Verneri-taistelukalan 'kutupäiväkirja'

[JuuLia]

Ne poikaset erottaa ensinnä siitä että pesän alta sojottaa pikkuruisia tikkuja eli vaavejen pyrstöjä.

Omista poikasistani alkaa pikkuhiljaa sukupuolet erottua ja kuten pelkäsin suuri osa näyttää olevan poikia... Pientä kinaa alkaa poikasten välillä olla. Mahtavaa muuten huomata kuinka päljen värivariaatioita mahtuu samaan poikueeseen!

[Viola]

Kokeilepas vielä tiirausta suurennuslasilla: ehdoton peli taistojen kasvatuksessa. Paljailla silmillä ite ainakaan en näe mitään mutta suurennuslasi aina hiffaa semmosia "pomppisia sätkiäisiä" siellä sun täällä pikkulimaskan joukossa..

No, jos Verneri nyt popsi poikaset nassuunsa, niin ei muutakun uusi kutu: vaikka sen saman naaraan kanssa...anna isukin kuitenkin olla. Jotenkin olen ymmärtänyt että pohjaan putoavat pallukat eivät oikein kehity kaloiksi. Alussa ne vaipuu pohjaan ja myöhemmin osaavat pompata omin voimin pintaan, sitten ne yleensä ovatkin pinnassa. Tarviikohan niiden labyrinttielin jotain happea tms...tämä kohta mulla on pimennossa. Labyrinttikalat ei kait selviä jolleivat saa happea..korjatkaa viisaammat! Sen takia tuo isukin hoitokin alussa on tarpeen.

[Fakkenoo]

Sehän se labyrinttielimen pointti on. Happea sillä otetaan, sen turvin selviävät hapetomissa oloissa, pienissä lätäköissä. Sen merkityksestä kutemisessa en osaa sanoa yhtään mitään. Siihen tuo taistelukalojen pitäminen pienessä purkissa perustuu. Käyvät pinnalla haukkaamassa happea, varastoivat sen tuohon labyrinttielimeen.

[Sami]

Nuoret taistelukalakoiraat hermoilevat ensimmäisen poikueensa kanssa ja usein käykin niin, että koiras syö mätimunat. Usein parin harjoituskerran jälkeen ne oppivat, mutta jotkut koiraat syövät jälkikasvunsa joka kerta.

Keinoja välttää mädinsyöntiä on:
-kutualtaaseen vain 10-15cm vettä pohjalle, jolloin koiraan puolustettava reviiri on pieni ja putoavat mätimunat on helppo hakea pohjalta.
-yövalo, jotta koiras näkee hoitaa pesäänsä.
-tammenlehdet (ja/tai mantelipuun lehdet) ehkäisevät mätimunien homehtumista ja joidenkin kasvattajien mukaan "rauhoittavat koirasta". (Jotkut HC-taistelukalaharrastajat käyttävät maustamatonta teetä )

Pariskunta kuntoutukseen (pakasteruokaa, hyvät vesiolot) ja viikon tai parin viikon päästä uudestaan. Liian usein toistuvat kutuyritykset stressaavat naarasta.

[Viola]

..joo ja olen ymmärtänyt että ihan pieninä munat eivät yksikseen pomppaa pintaan, vaan tarvitaa isukin apua siihen pintaannousussa. 3 - 4 vrk:n ikäisinä jo osaavat pompata pintaan ja sitten ne on niitä "mustia tikkuja" pinnantuntumassa.

[Ilkka T]

Tarviikohan niiden labyrinttielin jotain happea tms...tämä kohta mulla on pimennossa. Labyrinttikalat ei kait selviä jolleivat saa happea..korjatkaa viisaammat! Sen takia tuo isukin hoitokin alussa on tarpeen.

Labyrinttikalat aloittavat ilman haukkomisen kaiketi n. 10 mm pituuden saavutettuaan. Tässä vaiheessa niillä ei tiettävästi vielä ainakaan toimivaa labyrinttielintä pitäisi olla. Paratiisikaloilla (Macropodus opercularis) on tehty koesarja, jonka perusteella pintaan pääsyn estäminen ehkäisee labyrinttielimen normaalia kehittymistä. Maksimissaan seitsemän kuukauden ikään ilman pääsyä pintaan kasvatetut kalat kuitenkin aloittivat ilman hengittämisen saadessaan vapaan pääsyn pintaan. Tutkimuksessa ei tosin selvitetty missä määrin labyrinttielin tämän jälkeen erilaistui tai missä määrin kyky ilmakehän hapen hyödyntämiseen kehittyi. Varhaisen ilmakontaktin merkitys labyrinttielimen kehityksessä ei liene täysin selvitetty kysymys.

[kylpyankka]

Kiitoksia kommenteista. Eilen en ehtinyt kalojen touhuja tiirailla kun olin koko päivän pois kotoota. Kyllä tuo Verneri on varmastikin ne munat popsinut. Suurennuslasia ei ole, mutta pallurat kuitenkin katosi vuorokauden sisään - ei kait ne niin pian kuoriudu? Poikasia tai ei, annan Vernerin olla tuolla kutualtaassa toipumassa. Kaverin komeat evät kun ovat melkein muisto vain.

Taistoneidot ei oikein enää tule juttuun (jatkuvaa kiduskansien levittelyä ja pyrstöjen nyppimistä), mutta josko nekin saisi asiansa selvitettyä. Muutoin pitää varmaan luopua tuosta "kutunaaraasta", sillä en haluaisi tuota suomuvirheellistä minnekään antaa (tyhmää jos sitä sitten kudetetaan) enkä myöskään halua kaloja alkaa lopettamaan. Mut peukut pystyyn, että neitokaiset palautuu rauhalliseen yhteiseloon. Naaraita oli alkujaan kolme, mutta auki unohtunut kansiluukku koitui yhden kohtaloksi - pomppasi altaasta.

Olen jo aika tyytyväinen siihenkin, että olen nähnyt noiden kutevan, jännä tapahtuma. Kenties koetetaan uudelleenkin, riippuu millainen on fiilis parin viikon kuluttua. Tässä kesäkuun aikana kun olisi ollut mukavasti aikaa hoitaa poikasia, heinä-elokuussa saattaa olla varsin raskas työrupeama tiedossa ja en haluaisi lisästressiä sille ajalle.