Täällä keskustelu on vapaata, kunhan homma pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa ja keskustelu jotenkin koskettaa akvaarioita. Muu yleinen keskustelu -> ""Off-Topic" ja äänestykset"-ryhmään.
Elikkäs kävin tuossa eilispäivänä linnanmäellä ja tietysti merimaailmassa ja tuolla merimaailmassa käydessäni jäi ihmetyttämään pari asiaa.
Eli ensiksi siinä altaassa jossa on iso parvi kolmipiikkejä sekä mutuja ja pari rakkolevä puskaa niitten kolmipiikkien seassa oli aika paljon semmosia kaloja joitten ruummiissa oli semmosia isohkoja patteja/rakkuloita ja yhdellä kolmipiikillä oli semmonen isohko rakkula aivan pyrstöevän tyvessä, eikä se oikeen saanu uituu sen pyrstön kanssa se rakkula selvästi haittasi sen uimista, muilla ns. sairailla kolmipiikeillä noita rakkuloita oli ympäri ruumista muutamia.
Lisäksi siinä osastolla johon on tehty se talvinen maisema ja jossa ui iso silliparvi siinä ympyrän muotosessa akvaariossa näky olevan muutama selvästi sairas kala, onko kellään mitään tietoo kuinka hyvin tuon merimaailman henkilökunta hoitaa noita sairaita kaloja?
Poistaahan ne pitäisi. Piikkikalat ovat yllättävän herkkiä kaloja, ainakin Oulun edustan merialueella sairaita kolmipiikkejä näkyy aina kesäisin huolestuttavan paljon.
Pahoittelen jos jäi tuommoisia ikäviä muistoja käynnistä.
Näkemäsi kolmipiikit Itämerialtaassa ovat tosiaan kotimaisia, ne kerättiin viime vuonna Tvärminnen biologiselta asemalta aivan poikasina ja ovat kasvaneet kokoa hienosti talven aikana. Valitettavasti kotoiset kolmipiikit ovat erittäin loisittuja, ja kyseistä alkueläinloista (itiöeläin) ei pystytä lääkkein hoitamaan. Luonnonkaloissa on vastaava osuus yksilöitä, joiden iholla on loisten muodostamia rakkuloita. Olemme pyrkineet toki poistamaan tällaisia yksilöitä altaasta -valitettavan haastavaa koska kaloja on runsaasti ja loisitut ovat vähemmistönä muiden joukossa, ja ne ovat melkoisen vikkeliä. Mutta taas yritämme. Kalat eivät välttämättä kuole loisten takia, ja koska niitä ei voi häätää niin kalan kannalta on paras jäädä altaaseen (jossa olosuhteet ovat sille parhaat) jollei loisia ole todella paljon.
Jos muduila näkyin jotain valkoista pattimaista, niin kyseessä ovat kutuasuiset yksilöt. Näin keväällä niiden kiduskansiin tulee melkoiset kutukyhmyt, jotka saattavat hieman muistuttaa jotain kalaan "kuulumatonta"... Itämerialtaassa ei sinänsä pitäisi olla mitään vialla "vedenlaadullisesti". Vesiarvot ovat ok (lämpö ja saliniteetti ovat jotakuinkin täsmälleen samat kuin tällä hetkellä Hankoniemelläkin vallitsevat) ja mutujen lisäksi mm. mustatokot ovat ilmeisesti kutupuuhissa. Olemme saaneet myös mm. särmäneulat elämään lähes parivuotiaiksi ja syömään pakastettua, mikä on melkoisen poikkeuksellista.
Sillirenkaassa on hieman tavallisesta poikkeava tilanne, koska sinne on juuri muuttanut noin 400 uutta silakkaa. Näiden seassa uivat vielä sillit, jotka saapuivat meille 2002 avajaisvuonna -ne isommat ja kyhmyisemmät köriläät. Mainittakoon että todennäköisesti ne ovat maailman vanhimmat akvaariossa elävät sillit/silakat. Kyseessä on äärimmäisen (todella!) vaikea laji -olen kuullut useammasta tapauksesta joiden perusteella silakan keruu luonnosta akvaarioon johtaa usein jopa 80 % hävikkiin. Keräsimme kyseiset silakat noin kuukausi sitten yhdessä Paraisten kalatalousoppilaitoksen kanssa, ja huolellisella valmistelulla, äärimmäisen hellällä käsittelyllä ja kolmen viikon karanteenilla pääsimme todella äärimmäisen minimaaliseen hävikkiin. Kalat kerättiin rysästä, joten ne saivat meillä jatko-ajan eivätkä päätyneet pannulle lajitovereidensa tavoin. Kyseiset kalat on siirretty karanteenista (muutama kerrallaan sangossa ilman haavia ja vedestä nostamatta) sillirenkaaseen noin viikko sitten -tämän siirron jälkeen olemme menettäneet pari hassua silakkaa, eli se menee luonnollisen hävikin piikkiin. Olemme saaneet ne myös syömään mm. kuivaruokapellettiä, eli tässäkin tapauksessa ollaan voiton puolella. Eli mahdollisesti näit jonkun heikon yksilön tai sitten erittäin vanhan yksilön?
Valitettavasti yksittäistä silliä ei oikein voida siirtää altaasta karanteeniin, koska parvesta erottaminen johtaa kalan takuuvarmaan kuolemaan, ja toisaalta jokainen ylimääräinen siirto on suuri stressi kaloille ja erityisesti muille kaloille kun yksittäistä yksilöä jahdataan.
Toivottavasti nämä kommentit toivat selvyyttä asiaan. Kerron mieluusti lisää jos haluat tarkennusta. Voit myös tulla koska vaan henk.koht tutustumaan paikan päälle (myös kalojen karanteeniin ja lääkintään) niin voin selostaa asioita tarkemmin.
Ystävällisin terveisin
Markus Dernjatin
Intendentti
Sea Life Helsinki
Kiitoksia vaan paljon selventävästä vastauksesta, tosiaan siinä itämeri altaassa olevat mudut näytti kyllä terveiltä huomiota kiinnittivät nuo muutamat loiselliset kolmipiikit,
ymmärrän toki etä noitten sairaiden kalojen pyydystäminen tuommosesta suuresta altaasta on varmasti hankala homma.
Pitänee vielä mainita, että ikäviä muistoja ei toki tuosta Sea lifessä käynnistä jääny päinvastoin, miusta oli tosi mukava taas käydä katselemassa kauniita/mielenkiintosia kaloja,
harmittaa vaan että oli niin vähän aikaa käytettävissä olisin mielluusti viipyny pidempäänkii tiirailemassa tosi mielen kiintosia kalojanne/muita otuksia, toivottavasti ensi kerralla olisi viellä enemmän aikaa altaiden tiirailulle.
JJVi kirjoitti:Poistaahan ne pitäisi. Piikkikalat ovat yllättävän herkkiä kaloja, ainakin Oulun edustan merialueella sairaita kolmipiikkejä näkyy aina kesäisin huolestuttavan paljon.
Samaan olen törmännyt mökillä Iissä. Iänkaiken on ollut kolmipiikkejä joissa valkoisia kärpäsen toukkia muistuttavia reilun millin mittaisia mitälie kiinni ihossa. Samoin huonosti uivia punakiduksisia yksilöitä on ollut aina.
Miten voit syödä kalapuikkoja, sekä harrastaa puikkokaloja?
Itse harrastan vapaasukellusta/harppuunakalastusta ja olen huomannut kun rantoja pitkin pulikoi että tosi suurella osalla kolmipiikeistä on jotain loisia/sairauksia. Jopa huolestuttavan monella.
Sea lifeen olisi tarkoitus mennä kesälomalla käymään, pelkkää hyvää olen kuullut. Hieno kannanotto Markukselta, melko kadehdittava työ sinulla
"A day without sunshine is like, you know, night."
jees, tosin jännimmästäkin hommasta voi kyllä hohto kadota kun tarpeeksi kauan tekee sitä työkseen -siis hyvä harrastus kärsii. Mutta tässä hommassa mielenkiintoisinta ovat viime aikoina olleet nimenomaan kotimaiset kalat
Se kolmipiikin loinen on tosiaan älyttömän yleinen. Kesällä kun rantavesistä on poikasnuotalla vedelty niin yhdellä vedolla pussissa voi parhaimmillaan olla 2000-3000 yksilöä. Pahimmillaan näistä kolmanneksella on jotain merkkejä loisista. Sitten on vielä päälle yksilöt, joilla on Schistocephalus -loisia (heisimato) niin paljon ruumiinontelossa että kala pystyy hädintuskin uimaan.
Onko tietoa onko näiden loisia sisältävien kolmipiikkien määrä kasvanut vuosien varrella? Koko elämän viettänyt rannan äärellä ja pää veden alla, niin muistelisin ihan niinkuin ei ennen ollut näin paljon loisista kärsiviä yksilöitä. Heisimatojaon on lähes aina rannalla makaavissa kuolleissa yksilöissä.
Kotimaiset kalat ovat hyvinkin mielenkiintoisia, Mutuallas olisi loistava.
"A day without sunshine is like, you know, night."
Itsellä silmään pisti lähes metrin mittainen tiikerilapamonni, joka tuntui olevan aivan liian pienessä altaassa. Siinä piraijoita vastapäätä, jos satutte tietämään paikan. Kaveri näytti siltä, ettei meinannut mahtua kääntymään luontevasti. Pistin aiheesta ihan virallisen palautteen, varmuuden vuoksi.
Varmaksi en nyt voi mennä sanomaan, mutta uskoakseni sealifen ainakin osa altaista näyttää pieneltä, mutta on todellisuudessa todella iso. Eli siellä sisustuksen takana on vielä tilaa. Lapamonnit eivät kylläkään oli mitään hirveän vilkkaita otuksia joten hirveää laaria ne ei tarvitsekkaan.
Tuota sisustuksen takana vettä tekniikkaa on myös särkänniemen akvaariossa. Siellä yläkerrassahan kaikki lasiruudut on samankokoisia mutta silti altaiden koot vaihtelevat muutamasta kuutiosta pariin kymmeneen kuutioon.
