesti. Ja kuten Maisu totesi, kannattaa koittaa parhaimman mukaan hoitaa lemmikkinsä terveinä vanhuusikään saakka.

[Thompson]

Vai että ympäristösähköä? Kas kun ei maasähköä ilmaiseksi. Ne varmaan tilauksen jälkeen vetää Vattiksella mulle ihan oman piuhan joka ei tule sieltä turvevoimalalta jolle naapurille tulee sähköt.

[Sirri]

Hei,

erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe, josta olen itsekin kaivannut enemmän tietoa! Kiitos suomuselkä aiheen avauksesta!

Ihan nopeita ajatuksia aiheeseen liittyen. Joku kaipaili viestiketjussa konkreettisia ratkaisuja 'idealismin' ja teoretisoinnoin sijaan - mutta periaatteelliselta pohjaltahan eettiset pohdinnat ja valinnat nimenomaan lähtevät. Periaatteita voidaan sitten perustella eri tavoin - joista toiset perustelut ovat parempia kuin toiset. Jos rehellisyyttä ja motivaatiota riittää niin myös omat valinnat ja käytös muuttuvat tämän pohdinnan seurauksena...

Tietystikään pelkkä periaatteellinen pohdinta ei riitä, jos halutaan tehdä konkreettisia valintoja, vaan tarvitaan tietoa, tässä tapauksessa tietoa mm.kalojen luonnosta pyynnin ja kasvatuksen ympäristövaikutuksesta, kalastajien/kasvattajien työoloista ja yksittäisten kalojen (ja lajien) hyvinvoinnista. Mutta tätä konkreettista tiedonhankintaa on edeltänyt vaihe, jossa ollaan pohdittu kysymystä periaatteellisella tasolla: onko tämä ja tämä käytäntö hyvä, mitä eettisiä ongelmia akvaarioharrastukseen liittyy jne. Tiedonhankinta ja mahdollinen muutos lähtee tästä kyseenalaistamisesta - toinen vaihtoehto on jatkaa samaa toimintaa laput silmillä ajattelematta koko asiaa.

Kuten joku sanoi, jos lähden pohtimaan tätä asiaa, joudun miettimään myös voinko syödä kasvatettua kalaa jne jne. elämänvalintoja. Voisi kysyä, miksi ei pitäisi? Kieltämättä eettiset pohdinnat voivat johtaa kiusallisiin fiiliksiin - esimerkiksi en itse ollut tullut ajatelleeksi kalojen syanidipyyntiä tai kasvatuksen ympäristövaikutuksia vaikka mielestäni muuten olen suht hyvin selvillä ympäristöasioista. Koska olen pääasiassa ostanut kasvini, kalani ja tarvikkeeni muilta harrastajilta, olen työntänyt nämä asiat mielestäni - mutta nälkä on kasvanut syödessä ja olen viime aikoina suunnitellut harvinaisempien kalojen tilausta kaupan kautta jne. joten tämän viestiketjun ansiosta vähintään mietin valintojani tarkemmin!

Selvästikään mitään patenttiratkaisua ei näihinkään asioihin ole, vaan 'kuluttajana' pitää olla aktiivisempi ja kysellä kalojen alkuperän perään: riippuu näköjään paljon kalalajista ja sen alkuperästä kannattaako ostaa luonnosta pyydettyä vai viljeltyä. Käsittääkseni monet eläinlajit voivat jopa hyötyä pyynnistä/metsästyksestä ja lisäksi tulee tuo työllisyysvaikutus (mieluummin kalastus kuin kaivostoiminta jos on pakko valita), mutta yksittäisten olentojen elämä ja hyvinvointi on myös tärkeä kysymys, samoin kuin ihmisen oikeus pitää toisia eläinlajeja vangittuna omaksi huvikseen, minkä voi hyvin kyseenalaistaa. Periaatteellisesta pohdinnasta kuitenkin lähdetään liikkeelle ja siltä pohjalta lähtee muutos jos on tarpeen - esimerkiksi ilman monien 'voivottelua' vaikkapa työläisten, naisten, lasten ja eläinten puolesta tämä yhteiskunta olisi huomattavasti kurjempi paikka.

Lisää tietoa ja keskustelua asiasta !

[7330]

Hauskasti on taas eettisyys ja ekologisuus taas sekaisin samassa keskustelussa

Itse määrittelisin ekologisuuden yhdeksi eettisyyden haaraksi: etiikka miettii oikeaan ja väärään liittyviä valintoja, ja ympäristön tuhoaminen tai lajien sukupuuttoon ajaminen on nähdäkseni vallan selkeästi väärin. Voihan ne tietty eri asioinakin ajatella. Toki on hyvä muistaa erotella, millä perusteella valintoja kulloinkin tekee.

Olen Sirrin kanssa samoilla linjoilla. Totta kai maailman ongelmista saa ja pitää voivotella, muistakin kuin niistä isoimmista: ei se välttämättä auta, mutta ainakaan mitään ei tapahdu, jos ei koskaan edes aleta pohtia asiaa. Jos se johtaa omien tapojensa kyseenalaistamiseen myös muilla elämänaloilla, hyvä vain. Niin epämukavaa kuin se onkin, ettei voi enää täysin hyvällä omallatunnolla ostaa sitä lohifilettä lähikaupasta.

Siitäpä tulikin mieleeni. Onko kukaan törmännyt minkäänlaiseen tutkimukseen siitä, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa tai tulee vaikuttamaan trooppisiin kaloihin? Monet niistähän ovat hyvinkin erikoistuneita tietynlaisiin vesiin, ja kun lämpötilat tai sademäärät alkavat heitellä miten sattuu, saatetaan menettää hyvinkin nopsaan paljon lajeja. Heiko Bleher raportoi syyskuussa ennätyksellisestä, miljardeja kaloja tappavasta kuivuudesta Amazonilla, ja juuri sademäärien laskuahan Amazonille on ennustettu.

[Ruma mies]

... Joku kaipaili viestiketjussa konkreettisia ratkaisuja 'idealismin' ja teoretisoinnoin sijaan - mutta periaatteelliselta pohjaltahan eettiset pohdinnat ja valinnat nimenomaan lähtevät.
...

Periaatteellisuus ilman konkretiaa johtaa erittäin helposti kohtuuttomiin ja kokonaisuuden kannalta haitallisiin tuloksiin, koska resursseja (vaikkapa eettisen pohdiskelun energiaa) voidaan käyttää kohteeseen, jossa aikaansaatu parannus on vähäisempi kuin käytetty resurssi.

Ääriesimerkki tästä: Henkilöllä on periaate suojella elämää. Hän ei kuitenkaan tee mitään rajausta siihen, miten pitkälle elämää pitää suojella, joten hän joutuu näkemään valtavasti vaivaa ollakseen tallaamatta maassa olevia pikkuelikoita. Hän kärsii kipuja ja kutinoita, kun ei voi läiskiä hyttysiä poskeltaan. Syöminenkin vaikeutuu, kun ei voi syödä mitään eläinperäistä. Kasviperäistenkin tuotteiden syömisessä hänellä on huoli myrkkyihin kuolleista rotista, niittämisessä rampautuneista sammakoista, auraamisen aikana tapetuista myyristä ja muusta ruoan kasvatukseen liittyvästä. Sehän on tiedossa, että soija on murhaa!

... Tietystikään pelkkä periaatteellinen pohdinta ei riitä, jos halutaan tehdä konkreettisia valintoja, vaan tarvitaan tietoa, tässä tapauksessa tietoa mm.kalojen luonnosta pyynnin ja kasvatuksen ympäristövaikutuksesta, kalastajien/kasvattajien työoloista ja yksittäisten kalojen (ja lajien) hyvinvoinnista. Mutta tätä konkreettista tiedonhankintaa on edeltänyt vaihe, jossa ollaan pohdittu kysymystä periaatteellisella tasolla: onko tämä ja tämä käytäntö hyvä, mitä eettisiä ongelmia akvaarioharrastukseen liittyy jne. Tiedonhankinta ja mahdollinen muutos lähtee tästä kyseenalaistamisesta - toinen vaihtoehto on jatkaa samaa toimintaa laput silmillä ajattelematta koko asiaa.

Tässäkin asioiden mittasuhteiden arviointi on vähintään yhtä tärkeää kuin periaatteellinen pohdinta. Ei ole järkevää harkita kovin pieneen asiaan kohdistuvia toimenpiteitä, jos sama ilmiö esiintyy monta kertaluokkaa suuremmassakin asiassa.

Esimerkki tästä on tällä samalla palstalla jokin aika sitten käyty keskustelu, jossa jotkut olivat sitä mieltä, että kuollutta akvaariokalaa ei saa heittää vessanpönttöön, vaan sen ainoa oikea paikka on biojäteastia. Epäilemättä näin onkin, mutta asian johdosta ryhdyttäisiin oikeisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi tehtäisiin säädös, jolla kielletään kuolleen akvaariokalan heittäminen vessanpönttöön, resurssien kulutus olisi kohtuuttoman suuri - ja siis kokonaisuuden kannalta haitallinen - verrattuna tuloksiin.

... Kuten joku sanoi, jos lähden pohtimaan tätä asiaa, joudun miettimään myös voinko syödä kasvatettua kalaa jne jne. elämänvalintoja...

Nimenomaan näin pitäisikin tehdä. Periaatteellisuus ilman suhteiden tajua ja halua konkreettisiin tuloksiin on kuin ... öh en nyt keksi mitään säväyttävää vertausta tähän.

... mutta yksittäisten olentojen elämä ja hyvinvointi on myös tärkeä kysymys, samoin kuin ihmisen oikeus pitää toisia eläinlajeja vangittuna omaksi huvikseen, minkä voi hyvin kyseenalaistaa. Periaatteellisesta pohdinnasta kuitenkin lähdetään liikkeelle ja siltä pohjalta lähtee muutos jos on tarpeen - esimerkiksi ilman monien 'voivottelua' vaikkapa työläisten, naisten, lasten ja eläinten puolesta tämä yhteiskunta olisi huomattavasti kurjempi paikka. ...

Epäilemättä yksittäisenkin olennon elämä ja hyvinvointi on tärkeä kysymys. Minun maailmanjärjestyksessäni ihmiset ovat tärkeimpiä, sitten kädelliset, sitten muut isot nisäkkäät, sitten linnut ja pienet nisäkkäät. Kalat tulevat jossain niiden takana. Tämän järjestyksen mukaan arvioin myös asioiden tärkeyksiä.

Olen kantapään kautta oppinut, että monet ovat eri mieltä tällaisesta järjestyksestä. Se on tietysti aivan ok ... jokainen toimikoot kuten parhaaksi näkee, kunhan välttää muiden häiritsemistä ja noudattaa lakeja kohtuuden rajoissa. Tästä maailmanjärjestyksestä kuitenkin seuraa se, että en jaksa aivan rajattomasti innostua akvaariokalojen lentokuljetuksiin liittyvistä ongelmista, ainakaan vertaamatta sitä muihin ongelmiin.

[kirahvi1]

Ihmisinä ja humanisteina meillä lienee usein tarvetta romantisoida villieläinten elämää, puhumalla suurista ja väljistä sekä puhtaista vesistä. Niinkuin hyvin on käynyt ilmi aiemmista kirjoituksista, kalat kärsivät vuosittain massiivisia joukkokuolemia tropiikissa kuivuuden ja pohjoisessa pakkasen vuoksi. Ne elävät alituisessa stressissä luonnonvesissään petojen armoilla, nälässä ja tautien runtelemana. Ainoana päämääränä niillä on saada ravintoa ja lisääntyä. Elämä on tosiaankin lyhyt ja sitten sitä kuolee. Näin on aina ollut siellä missä luonto on alkuperäisimmillään. Elämä akvaariossa on aina pidempi kuin luonnossa, mutta ei kai sitä tosiaan voi suoraan sanoa paremmaksi. Kalaa ei voi verrata toisaalta ihmiseen, vaikka me mielellään näemme niissä inhimillisiä ja älykkäitä piirteitä. Esimerkiksi Etelä-Amerikasta tapahtuva harvinaisten akvaariokalojen tuonti on tällä hetkellä enemmänkin ekoteko kuin tuomittavaa egoismia. On selviä merkkejä siitä, että lajeja tulee kuolemaan noissa vesistöissä sukupuuttoon aivan lähivuosina, eikä niitä voida suojella alkuperäisillä elinpaikoillaan.

Usein myös katsomme, että luonnollinen elinympäristö edustaisi jollakin tapaa optimaalista tilaa kullekin lajille esimerkiksi vesiarvojen suhteen. Näin ei välttämättä ole asianlaita. On olemassa lajeja, jotka menestyvät vaihtelevissa olosuhteissa, ilman erityisiä vaatimuksia, vain siksi että noilla elinalueilla ei ole kilpailua. Niinpä esimerkiksi monet kausikillit elävät pikkulätäköissä, joissa karja, antiloopit ja norsut käyvät ulostamassa ja kylpemässä. Lisäksi lammikot saattavat kuivua kokonaan. Ei kai tällaisessa tapauksessa voi puhua luonnollisten olosuhteiden paremmuudesta. Killi elää paljon terveemmin ja pidempään harrastajan altaassa kuin norsun paskan seassa.

Tältä sivulta löytyy hätkähdyttäviä kuvia kalojen hienoista luonnollisista elinympäristöistä (tsekkaa "Collecting trips):

http://nothos.org/

[Sisso]

[quote="kirahvi1". Elämä on tosiaankin lyhyt ja sitten sitä kuolee. [/quote]

Tulee mieleeni yks Nykänen. Sori.

Hienoa että asiasta on saatu keskustelua, vaikkakin himppasen rönsyilevää ja jotkin asiat on sanottu ja todettu jo aika moneen kertaan. Kun lähdetään (liian) isoille vesille, alkaa pienestä ihmisestä helposti tuntumaan että taistelee tuulimyllyjä vastaan vaikka loppupeleissä tässä on mielestäni kiinni siitä, mitä valintoja minä teen. Valinnat puolestaan perustuvat arvoille, jotka olen omaksunut. Olen vastuussa omista valinnoistani ja teoistani, muut omistaan, voinko nukkua yöni hyvin? Tieto lisää mahdollisuuksia valintoihin, siksi asioista pitää puhua ja raportoida, niin tuskallista kuin se joskus voi ollakin: " Niin epämukavaa kuin se onkin, ettei voi enää täysin hyvällä omallatunnolla ostaa sitä lohifilettä lähikaupasta" (7330). Hyvin sanottu musta. Tiedon eväämisellä meiltä viedään mahdollisuudet valintoihin, myös valitsematta jättäminen on valinta, kaikella on aina seurauksensa ja siksi ainakin itse mieluummin yritän tehdä mahdollisimman tietoisia valintoja, mutta eihän se tietenkään aina onnistu oikein, eikä ole tarpeenkaan. Ei siinä tarvitse pohtia sen suurempia ainakaan ekaksi kuin "tarvitsenko minä tätä"?

Toivottavasti keskustelu ei paisu niin isoihin mittasuhteisiin, että jollekulle tulee fiiliis, että tässä nyt yritetään viedä "kaikki" (kohta ne hakee lasten akvankin pois...), koska eiköhän enemminkin ole tarkoitus, että jokainen miettisi omalta kohdaltaan mikä on riittävää, kohtuullista ja vastuullista. Ja toimii sen mukaan. Tai edes yrittää. Se me voidaan tehdä aina. Musta tässä on aika pitkälle kysymys niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla siitä, ettei mikään enää riitä meille. Viimekädessä kaikki palvelee meidän kuluttajien asettamia tarpeita ja vaatimuksia, todellisia tai ei, nykyään ehkä enemmän toi "ei" vaihtoehto.

Luomakunnan kruununhaltijan tittelistä voidaan tosiaan olla montaa mieltä, mutta en kyllä voi asettaa ekaksi eläintä, joka pistää omaa (ja muiden) elinympäristöä päreiksi näin tehokkaasti. Ja vieläpä täysin tietoisena seurauksista. Tuskimpa kuitenkaan kahta kertaa miettisin jos vaakakaupeissa olisi eläimen tai ihmisen henki joten ei nääkään ihan yhteismittallisia asioita ole.

Kirahvin linkkiin viitaten, olen katsellut kuvia kun aussit käyvät itse haavimassa omat akvaariokalansa, siis sateenkaarikaloja, joista ja lammista. Se varmasti muuttaa asennoitumista siihen, mistä kalat tulee ja mitä tapahtuu kun niiden elinympäristö tuhoutuu. Musta kuitenkin on eria asia tuhoaako luonto itse jonkin elimympöristön (sikäli mikäli ihmisellä ei ole sormiaan jotenkin pelissä) vai kalastetaanko me ne kalat. Lopputuloksen kannalta sillä ei ehkä ole väliä, paitsi jos ensin kalat kalastetaan sukupuuton partaalle ja sitten kuivuus vie loput, mutta tietosina olentoina vastuu on aina meillä ja selittely sillä, että kuivuus olisi nää kuitenkin vienyt, on taas vastuun siirtämistä pois. Luonto pärjää loistavasti ilman ihmistä, ikävä vain että ihmisellä on sormensa pelissä turhan mittavissa määrin jos ei suorasti niin ainakin epäsuorasti ja tätä kautta on joskus joudutaan puuttunmaan asioihin jotka ei oikastan edes kuuluisi meille vaan luonnon hoidettavaksi.

[kirahvi1]

Minusta on hävytöntä, että Sisso irvailee minun väännökselleni. Korjataan: Elämä on syvältä (ja toisinaan poikittain) ja sitten sitä kuolee. No, pääasia on, että et laittanut hymiötä perään. Tuo "sori" oli kyllä mauton ja itsekeskeinen.

[Maisu]

Toivottavasti keskustelu ei paisu niin isoihin mittasuhteisiin, että jollekulle tulee fiiliis, että tässä nyt yritetään viedä "kaikki" (kohta ne hakee lasten akvankin pois...), koska eiköhän enemminkin ole tarkoitus, että jokainen miettisi omalta kohdaltaan mikä on riittävää, kohtuullista ja vastuullista. Ja toimii sen mukaan. Tai edes yrittää. Se me voidaan tehdä aina. Musta tässä on aika pitkälle kysymys niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla siitä, ettei mikään enää riitä meille. Viimekädessä kaikki palvelee meidän kuluttajien asettamia tarpeita ja vaatimuksia, todellisia tai ei, nykyään ehkä enemmän toi "ei" vaihtoehto.

Tälle aasille tarjottiin näemmä silta lempiaiheeseensa. Viime vuosien harrastus on ollut mielestäni jotenkin "keräilypainotteista" ja jollain tapaa hyvien käytäntöjenkin edistämisessä pitkälti estetiikkaan perustuvaa. Todellisia kalatietäjiä ja viljelyharrastajia on hyvin harvassa, syvällisempään harrastamiseen ei tunnu olevan todellista mielenkiintoa tai aikaa. Onko tämä se kuva mitä haluamme edistyksellisimpinä harrastajina itsestämme täällä antaa ja se suunta johon haluamme harrastusta viedä, vai voisiko tulla aika että kunnollista kalatietämystä alettaisiin arvostaa niin paljon että asioihin haluttaisiin perehtyä todella perusteellisesti?

[Sirri]

Musta kuitenkin on eria asia tuhoaako luonto itse jonkin elimympöristön (sikäli mikäli ihmisellä ei ole sormiaan jotenkin pelissä) vai kalastetaanko me ne kalat.

Tekispä mieli siteerata useampaakin, mutta menis ehkä turhan pitkäksi. Toi Sisson lause kiteyttää aika lailla sen mitä mulle tuli mieleen. Tuntuu että väliin (lue: usein) toisia luontokappaleita koskevissa pohdinnoissa menee puurot ja vellit sekaisin: (kärjistäen) toisaalta korostetaan sitä, että "luonnomukaisuus" on hyvä asia, ja toisaalta sitä että eihän eläin 'tiedä' mitä menettää kun menettää vapautensa ja että esim.kalalla onkin akvaariossa paremmat oltavat kuin luonnossa. Toisaalta korostetaan, ettei eläimiä saa "inhimillistää", mutta samalla kuitenkin tässä keskustellaan, että mikä eläimen kannalta on hyvä. Pointti on on mun mielestä juuri tuo: vain ihmisellä on kyky pohtia näitä asioita, mistä ei suinkaan seuraa se, että sittenpä saadaan tehdä mitä halutaan, vaan nimenomaan vastuu funtsia juuri tuota että mikä olis hyvä - ja toimia sen mukaisesti!

Onhan tässä tietysti sivuttu ekologisuutta ja työntekijöiden oikeuksiakin ym. - jotka itseasiassa itsekin asetan 'ruman miehen' tapaan arvohierarkiassa käytännössä korkeammalle kuin kalojen oikeudet... ja sori nyt kun jankkaan samaa asiaa: tätä arvoratkaisua on kyllä edeltänyt asian periaatteellinen pohdinta, ja ratkaisu perustuu siis mm.siihen, että ihmisellä (ja muilla ihmisapinoilla) on kehittynyt (itse)tietoisuus ja ymmärrys esim.ajasta ja tulevaisuudesta, siispä ihmisellä on kehittyneempi kyky kärsiä (ja ehkäpä myös nauttia elämästä ). Toisaalta (aikuisen) ihmisen kohdalla tulevaisuuden ymmärtäminen joskus myös vähentää kärsimystä, toisin kuin muilla eläimillä ja pienillä lapsilla - esim. kivuliaiden lääketieteellisten toimenpiteiden tarpeellisuuden ymmärtäminen. Silloin kun ihminen katsoo oikeudekseen sotkeentua muiden eläinten elämään, eläimen luonnolliset tarpeet (elinympäristö, sosiaaliset tarpeet jne.) on otettava huomioon - mutta tämäpä ei suinkaan ole eläimen "inhimillistämistä" vaan perustuu ihmisen todennäköisesti varsin ainutlaatuinseen kykyyn pohtia asioita myös toisen lajin näkökulmasta.

Tuskin kukaan täällä keskustelvista pitää akvaarioharrastusta pohjimmiltaan täysin moraalittomana harrastuksena. Itse välillä mietistelen juuri tuota oikeutta vangita ja pitää omaksi ilokseen otuksia purkissa (ja ekoasioita tietty myös), mutta en pidä asiaa hirveän korkealla syntilistalla (jos yrittää hyvin otuksia pitää, eikä muuten hirveästi törsää luonnonvaroja). Väittäisin, että jos suuret linjat ovat kunnossa, niin pienemmissä se on hienosäätöä eikä absoluuttisia vastauksia käytännön valinnoissa ole - kaikessahan ei voi olla täydellinen Hyvänä muistutuksena itsellenikin tämä viestiketju tuli, joutuu pohtimaan perusasioita - olin jo paukkaamassa akvaarioliikkeeseen silmälaput silmillä, nyt mietin valintojani toisen kerran. Ja konkretiaan: mitään tietoa kellään kuinka kääpiöpallojakaloja pyydetään? Kuinka kestäviä kannat ovat?

Pitkä viesti tuli kumminkin... kiitokset munkin puolesta keskustelijoille!

[Markku]

Olen suunnitellun akvaarioharrastuksen uudelleen aloitusta jo pidemmän aikaa. Akvaarioharrastuksen eettisyys on ruvennut mietityttämään. Kaloja kuljetettaessa kalat ovat henkihieverissä ja osa kuoleekin pitkissä kuljetuksissa.
Suurin osa kaloista elää aivan liian pienissä akvaarioissa ja vääränlaisessa vedestä. Ostamalla kaloja tuen tätä toimintaa?

[Riippasaarni]

Olen suunnitellun akvaarioharrastuksen uudelleen aloitusta jo pidemmän aikaa. Akvaarioharrastuksen eettisyys on ruvennut mietityttämään. Kaloja kuljetettaessa kalat ovat henkihieverissä ja osa kuoleekin pitkissä kuljetuksissa.
Suurin osa kaloista elää aivan liian pienissä akvaarioissa ja vääränlaisessa vedestä. Ostamalla kaloja tuen tätä toimintaa?

En usko suurimman osan kaloja elävän liian pienissä akvaarioissa tai vääränlaisessa vedessä. Voi vain olla, että olet liian nuori muistaaksesi miten akvaariokaloja pidettiin 80-luvulla. Niistä ajoista parannus kalojen oloissa on ollut huimaa!

Toisekseen, tällä hetkellä jos tuolle linjalle lähdetään, ei pitäisi koskea myöskään maitotuotteisiin, saati syödä lihaa. Ikävä kyllä, nyt ollaan siinä, että jos näitä boikotoi, siitä seuraa lisää työttömyyttä ja ruuan hinnan nousua. Ruuan hinnan, jota juuri laskettiin, koska osalla suomalaisista ei tutkimusten mukaan ollut enää varaa syödä. Edellä mainitun ja leipäjonot, jotka ovat todellisia ja jos siellä käy katsomassa tietää että ihmisillä on hätä.. huomioonottaen, paljon suurempi pohdinta on se, miten meillä on varaa harrastaa akvaarioita kun osa kansastamme on leipäjonossa.

Sensijaan mitä tulee kalojen kuljetuksiin ja yleiseen tietomäärään, me pystymme vaikuttamaan. Me voimme maksaa vähän enemmän esim siitä, että kalat tulevat paikasta, jossa niiden hyvinvointiin kuljetuksen aikana kiinnitetään huomiota. Me voimme myös suosia niitä liikkeitä jotka eivät tuo kuin tilauksesta suuremmaksi kasvavia tai vaativia lajeja tai kieltäytyvät myymästä niitä vääränlaisiin olosuhteisiin.

[Markku]

En kyllä osannut yhdistää pohdintaani akvaarioharrastukseni eettisyydestä lihansyöntiin, ruuan hinnannousuun, saati -laskuun, suomalaisten nälänhätään, leipäjonoihin. Mitenkähän olisi jos kissoja, koiria ym. lemmikkieläimiä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin kaloja? Tutkimuksiin, joissa väitetään ettei suomalaisilla ole varaa syödä en oikein usko. Pitäisin liikalihavuutta todellisempana ongelmana. Meillähän on täällä viimeisenä turvana toimeentulotuki, jos oikein huonosti menee. Sillä ihminen pystyy elämään, jos sen käyttää siihen mihin se on tarkoitettu. Kyllähän turkistarhauksenkin lopettaminen lisäisi työttömyyttä.

[Riippasaarni]

En kyllä osannut yhdistää pohdintaani akvaarioharrastukseni eettisyydestä lihansyöntiin, ruuan hinnannousuun, saati -laskuun, suomalaisten nälänhätään, leipäjonoihin. Mitenkähän olisi jos kissoja, koiria ym. lemmikkieläimiä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin kaloja? Tutkimuksiin, joissa väitetään ettei suomalaisilla ole varaa syödä en oikein usko. Pitäisin liikalihavuutta todellisempana ongelmana. Meillähän on täällä viimeisenä turvana toimeentulotuki, jos oikein huonosti menee. Sillä ihminen pystyy elämään, jos sen käyttää siihen mihin se on tarkoitettu. Kyllähän turkistarhauksenkin lopettaminen lisäisi työttömyyttä.

Kissoja ja koiria kohdellaan täysin samoin kuin kaloja verrattuna eläimen älykkyyteen, vaativuuteen ja kokoon.Tuotantoeläimistä puhumattakaan, etenkin nyt kun tuottajapalkkioita pudotetaan. Turkistarhaketut mainitsit itse, eiköhän ketulla ole huomattavasti pienemmät vaatimukset käytössä kuin kaloilla? Miksikö sitten turkistarhaus jatkuu, Belgia tai Hollanti, jompi kumpi peruutti juuri turkistarhauskieltonsa. Maa, ei sitä kieltänyt koska ei voinut, piti huolehtia ihmisistä ensin.
Ei tarvitse uskoa tutkimuksiin. Mene katsomaan alueille joissa niitä leipäjonoja on ja kysele ihmisiltä. Toimeentulotuki riittää terveen, velattoman ihmisen toimeentuloon, jonka ei tarvitse huolehtia erityisesti kenestäkään. Lääkkeistä korvataan vain osa, samoin sairaalakuluista jos päädyt onnettomuuden seurauksena sairaalaan pidemmäksi aikaa. Mikäli perheenjäsenesi tai vanhenevat vanhempasi tarvitsevat erityisapua, ei tuki riitä edes matkohin, jos omaisesi on eri paikkakunnalla. Esittämääsi asenteeseen törmää liian usein, samoin perusteeseen, moinen käytös perehtymättä tosiasioihin on sydämetöntä ja julmaa.
Edelleen, mielestäni ei ole suomalaisen tavallista työtä tekevän ihmisen vika, jos ei asuntolainaa ottaessaan vuonna 2009 ymmärtänyt että 2015 ollaan rakennemuutoksessa ja molemmilta menee työt. Tehtaita suljetaan, ja on paikkakuntia, joissa on massatyöttömyyttä eikä sitä 2009 ostettua taloa saa edes halvalla kaupaksi.
Toimeentulotuella tulee ehkä toimeen, mutta ei se ole elämistä, se on kituuttamista ja pahinta siinä on se, että siinä ihmisiltä viedään toivo. Lopuksi pahoittelen tätä pitkää vuodatusta, olen vain kyllästynyt ongelmien peittelemiseen ja selittelyihin. Selityksiä löytyy, tekoja aivan liian vähän.

[Kirjoahven79]

Alla joitain mieltä vaivanneita kysymyksiä. Jos joku tietää aiheesta enemmän, kuulisin siitä erittäin mielelläni.

Ovat masentavaa luettavaa nämä Aqua-webin hiljattain julkaiseman uutisen kaltaiset jutut, joissa kerrotaan joidenkin kalalajien luonnonkantojen vaarantuneen akvaariokaloiksi pyytämisen seurauksena. Itse olen ollut vilpittömästi siinä luulossa, että kalat lähes poikkeuksetta tulevat viljelylaitoksilta ja kotimaisilta kasvattajilta, jolloin tuhot luonnossa jäävät olemattomiksi. Tällaisin vakúutteluin myytyihin "peruslajeihin" olen akvaarioharrastuksessani päätynyt.

Viime aikoina olen tullut pohtineeksi, kenellä vastuu mainituissa ongelmatapauksissa on - pyytäjillä (joiden arveluttava ammatinharjoitus usein lienee taloudellisista syistä lähes pakon sanelemaa), kauppiailla (jotka eivät tiedosta tai halua tiedostaa ongelmaa vaarantuneiden lajien kohdalla) vaiko asiakkaalla? Kyseenalaista on mielestäni myös magrove-kantojen myynti - sademetsähakkuiden edistämistä kuitenkin sekin, vai onko? Eikö kotimaisten katajan ja omenapuun suosiminen akvaarion sisustuselementteinä olisi askel kohti luonnonmukaisempaa akvaarioharrastamista? Olisiko niistä myyntituotteiksi?

Kaapelitehtaan akvaarionäyttelyssä puolustettiin tiukkasanaisesti kalojen pyyntiä luonnonvesistä sillä perusteella, että se jopa pelastaa kalakantoja, sillä paikalliset kalojen arvon ymmärtäessään haluavat suojella kaloja ja niiden elinympäristöä. Tämä näyttäa kuitenkin olevan vain toinen puoli totuudesta. Köyhyydessä ja tietämättömyydessä elävät tuskin pystyvät välittämään huomisesta, ja mikäli kaloille vain on kysyntää, he niitä myyntiin myös pyytävät.

Olen yrittänyt etsiä tietoa netistä ja kirjallisuudesta tyydyttävää vastausta kuitenkaan löytämättä. Onko loppujen lopuksi kukaan perillä esim. tropiikin kalojen pyyntirajoituksista? Onko olemassa jokin kansainvälinen laki, joka valvoo kalojen pyyntiä?

Tärkein kysymys kuuluu: Vaarantaako akvaariokaloiksi pyytäminen luonnonkantoja? Vastaus "kyse on kuitenkin niin pienistä määristä jne." ei mielestäni ole kenenkään vastuullisesti harrastukseen suhtautuvan suusta hyväksyttävä.

[Salaman]

Minulla on luonnosta pyydettyjä lehtikaloja ja jopa mangrove kantoja. Tärkeimpään kysymykseesi en voi vastata, koska vastauskseni ei ole mielestäsi hyväksyttävä.

Kohtuudella kaikkea.

[Kirjoahven79]

Toisin sanoen pyyntimäärät ovat mielestäsi niin pieniä? Mutta mistä tiedät sen? Ei mulla ole mitään periaatteellista luonnonkalojen pyyntiä vastaan, kunhan hommassa on joku roti.

[Salaman]

Toisin sanoen pyyntimäärät ovat mielestäsi niin pieniä? Mutta mistä tiedät sen? Ei mulla ole mitään periaatteellista luonnonkalojen pyyntiä vastaan, kunhan hommassa on joku roti.

En tiedä, niin kuin et sinäkään. Jos ei ole varmaa tietoa, niin mielipiteeni on se. Olen sitten kunnon harrastaja tai en.
Niin kuin sanoin, kohtuus kaikessa. (toivottavasti).

[Ruma mies]

...Tärkein kysymys kuuluu: Vaarantaako akvaariokaloiksi pyytäminen luonnonkantoja? Vastaus "kyse on kuitenkin niin pienistä määristä jne." ei mielestäni ole kenenkään vastuullisesti harrastukseen suhtautuvan suusta hyväksyttävä.

Kirjoahven79, sinun kysymyksesi on niin yleisluontoinen, että siihen ei voi vastata. Vähän niin kuin kysyisit: "Tuhoaako metsänhoito luontoa" tai "Onko maanviljelys haitallista" tai "Vaarantaako sähkömagneettinen säteily terveyden". Tällaisiin kysymyksiin ainoa mahdollinen vastaus on "kyllä ja ei".

Joissakin tapauksissa luonnosta pyydystäminen voi vaarantaa luonnonkantoja, joissakin tapauksissa se ei sitä tee. Yleistä vastausta ei ole.

Jos oikeasti haluat tietää asiasta, joudut tutustumaan siihen laji kerrallaan. Voit aloittaa vaikka hakemalla Fishbasesta http://www.fishbase.org/search.php laji, josta olet kiinnostunut. Kyseistä kalalajia koskevien tietojen lopussa on yleensä arvio siitä, onko laji vaarantunut. Jos arviota ei ole, löydät sieltä linkit IUCN:n (International Union for Conservation of Nature) sivulle, josta voit kaivaa lisätietoja.

Toinen reitti asian selvittämiseksi on CITES (Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora). Cites on jakanut vaarantuneet lajit ryhmiin vaarantuneisuuden vakavuuden mukaan. Eri ryhmiin kuuluvia lajeja voi selata CITESin sivuilla joko taulukosta tai tietokantahakuna.

Suomikin on liittynyt CITESiin. Suomea edustaa ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön sivuilta http://www.ymparisto.fi löytyy melko pienellä kaivamisella paljonkin tietoa lajien uhanalaisuudesta myös muualla kuin Suomessa.

Tämä kaikki on tietysti kovin vaivalloista ja helpompi vaihtoehto on jatkaa yleistä kyselemistä.

[Anniquu_]

Jos oikeasti haluat tietää asiasta, joudut tutustumaan siihen laji kerrallaan. Voit aloittaa vaikka hakemalla Fishbasesta http://www.fishbase.org/search.php laji, josta olet kiinnostunut. Kyseistä kalalajia koskevien tietojen lopussa on yleensä arvio siitä, onko laji vaarantunut. Jos arviota ei ole, löydät sieltä linkit IUCN:n (International Union for Conservation of Nature) sivulle, josta voit kaivaa lisätietoja.

.

Tuota UINC:n listaa minäkin olisin ehdottanut, sieltä saa kaivettua aika monesta lajista tiedon. Tosin, jos kalalla ei ole tieteellistä nimeä, (kuten jotkut L-monnit) niin silloin tuosta listasta ei ole apua. Se on myös sudenkuoppa tuon IUNC:n kanssa, että kala voi sen mukaan vaarassa hävitä luonnosta, mutta akvaarioharrastuksessa kaikkia lajin yksilöt ovat viljeltyjä, Taistelukala on tästä hyvä esimerkki. Eli akvaarioharrastukseen tulevien kalojen alkuperä kannattaa selvittää, ja sen pohjalta tehdä sitten ratkaisunsa.

Nyt tulee vahvaa mutua, mutta mielestäni Etelä-Amerikasta tulevat luonnonkalat ovat kestävästi pyydettyjä, eli niitä ei akvaarioharrastus uhkaa. Muita uhkia niillä sitten onkin sen edestä, kuten patohankkeet.... Aasiasta tulevien uutuuskalojen kanssa olisin tarkempi, niitä saatetaan ryöstöpyytää akvaarioihin, mutta sielläkin yleinen ympäristön saastuminen ja muu ihmisen toiminta on ehkä kuitenkin se vakavampi uhka kalakannoille.

[7330]

Anniquu on minunkin käsitykseni mukaan yleistäen oikeassa: Aasian luonnosta pyydetyistä kaloista on enemmän syytä olla huolissaan kuin Etelä-Amerikan. Afrikassa taas keräily on hyvin pienimuotoista, mutta vaikuttaa siltä, että jos vientimäärät kasvavat, sielläkin keräily voi uhata luonnonkantoja. Melkein kaikkialla elinympäristöjen tuhoutuminen ja saastuminen ovat kaloille suurempia uhkia.

Yksi poikkeus ovat Intian Länsi-Ghatit, joilla on paljon pienille alueille endeemisiä kalalajeja. Niiden ylipyynti on helppoa, ja monikin alueen laji on uhanalainen juuri holtittoman akvaarioihin keräilyn vuoksi. Esimerkiksi tulijuovabarbien ja kääpiöpallokalojen alkuperä pitäisi aina varmistaa, eikä luonnosta kerättyjä ostaa. Kirjoitin tästä etusivulle ihan vähän aikaa sitten: http://aqua-web.fi/2015/01/27/maailman- ... -intiassa/

Sen sijaan Rio Negron kardinaalitetrojen pyynti Brasiliassa on tiettävästi edelleen kestävää: http://aqua-web.fi/2014/06/14/maailman- ... lasta-puu/

Muissa lemmikkiharrastuksen haaroissa harrastajat ovat usein myös pienimuotoisia kasvattajia, ja lemmikit ostetaan vähintään yhtä usein suoraan kasvattajalta kuin kaupastakin. Miksiköhän viljely ei kuulu akvaarioharrastuksen piirissä yleiseen kulttuuriin? Monia suosittuja kaloja on kuitenkin helppo viljellä.

[Ruma mies]

... Muissa lemmikkiharrastuksen haaroissa harrastajat ovat usein myös pienimuotoisia kasvattajia, ja lemmikit ostetaan vähintään yhtä usein suoraan kasvattajalta kuin kaupastakin. Miksiköhän viljely ei kuulu akvaarioharrastuksen piirissä yleiseen kulttuuriin? Monia suosittuja kaloja on kuitenkin helppo viljellä.

Koiranpentueen kasvattaminen astutuksesta luovutusikään kestää suunnilleen saman verran kuin kääpiökirjoahvenpoikueen kasvattaminen kudusta myynti-ikäiseksi. Jos koiranpentueen vanhemmat on valittu hyvin, pentueesta suurella todennäköisyydellä kaikki ovat terveitä ja elävät myynti-ikäisiksi ja pentueen myyntihinta saattaa olla enimmillään jopa 10.000 €.

Viljelin harrastuksenomaisesti viitisen vuotta perhoskirjoahvenia. Se oli mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa, mutta rahaa siitä on turha toivoa. Akvaariokalojen viljelyä voi harrastaa vain jos on valmis harrastuksen tuottamaan persnettoon, ainakin kotioloissa.

Toki koiranpentueen kasvattamisessa on vaivaa ja kuluja enemmän kuin akvaarioharrastuksessa, mutta kyllä likoeläin- ja artemiavilejelmien kanssa lotraaminenkin työstä käy.

[7330]

Aivan, raha on varmasti yksi syy. Teollisessa mittakaavassa viljellyt tai pyydystetyt kalat painavat kalojen hinnan niin alas, ettei yksittäisellä kasvattajalla ole yleensä mahdollisuutta saada kasvateistaan vaivan arvoista korvausta. Samoin varmasti kävisi koirillekin, jos Suomeen voitaisiin tuoda rekkalasteittain Aasiassa suurilla laitoksilla kasvatettuja pentuja. Mutta on ehkä kysymisen arvoista miettiä, miksi juuri kaloilla tällainen massatuotanto sallitaan, millään muulla selkärankaisella eläimellä ei? Kärsivätkö kalat oikeasti teollisuustuotteen asemasta vähemmän kuin gekot tai hiiret tai undulaatit, vai onko meille harrastajillekin jäänyt päälle "nehän on vain kaloja" -asenne?

Mutta ei koirien kasvattamisellakaan rikastumaan pääse, ellei sitten ryhdy pentutehtailijaksi, joka korvaa laadun ja etiikan massatuotannolla. Koirien ylläpito ja pakolliset eläinlääkärikulut (ja näyttelyt, jos aikoo hyvän maineensa pitää) tulevat niin paljon kalliimmaksi, ettei pentueiden hinnoilla käytännössä pääse kuin hyvällä onnella nollatilanteeseen, sikäli kuin olen koiraihmisiltä ymmärtänyt. Jos Riveriana seuraa tätä ketjua, voit varmaan valistaa tarkemmin?

Eivät Suomessa liskoja, sammakoita, marsuja tai papukaijoja kasvattavatkaan varmasti kasvatustyöllään mainittavaa voittoa saa, mutta silti olen käsittänyt, että aktiivisia kasvattajia on paljon ja harrastajat ostavat eläimensä mieluummin heiltä kuin kaupoista, joiden toimintaa pidetään vähemmän eettisenä.

En minä ketään syytä, enpä ole itsekään vuosiin kasvattanut myyntiin mitään muuta kuin kasveja. Mutta miksi viljelyharrastus on akvaariopiireissä kuihtunut? Käsittääkseni sitä kuitenkin ennen tehtiin enemmän?

[Sisso]

Vastaan jotain 7330lle vaikken ole itse kasvattunut yhtäkään koirapentuetta, sen sijaan meillä on ollut kolme sijoitusnarttua ja jokunen jalostuksen käytetty uros, joten homma on tullut sitä kautta hiukan tutuksi. Pentueiden koot vaihtelevat roduittain parista pennusta kymmeneen. Yleensä pienet pentueet hinnoitellaan korkeammalle, mutta sanotaan nyt että rekisteröidyn rotukoiran hinta pyörinee siinä 1000-1200e/nokka (+-300e). Voi olla että pienellä pentueella ei vielä juhlita, mutta laskekaapa kun yksi omista sijoituskoirista tahkoi kasvattajelleen kolme pentuetta, joissa kaikissa, siis jokaisessa, oli 10-13 pentua, paljonko nettosi. Ilman veroja. Yhteensä 1200x34. En usko, että jäi tappiolle vaikka korvasi mulle tosta vielä nartun liisaamisen eli kahden pennun hinnan. Noin isot pentueet eivät ole tokikaan kovin yleisiä, yleisempää lienee 4-6 (8) pentua. Miltei kaikki kasvattajat, jotka tunnen, ovat kertoneet että tällaisilla normipentuemäärillä pääsee voitolle, etenkin kun pitäytyy ns keskivertokasvatuksessa eli keskittyy lähinnä lisäämään koiramääriä, ei jalostamaan.....

En ole oikein ikinä käsittänyt, miksi pentujen kasvattamisen tappiopuolelle merkittäisiin rokotukset, terveystutkimukset, ruokinta tai näyttely/koemaksut, koska niitä tulee kaikille eikä niitä kukaan (?) maksele (vain) pentujen takia, vaan ne tulee koiran kuluiksi aina, teetipä pentuja tai et. Taivahan tosi on, ettei "huippuvanhempien" pentu maksa juuri enempää tai vähempää kuin ei-huippuvanhempien, mutta tässä on hiukan rotukohtaisia eroja. Kukaan tuskin ottaa palkatonta lomaa pentujen takia, paitsi eräissä harvoissa tapauksissa. Pennuttamisen myötä voi tulla vaihteleva määrä erillaisia kuluja, joista VOI muodostua iso summa enimmillään (hormonitukimukset, sperman tuonti ulkomailta (tosin usein useampaan pentueeseen), siemennykset, ultrat jne), mutta varmaan isoin osa Suomessa syntyneistä pentueista ei mene tähän extra-kalliiseen-ryhmään.

Kalojen kasvattamisessa on se eettinen puoli, että jonnekin ne kasvatetut kalat pitäisi sitten saadakin. Jos et saa myytyä tai lahjoitettua eikä kauppa ota, mitä jää jäljelle? Vasara (liioitellen, sori). Ei kovin kestävällä pohjalla olevaa toimintaa! Eläinsuojeluihmisten, joka käsittää myös akvaristeja, keskuudessa viriää aina välillä keskustelua akvaariokalojen pitämisen mielekkyydestä ja eettisyydestä, mikä on ihan tervettä ja tarpeellista sekin. Keitä me ollaan vangitsemaan eläviä olentoja pieniin purkkeihin vain omaksi huviksemme? Älkääkä alkako puhumaan koiran pitämisen epäeettisestä puolesta, koska sellaista ei ole niin kauan kun koiran tarpeet tulee riittävissä määrin tyydytettyä. Tai puhukaan vaan, mutta perustelut saa olla pirun hyvät lajin synnyn ja alkuperän huomioon ottaen.