Harrastuksen lopettaminen (Oli: Teenkö väärin, jos...?)

[<3partis<3]

Taustaa:
Mulla on ollu akvaario jtn 5 vuotta. Kaks eri akvaa on jo ehtiny olla. Eka pieni 120-litranen ja nyt käsillä oleva 250-litranen. Kaloja on ollu kaikenlaisia: helmirihmoja, molleja, miljoonakaloja, selkäuimareita ja on siellä ehtiny kaks kääpiökynsisammakkoakin olla. Tällä hetkellä löytyy: 3 lehtistä, 2 avainkirjoa, seeprakirjoahvennaaras + 5 poikasta, 2 leväbarbia, 5 keltabarbia, 2 monnia ja 4 kuparimonnista.

Nyt oon ajatellu lopettaa akvaristiharrastuksen (huom. vasta ajatellut) ja aatellu ottaa jonku matelijan. Mut se on vasta mietintäasteella. Ja mä oon miettiny, et olenko tekemässä väärän päätöksen? Vaik kalat ei oo niin-tuntevia-ja-ajattelevia olentoja, et niitten "tunteita" kannattais ottaa huomioon, niin mulle tulee silti sellanen tunne, et on väärin kaloja kohtaan lopettaa akvan pito, kun ei enää ittee kiinnosta. En osaa selittää.

Ja sit viel se, et minne mä laittaisin ne kalat? Ku en missää nimes vois/haluais tappaa niitä, en en! Ja ku ne on melkeempä kaikki ostettu Faunattaresta, niin mitä nekin siellä Faunassa ajattelis, jos kysyisin sieltä et "haluutteko kaloja, ku mul olis?" Ja jos ne muistaa et mä oon ostanu ne sieltä, ni en mä voi niitä sinne myydäkään. Ja voisin antaa ne, ei siin mitää, mut ku ajattelee. No en nyt sanois, et se on noloa, mut ehkä siin jotenki menis "uskottavuus".

Toivottavasti tajuutte mun ongelman. Mut voihan olla, et siihen akvaan, josta tekisin terraarion (jos se on ees mahdollista) ees mahdu mitää matelijaa. Mitä mä teen?

[millia]

Jos kerran siltä tuntuu että ei akvan pito nappaa, niin lopeta ihmeessä. Ei se ole pakollista. Tai sitten jos olet vähän siinä ja siinä että lopettaako vai jatkaako, niin mieti jos vaikka kalaston vaihto tai pelkän sisustuksen vaihto riittäisi innostamaan.

Jos nyt akvoille tulee lähtö, niin kannattaa varmaan ensin kokeilla saada myydyksi koko paketti kaloineen ja kasveineen (esim. AW:n myyntipalstalla), mutta jos ei tärpää, niin laita sitten kalat ensin myyntiin tai lahjoitukseen ja sitten vasta kasvit ja lopulta tekniikka. Sillain siitä pääsee.

[vikki80]

Kyllä mä oikeestaan ymmärrän sun pointin.

Jos ajattelee vaikka koira maailmaa niin sellaista joka luopuu muutaman vuoden päästä koirastaan vaan saadakseen kokeilla jotain uutta pidetään vähintäänkin vastuuttomana. Mutta mielestäni tilanne kuitenkin on sinänsä eri, että kalat ei samalla tavalla kiinny isäntäänsä/emäntäänsä.

Mun mielestä voit aivan hyvin kaupata kalat samaan kauppaan kuin mistä olet ne ostanut. Mua kiehtois myös jonkun matelijan hankinta nurkassa tyhjänä möllöttävään pohja vikaiseen altaaseen.

[ZamY]

Kyllä ne matelijat kivoja on, mutta kannattaa(?) kuitenkin vielä harkita ihan tosissaan lopettaako vai eikö lopettaa
Uusia kasveja ja kaloja on tullut markkinoille, ja saattaapi olla, että sieltä sinullekkin löytyy jokin ihan uusi ja komea tuttavuus. Myös kasvien vaihto, ja kuten millia aiemmin sanoi, järjestystä voisi vaihtaa että tulisi sitä kautta mahdollisesti uusi innostus. Voit saada akvaariostasi vielä hienon väri kokonaisuuden jos niihin kalastoon ja kasveihin alat panostaa.

[<3partis<3]

Niin, se olis kyl esim. koiramaailmassa erittäin vastuutonta, ja ku kalat ei tosiaan kiinny... Hyvä et ees joku ymmärsi mun ajatuksen. Musta se vaan silti tuntuu jotenki vastuuttomalta, ku ne on ollu mulla niin kauan, mut taas toisaalta olis kiva ns. "vaihtaa alaa"... Ja kun mua on matelijat oikeestaa aina kiinnostanu, joskus vähemmän ja joskus enemmän

[ZamY]

Muuten, mikset tee siitä allasta vaikka 3-5 kpl tuliliskoille? vaatii vähän vettä, täytä vaikka 80l ja laita kantoja ja jaavansaniaisia.

[<3partis<3]

Nohh, emmä lopeta sitä akvaa, syystä tai toisesta. Mut se kalaston vaihto olis aika kova sana. Samoin kasvien, ja muutenki sisustuksen. Tuolla ylempänä kertoilin jo et mitä kaloja mulla on mm. ollut, ja nyt sit aattelin et pitäisin ehkä seeprakirjon ja jtn muuta, tai sit en. Riippuu mitä fisuja tonne Faunaan on tullut Et mitä on mahollista hankkii tilalle. =P Mulla on 250-l akva, mitäs suosittelette? (Omien kokemusten kautta tai muuten vaa, mitä kannattaa ottaa ja mitä välttää?) =D Olis kiva jos vastailisitte! =)

[millia]

Laita alkeet-osastoon viesti jos haluat vinkkejä kalastosta, kun se ei oikein enää kuulu tähän aiheeseen.

[Amos]

Mene pää pystyssä vaan Faunattareen, ja sano että haluat vaihtaa kalat tai koko harrastuksen toiseen.
Päätöksiä tehdään jatkuvasti . Osa epäonnistumisen tai vaikkapa neuvottomuuden tunteen vuoksi.
Päätös myöntää epäonnistuneensa on hyvä päätös:
"Otin koiranpennun, mutta olen ihminen, enkä onnistunut." Mitä hävettävää, tai vastuuttomuutta siinä tarvitsee olla. Ja jos olikin vastuuttomuutta, oliko se tarkoituksellista, jos olikin, kenen tulee tuomita? Vastuulinen ihminenkö tuomitsee vai vastuuton. Ja jos itseni tuomitsen, mitä hyvää siitä seuraa?
Olenhan myöntänyt virheeni ja päättänyt yrittää uudestaan.

Jos taas vaivaa päättämättömyys voi tehdä päätöksen: en osaa päättää. Sekin on hyvä päätös. Tällöin ei tarvitse tehdä muita päätöksiä, vaan odotella. (Syyllisyyden poteminen ja itsensä puutteisiin keskittyminen vain vaikeuttaa päättämättömyyden ja tahdottomuuden tilaa).

Eikä odottavan ajan tarvitse olla pitkä: Koko ajan tapahtuu jotain... Jospa joku ehdottaakin silloin jotain asiaa, joka tuntuu oikealta ja mukavalta: Sinun onkin helppo päättää, mitä haluat sillä hetkellä. Sinulle taisi käydä akvaharrastuksessa nyt niin Ja hyvä päätös vaikkapa akvaharrastuksessa auttaa päätösten tekemistä myös muissa asioissa .

[nukki2]

Pakko kommentoida Amoksen tekstiä...se on sisällöltään aivan mahtavaa luettavaa. Tuo tsemppi/oivallus sopii ihan kaikkiin ihmiselämän osa-alueisiin.

[jartzu65]

"Otin koiranpennun, mutta olen ihminen, enkä onnistunut." Mitä hävettävää, tai vastuuttomuutta siinä tarvitsee olla. Ja jos olikin vastuuttomuutta, oliko se tarkoituksellista, jos olikin, kenen tulee tuomita? Vastuulinen ihminenkö tuomitsee vai vastuuton. Ja jos itseni tuomitsen, mitä hyvää siitä seuraa?
Olenhan myöntänyt virheeni ja päättänyt yrittää uudestaan.

Ok, minun mielestäni vaan esim. koiraa hankittaessa pitäisi kuitenkin ajatella ja miettiä sen tuhannen kertaa pystyykö sitoutumaan koiran hoitoon, eikä hetken huuman jälkeen ole sitä eläintä kierrättämässä, ihan vaan sen koiran kannalta ajateltuna. Joku saa olla tietysti eri mieltä.

[nukki2]

"Otin koiranpennun, mutta olen ihminen, enkä onnistunut." Mitä hävettävää, tai vastuuttomuutta siinä tarvitsee olla. Ja jos olikin vastuuttomuutta, oliko se tarkoituksellista, jos olikin, kenen tulee tuomita? Vastuulinen ihminenkö tuomitsee vai vastuuton. Ja jos itseni tuomitsen, mitä hyvää siitä seuraa?
Olenhan myöntänyt virheeni ja päättänyt yrittää uudestaan.

Ok, minun mielestäni vaan esim. koiraa hankittaessa pitäisi kuitenkin ajatella ja miettiä sen tuhannen kertaa pystyykö sitoutumaan koiran hoitoon, eikä hetken huuman jälkeen ole sitä eläintä kierrättämässä, ihan vaan sen koiran kannalta ajateltuna. Joku saa olla tietysti eri mieltä.

Niinpä.. vastuu,sitoutuminen hetken huuman sijasta. Ajattelevatko ihmiset kumppania valitessaan noin? ... kierrätetäänhän sitä ihmisiäkin - jktn avioliitto päätyy tilastojen valossa eroon...pitääkö sitä hävetä tai siitä syyllistää? Se on vaan niin inhimillistä ja jos siitä vielä oppii jotain niin sehän on vaan hyvä asia.

[jartzu65]

Niinpä.. vastuu,sitoutuminen hetken huuman sijasta. Ajattelevatko ihmiset kumppania valitessaan noin? ...

Tilastojen valossa, pitäisi varmaan ? Mielestäni koiran hankinta ja avioliitto eivät kuitenkaan ole ihan vertailukelpoisia asioita keskenään.

[Taavetti]

Mielestäni koiran hankinta ja avioliitto eivät kuitenkaan ole ihan vertailukelpoisia asioita keskenään.

Niinpä, mieluummin luovun miehestä kuin koirasta. (just kidding..)

Olen muuten mieluummin luopunut seurustelusuhteista, kuin joitain miehiä allergisoivista (häiritsevistä) kissoistani.

[nukki2]

Nii justiinsa Jartzu65..koiraa ei voi hankkia hetken huumassa sitoutumatta mutta ihmisen voi.. aivan, sehän on ihan eri asia!

[jartzu65]

Juu, maailma on täynnä naisia, mutta hyviä koiria on harvassa

[piperita]

Vaikka menee vähän OT:ksi niin pakko todeta Taavetille, että sama täällä Ja jääkaappimagneettia mukaillen: Mitä enemmän tapaan miehiä, sitä enemmän rakastan kissojani...

[nukki2]

Menee vähän sivuraiteille miehet vastaan naiset linjalle...Ketjun aloittaja <3partis<3 kertoo pitäneensä akvaariota n 5 vuotta ja fundeeraa ehkä lopettavansa harrastuksen tuntien siitä syyllisyyttä. Huuma on kestänyt siis 5 vuotta. Joku toinen huomaa, ettei tää ollut mun juttu vuoden kahden jälkeen.

Amoksen mietteissä on pointtia, ne innostaa pohtimaan..

Milloin valinnat muuttuvat hetken huumaksi, milloin on vastuuton? Onko parempi ihminen ja oikeutettu tuntemaan vähemmän syyllisyyttä jos (tässä nimenomaisessa tapauksessa) pitääkin akvaariota 10 vuotta ja sitten lopettaa? Jos akvaario olisikin huushollissa yli 20..30.. vuotta olisi täysin vapaa syyllisyydentunteesta ja muiden syyllistämisen kohteena olemisesta..tälläkö kaavalla se menee?

[Amos]

jos pikkuisen vielä lisäisin . Ei voi myöntää epäonnistuneensa, mikäli uskoo tehneensä oikein ja onnistuneensa

Kuka haluaa onnistua?
Kuka ei halua epäonnistua?
Kuka onnistuu?
Kuka epäonnistuu?
---------------------------------no, kaikkihan nyt tietenkin hauki on kala (akvaarioon liittyen )
Kuka ei pelkää onnistumista
Kuka ei pelkää epäonnistumista?
Kuka selviää parhaiten epäonnistumisesta?
Kuka porskuttaa kun onnistuu?
----------------------------------------------anteeksiannon kokenut, onnellinen epäonnistunut

[Sakru]

Mun diagnoosi: Sulla on pahanlaatuinen akvamasis..

[ellaf]

Jos akvaarion tai minkä tahansa eläimen hoito alkaa totaalisesti kyllästyttää, on minusta silloin vastuullisempi valinta antaa eläin pois jollekulle siitä kiinnostuneelle kuin pitää sitä väkisin ja kenties hoitaa huonosti. En nyt tarkoita, että ketjun aloittaja hoitaisi akvaarioitaan huonosti, mutta ihan yleisesti.

Siinä, että aloittaa harrastuksen ja sitten luopuu siitä kun muut asiat alkavat kiinnostaa enemmän, ei ole minun mielestä mitään väärää. Olisi se aika kauheaa, jos ihminen ei saisi koskaan vaihtaa harrastusta. Jos olet vaikka viisivuotiaana aloittanut viulunsoiton, niin sitä pitäisi sitten vinguttaa hamaan vanhuuteen ja mitään muuta et saisi vapaa-aikanasi tehdä, ainakaan jos se aika olisi viulunsoitosta pois. Viuluparka voisi vaikka ruveta itkemään. Ihminen muuttuu ja kehittyy iän myötä ja harrastukset sen mukana. Jotkut jäävät vähäksi aikaa paitsioon ja nousevat uudestaan pintaan, jotkut ovat mukana enemmän tai vähemmän koko elämän, mutta ehkä muuttavat muotoaan (viulutunneilla käyvästä lapsesta tulee konserteissa käyvä aikuinen), jotkut jäävät kokonaan pois ja uusia tulee tilalle (akvaario vaihtuu terraarioksi vaikkapa). Sellaista on elämä, ja hyvä niin.

Matelijaa hankkivalle sanoisin neuvoksi, että kannattaa kuitenkin harkita kaksi kertaa minkä eläimen (liskon, käärmeen, kilpikonnan varsinkin) ottaa, sillä moni matelija elää jopa vuosikymmeniä ja aikuiselle eläimelle voi (lajista riippuen) olla hankala löytää uutta kotia, jos aikanaan taas kyllästyy siihenkin harrastukseen tai muuten päättää luopua siitä. Vastuullista on minusta ottaa siis se huomioon, että eläimellä on mahdollisuus saada hyvää hoitoa koko elämänsä ajan, eikä välttämättä sitoutua antamaan sitä itse, etenkin kun on kyse kaloista tai matelijoista, jotka eivät ihmiseen kiinny.