Akvaariokalat ja ravut syötäviä?

[Mari Kurki]

Pääasia eläinperäistä ruokaa syötäessä itselleni ainakin on se, että tiedän että eläin on 1. asiallisissa oloissa kasvatettu 2. nopeasti ja tuskattomasti lopetettu 3. hyvin valmistettu. En silti itse taitaisi kyetä omia ruokiani kasvattamaan, raja menee siinä että syön mielelläni lihaa, kunhan en tiedä mikä sen nimi on ollut. Possutkin ovat niin älykkäitä ja hauskoja elukoita, että omakasvattama joulukinkku todennäköisesti kuolisi erinomaisen lihavana, tyytyväisenä vanhuuteen omassa karsinassaan... Kalaa en syö, mutta vain siksi etten pidä mausta. Lihasta pidän ja haluaisin seuraavaksi maistaa kaninlihaa ja joskus myöhemmin marsua. Marsuun tuossa taannoin oli mahdollisuuskin, mutta jäi maistamatta sillä kertaa lihan voimakkaan ominaishajun ja vähäisen määrän vuoksi. Kuulinkin myöhemmin, että ne Etelä-Amerikassa kasvatettavat lihamarsut ovat ihan eri rotua kuin nämä lemmikkinä pidettävät ja huomattavasti isompia. Lisäksi yksilö jota tarkoitus oli maistella, taisi olla jo hieman vanhakin ja ominaishaju saattoi johtua myös siitä että kyseessä oli naaraan seurassa elänyt uros. Koiralle kyllä maistui itseltäni syömättä jäänyt liha, valitettavana sivuoireena vain sitten loppuillan jatkunut marsunhajuinen piereskely (haju oli oikeasti kauhea, vähän niin kuin lampaanrasva, potenssiin 10)

[Juupajuu]

Itse syön kalaa kunhan se ei siltä enään ulkoisesti näytä. En kokkaa muuta kuin tonnikalaa ja leivitettyjä pakasteseitejä. Jos ravintolassa lautaselleni isketään lohta ja sillä on vielä evä kiinni nahassa, huudahdan "iu iu iu, evä!"

Voi itku... En oikeastaan tätä halua suunnata henkilökohtaisesti Hopotusta kohtaan, vaan ihan yleisesti tätä ilmiötä kohtaan. Mutta tuo lainaamani lause on kyllä kauhu-esimerkki siitä kun ihminen ei edes halua ajatella mikä ruokansa on ollut ennen teollista prosessointia, tai mitä muuta asiaan voi liittyä. Eli tonnikalaa vaan purkista nassuun, miettimättä / tietämättä / haluamatta tietää tonnikalalajien uhanalaisuudesta ja kalastuksen yhteydessä turhaan kuolevasta sivusaaliista.
Aiheeseen voi tarkemmin tutustua vaikka tuolla: http://wwf.fi/mediabank/1939.pdf
Ehkäpä tuon lukeminen auttaisi arvostamaan sitä, kun vaikkapa sipulin, perunoiden ja porkkanoiden kanssa paistopussissa kypsennetty hauki on vielä uunista otettunakin tunnistettavissa haueksi, nam!

[hippikala]

Mari Kurki: hauska sattuma, selailin eilen lainaamiani akvaariolehtiä, kuinka ollakaan Akvaariomaailma 3/2004 s. 43, pikkujuttu otsikolla Maukasta kalaa akvaariosta. Kommentoijana Mari Kurki Näin ne keskustelunaiheet kiertää ja toistuu... Mutta yyh tuota marsukuvausta! Taitaa tosiaan olla niin, että oli eläinlaji mikä tahansa, niin urokset on syytä kastroida jos ne mielii lihaksi kasvattaa.

Juupajuu: kiitos linkistä! En ollutkaan vielä tämän vuoden WWF-rapottia nähnyt. Olen itse vältellytä seitiä täysin itsekkäistä syistä. Mikään ruoka, mikä kiertää maapallon kolme neljä kertaa ennen kauppaan tuloaan ei voi mitenkään olla syömäkelpoista. Etenkin kun suuri osa käsittelystä tehdään Kiinassa, missä ruokiin on muutenkin päätynyt kaikenlaista jännittävää. Monet ovat kissanruuaksi kehuneet seitiä, mutta kyllä minä pitäydyn mieluummin muikussa. Tonnikalaa tulee valitettavasti edelleen popsittua, se on tällä hetkellä ehkä pahin ympäristörikokseni.

Mietin vielä sitä, että kumpi sitten on ruokana epäterveellisempää, akvaariokemikaaleissa pyörinyt kala vai luonnonkala. Tässähän oli ihan hiljattain juttua Suomen sisävesikalojen lääkejäämistä, eli sinne ne kaikki buranat ja antibiootit ovat sitten päätyneet. Kosmetiikassa käytetyistä silikaateista on myös ollut puhetta, ettei niitä saada poistettua nykyisissä puhdistamoissa vaan ne tulevat vedenelävien mukana ruokalautaselle. Näppärämpihän se olisi vaan imeskellä sitä maskarapuikkoa suoraan, jos niitä haluaa ruokavalioonsa lisätä. Suomen kaloissa on paljon myös elohopeaa, hauska kyllä, elohopea oli vuosisatojen ajan tyypillisin uhrilahja Ahdille ja muille kalasaaliista päättäville jumalille. Uusiin veneisiinkin saatettiin tehdä kaiverrus, mihin kaadettiin elohopeaa amuletiksi ja kalaonnen tuojaksi. Mutta pääpointti siis se, että jos luonnonkalat ovat niin pelottavassa kunnossa kuin tutkimustiedon valossa näyttää, niin taitaa se oma lammikko olla paras keino saada syömäkelpoista kalaa.

Tuo JJVi:n mainitsema asia on kyllä hieman häirinnyt minuakin. Kai ne kalat ovat systeemissä mukana aika lailla veden puhdistuksen lopussa, mutta silti... Toisaalta, äkkiäkös sitä vertaa vesiarvot, vedenpuhdistamon viimeinen allas ja luonnonvedet. Mitä kaikkea löytyykään...

Tuo WWF:n julkaisu kannattaa kyllä lukea ajatuksella. Aika huolella ja perusteellisesti kuitenkin selvittävät nuo jutut. On kaikkien meidän etu, että kaikessa kaupassa ja tuotannossa pyritään siihen, että asioiden alkuperä on tiedossa ja että bisnestä tehdessä mietitään, miten hoitaa homma mahdollisimman vähällä saastutuksella ja energiantuhlauksella. Onneksi saatiin vihdoin luomusta järjen ääni kuuluviin, kun pitkäaikaistutkimus osoitti, että se on myös taloudellisesti tuottavampaa kuin normituotanto, puhumattakaan sitten kaikista muista myrkyttömyyden eduista... Jee!

[hippikala]

Mielenkiintoinen lisä http://www.chipsters.fi/fi/ymp-rist-tie ... la-ekoteko . Tuossa tekstissä ei valitettavasti ole päiväystä. Mutta jos nuo lukemat pitävät paikkansa, niin asiallisella tavalla kasvatettu kala on huomattavasti ekologisempaa sapuskaa kuin kana, sika tai nauta. Pitäisiköhän sitä alkaa kuhan kasvattajaksi?

[JJVi]

Tuo JJVi:n mainitsema asia on kyllä hieman häirinnyt minuakin. Kai ne kalat ovat systeemissä mukana aika lailla veden puhdistuksen lopussa, mutta silti... Toisaalta, äkkiäkös sitä vertaa vesiarvot, vedenpuhdistamon viimeinen allas ja luonnonvedet. Mitä kaikkea löytyykään...

Jossakin dokumentissa homma toimi siten että kaupungin jätevedet puhdistamattomina lammikkoon. Pistiaa ja muita nopeasti kasvavia kasveja ja tilapian poikasia kasvamaan. Lammikosta vedet pois ja tilapiat pannulle. Helppoa, ekologista sekä muutenkin kätevää...eipä tarvitse huolehtia ehkäisystä tai antibioteista.

[GreenEyes]

Mä voin kuvitella ketjun aloittajan ilmeen, kun luuli keksineensä taas niin hemmetin hyvän läpän, jolla provoilla täällä foorumilla, mutta tästähän saatiin siitä huolimatta ihan kelpo ja asiallinen keskustelu aikaiseksi

[KaOl]

Mä voin kuvitella ketjun aloittajan ilmeen, kun luuli keksineensä taas niin hemmetin hyvän läpän, jolla provoilla täällä foorumilla, mutta tästähän saatiin siitä huolimatta ihan kelpo ja asiallinen keskustelu aikaiseksi

mietin ihan sitä samaa tässä kun oman viestini kirjoitin

[melperi]

jaah, meillä kasvaa jo ulkolammikossa kalaa syöntiin, joten en erityisemmin koe tarvetta ottaa akvaariosta pannulle kalaa.
Kerran reissun aikana oli vahti syöttänyt kultakaloille lohen ruokaa, oli muuten harvinaisen punalihasia kultakaloja ja isoja..

Meillä muutenkin kasvatellaan ruokaa itselle ja koirille sekä käärmeelle. Kaneja, sikoja, vuohia,kalkkunoita, hanhia, hiiriä ja viiriäisiä. Jotenkin sitä itse kasvatettua lihaa arvostaa paljon enemmän. Vaikka useimpien ihmisten mielestä olen murhaaja, hekun syövät vain kaupanlihaa.. se ei ilmeisesti ole peräisin eläimistä


Piti muokata vielä, mutta kyllä käyttäisin akvaarioiden ylituotantoa ruuaksi, tosin kiinnitäisin ruokintaan enemmän huomiota.

[Debugger]

Oskarit ainakin ovat Amazonialaisten yksi suosituimmista ruokakaloista Pirajoiden ja muiden isojen tetrakalojen ohella, myös Malawi ja Tangajika järvistä sekä Viktoriasta kalastetaan kirjoahvenia ruoaksi satoja tonneja vuodessa. Mbuna lienee se eniten pyydetty.

Pienet kalat joita akvaarioissa pidetään eivät liene kenenkään erityistä ruokavaliota koska ne ovat liian pieniä pyydettäviksi siihen tarkoitukseen. Isoksi kasvavia monneja syödään myös, näitä ovat mm. Panssaripäämonnit ja muut suureksi kasvavat lajit. Kultakalat ja karpit ovat Kiinalaisten vuosituhantisia herkkuja.

Tuo olisi muuten mielenkiintoinen psykologisesti pohdittava kysymys, kala lemmikkinä ja ruokana. Kaikki pistelevät suut muikeina savulahnaa ja siikaa, paistavat isoja ahvenia. Miten lämpimän veden trooppiset kalat ansaitsevat hellän hoitomme ja jos joku uskaltaa ehdottaa niitä ruokalistalle seuraa mahtava hulabaloo.

Itse olen aikanaan suuresti lisääntyneen, ihan riesaksi asti syntyviä kalanpoikasia syöttänyt kissoille keiton jälkeen, hyvin maistuvat. Ei varmaan ole vaikea arvata mikä kala on kyseessä.

[Jykke]

Mitenköhän noiden lääkkeiden käyttö vaikuttaa kalan syötävyyteen esim. protozin?

[Omega369]

Jossain luin väitteen, että todennäköisesti kaikissa akvaariokalojen ruoissa ja lääkkeissä lukee tuo "ei ihmisravinnoksi tulevilla kaloille" tyyppinen viesti vain sen takia, että kukaan ei ole rahoittanut aihetta käsittelevää tutkimusta. Sinänsä looginen väite, sillä eihän akvaariokalojen ruoan tarvitse olla ihmisille turvalliseksi todettua kun kalojen päätarkoitus ei ole tulla ihmisen syömäksi. Lääkkeiden suhteen lienee sama homma, ne on kehitetty tuhoamaan tiettyjä pieneliöitä, matoja ja muita, eikä niiden terveysvaikutuksista ihmiseen olla kovin kiinnostuneita. Kunhan nyt ei ihokontaktissa heti syövy käsi luuhun asti.. Itse en turvallisin mielin söisi lääkittyjä kaloja, mutta peruslaadukkailla teollisilla kalanruoilla ruokittuja kaloja uskaltaisin syödä. Ainahan sitä voi paikalliselta viljelylaitokselta kysellä noita ruokakaloille suunniteltuja ruokia, että mistä saa ja mitä maksaa. En ole jaksanut googletella lisätietoa aiheesta, sillä en ole kokenut tarvetta vielä. Ehkä jos yritän ruokaviljelyä joskus.

Itse asiasta, kuten JJVI mainitsikin, Tilapia-sukuja viljellään varsin yleisesti ympäri eurooppaa ja amerikkoja ruokakalana. Sopivalajiset koiras ja naaras valitsemalla syntyy hybridipoikasia, joista parhaimmillaan 100% on koiraita. Näin kalojen määrä on helposti hallittavissa, kun eivät lisäänny, ja koiraat usein kasvavat isommiksi kuin naaraat. Tilapia on myös edullinen laji siihen suhteen, että se syö melkein mitä vain, joten sen ruokkiminen onnistuu monenlaisilla liha- ja kasvisjätteillä (myllyn läpi pistettynä varsinkin). Tautien suhteen taitaa olla niin, että lääkinnän sijaan tyhjennetään ja desinfioidaan altaat ja aloitetaan uudelleen. Kiinnostaisi kokeilla, mutta tilaa ei ole.

[Mari Kurki]

Jossain luin väitteen, että todennäköisesti kaikissa akvaariokalojen ruoissa ja lääkkeissä lukee tuo "ei ihmisravinnoksi tulevilla kaloille" tyyppinen viesti vain sen takia, että kukaan ei ole rahoittanut aihetta käsittelevää tutkimusta.

...tai siksi, että kalojen lääkkeissä esim. on oikeastikin todella topakoita myrkkyjä, kuten malakiittivihreää ja formaldehydiä, joita ei ole hyvä saada edes iholleen - syömisestä puhumattakaan. Eivät ne kalalääkkeet mitään värjättyjä vesiä ole.. ja juurikin sen vuoksi pitäisi aina tietää mikä kaloje vaivaa kun niitä lähdetään lääkitsemään. Ne lääkkeet ovat myrkkyjä ja stressaavat aina akvaarion eliöitä.

Ruokien suhteen heittelen mutua, mutta merkintä löytyy ruokapurkeista varmaankin siksi, että osa kalanruokiin kelpaavista aineksista kerätään melko mistä sattuu. Esim. tubifex-madot säilövät itseensä melkoisia määriä kasvuympäristönsä haitallisia aineita ja kerryttävät jo kalojenkin elimistöön kaikenlaista sopimatonta.

[JJVi]

Toisaalta suomessa ei ole mitään järkeä syödä tilapiaa, karppia tai pangusta. Varsinkin tilapia ja karppi ovat miedon makuisia kaloja joista maistuu herkästi mudanmaku läpi. Ekologisempi tapa hankkia samanlainen makuelämys on onkia jostakin kurajärvestä kesälahna. Toisaalta yletön "arvokalojen" arvostus jättää suomen järvet täyteen varmasti parempia ruokakaloja kuin akvaariokalat. Esimerkiksi kirkkaasta vedestä kalastettu särki on todella hyvänmakuinen kala.

[7330]

Tästähän kehittyikin mielenkiintoinen keskustelu.

Tokihan akvaariokaloja syödään kotiseuduillaan, eiväthän ne siellä mitään lemmikkieläimiä ole. Eikä pieni koko ole este: ennen läpimurtoaan akvaariomarkkinoille jopa helmiseeprakalaa myytiin kuivattuna purkkitavarana (vajaat kolme euroa/500 kalaa). Joku aiemmin ketjussa jo sanoikin, että Aasiassa tunnutaan syövän kaikki mitä kiinni saadaan, koosta riippumatta. Esim. Kaakkois-Aasiassa grillatut pikkulinnut ovat tavallinen ruokatavara, ja niissäkään tuskin on syötävää enempää kuin suupala per lintu.

Akvaariokalojen syöminen ei käytännössä kuulosta kovin fiksulta idealta korkean kilohinnan ja lääkejäämien vuoksi, mutta niiden syömisestä kieltäytyminen vain siksi, että ne ovat lemmikkejä eivätkä "vain kaloja" ei ole eettisesti millään muotoa loogista. Akvaarioharrastuksen vuoksi näitä kaloja kerätään joka tapauksessa luonnosta tonneittain ja niistä suuri osa kuolee ennenaikaisesti ja usein tuskallisesti siirtelyn aiheuttamaan rasitukseen, tauteihin, huonoon hoitoon, onnettomuuksiin... On aika tekopyhää sitten sanoa, että samojen otusten syöminen on jotenkin väärin verrattuna akvaariokaupan tukemiseen. Puhumattakaan siitä, ettei "akvaariokalan" ja "ruokakalan" välillä oikeasti ole mitään eroa.

Käsittääkseni akvaariokalojen lääkkeissä käytetään edelleen yleisesti metyleenisineä, mutta ainakin suomalaisesta ruokakalanviljelystä se on kielletty. Muuten ruokakaloillekin kyllä käytetään ärhäköitä aineita, ja luonnonvesiin valuvat kaikki antibiooteista ehkäisylääkkeisiin, joten kovin suurta stressiä en hypoteettisesti syötävien akvaariokalojen kudoksiin kertyvistä aineista ottaisi. Kunhan niitä ei elinaikanaan moneen kertaan lääkitä, ja jätetään ne pahimmat myrkyt pois. Myrkkyjä me syömme joka tapauksessa koko ajan.

Sopivin viritelmin vaikkapa aquaponics-tyyppinen kalan ja ruokakasvien yhtäaikainen viljely voisi olla hyvinkin fiksu ja ekologinen tapa hankkia ruokaa. Kun kalat kasvattaa itse, tietää niiden eläneen hyvissä oloissa ja ne voi lopettaa asianmukaisesti. Kaupan kalahan on yleensä vain nostettu kuiville ja jätetty tukehtumaan kuoliaaksi, kaloille kun ei tuskatonta kuolemaa edellytetä. Samalla ravinteet pääsevät kiertoon, kun pinnan yläpuolisessa osassa voi kasvattaa vaikka vihanneksia ja yrttejä.

Akvaariokasveistahan ainakin konnanputki on ihan kelpo ruokayrtti, joka maistuu lähinnä vuohenputkelta. Olen sitä toisinaan altaasta mutustellutkin, kun olen tiennyt, ettei lääkkeitä tai levämyrkkyjä ole niiden kasvuaikana käytetty. Ja jos kannibalismitaipumuksen saisi jotenkin eliminoitua, marmorirapujen kasvatus voisi olla hyvinkin helppoa ja tehokasta puuhaa. Tai olisikohan sukaravuissa jotakin leväsukaa isompaa lajia, joka ei vaatisi murtovettä toukkien kehitykseen?

[Tiina Sandberg]

Samainen ecuadorilainen mieheni, jonka aiemmin mainitsin, on myös kasvattanut tiikerirapuja. Pitäisiköhän ottaa kokemus käyttöön?

Sinänsä kalankasvatusaltaan voisi kai tehdä vanhasta arkkupakastimesta? Se olisi tukeva ja vaatisi vain sisälleen sopivan vedenpitävän verhoilun vaikkapa tavallisesta ikkunalasista. Lämmittäminen olisi myös tehokasta hyvän eristyksen ansiosta. Päälle joku tuikku ja suodatin vettä pyörittämään.

Voimakkaan ruokinnan takia kannattaisi varmaan laittaa putket niin, että päivittäin voisi vaihtaa reilusti vettä.

Eikös näillä eväillä jo saisi oman kalanviljelyaltaan?

[Kiksu]

Ehkä helpompi olisi vuorata pakastin allasmuovilla. Erilaiset isot jäteastiat ja muut säiliöt kävisivät myös jos kasvatusaltaan ulkonäöllä ei olisi merkitystä. Puu- tai vanerikehikko olisi myös melko edullinen ja saisi ihan omien mittojen mukaisen. Puisesta voisi tehdä matalan mutta laajan, jolloin pinta-alaa olisi paljon (runsaasti uimatilaa ja veden pintaa hapen liukenemiseksi) ja kalat olisivat helposti tarkkailtavissa.

[Omega369]

http://image.annonsborsen.se/online/108 ... 2384_0.jpg
Tämmöisiä vain, hinta näyttäisi olevan 69 euroa kipale ensimmäisestä google-hausta. Leikkaa yläosasta siivun pois. Sitten kun sen yläosan kääntää ympäri ja rei'ittää, siitä saa aquaponics-kelpoisen kasvien kasvatusalustan näppärästi. Mahtuu aika monta kalaa kasvamaan ja neliömetriin saa monta salaattiakin seuraksi halutessaan. Jotain pakastealtaita ei tosiaan kannata lasilla vuorata, menee rahaa hukkaan moisessa. Muovipressu käy aivan mainiosti.