Demasoni-äiti on laskenut 40litraisessa vankilassaan nyt 8 poikasta suustaan ja vielä näyttäisi jumittavan useampaa poikasta suussaan. Lisäksi äitee yrittää haalia jo päästämiään poikasia takaisin suuhunsa, välillä siinä jopa onnistuen.
Haluaisin äipän lopettavan hautomisen, jotta se voisi syödä pari päivää poikasaltaassa ja palata sitten isoon altaaseen, mutta tilanne näyttää vain pitkittyvän kun jo päästetyt kalat otetaan takaisin suuhun.
Kala näyttää olevan pienessä, 40l poikasakvaariossa erittäin kauhuissaan ja uiskentelee pitkin lasia yhtämittaa. Eli kumpi parempi: Antaa emon kärsiä liian pienestä akvaariosta ja vain odotella kärsivällisesti, että äitee luopuu poikasten ottamisesta takaisin ja alkaa (toivottavasti) syömään, vai noukinko sen kylmästi nyt loput poikaset suussaan pois ja takaisin isoon altaaseen jos se alkaisi voida siellä paremmin ja muut kalat söisivät loput poikasista sen suusta?
Eli en missään tapauksessa haluaisi nähdä, että ainoa demasoni-naaraani riutuisi tuolla pikkualtaassa ja lopulta heittäisi luut kuppiin...
Entä osaavatko pienet poikaset syödä itsekseen tuolta 40l akvaariosta vai kannattaako esim. osa niistä poimia viikoksi kasvamaan sellaiseen litran kokoiseen, akvaarion sisään laitettavaan muoviseen poikasaltaaseen? Ideana siis maksimoida henkiin jäävien poikasten lukumäärä.
Miten erottaa emo poikasista ja saada se syömään taas?
Valvoja: Moderaattorit
Miä tekisin niin (vaikken moisesta kalasta ymmärrä juur mitään) että parin päivän ajan keräisin esim kelluvaan poikasaltaaseen poikasia sitä mukaa kun mamma päästää niitä ulos. Aloittelisin äiteen ruokinnan ja viel pari päivää keräilisin mahdollisia eläviä poikasia erikseen. Sit siirtäis mamman takas isoon altaaseen rauhoittumaan ja laskee poikaset omaan altaaseensa kasvamaan.
"Ostetaan sit rapuja, ja juksataan mummolle ettei meillä ole haavia, niin se ei voi syödä niitä" SANNA 4-v
Mun mielestä yks hienoimpia asioita on katsella poikasia hoitavaa emoa. Kuinka se ottaa vaaran tullen poikaset suuhun suojaan ja jotkut malawit jopa kiekkokalojen tapaan erittävät vielä oman poskensa ulkopinnalta poikasille evästä. Sitä ei kestä kuin pari päivää siitä kun kaikki poikaset on lähteneet ja ei emo niitä heti ole jahtaamassa syömässä. On mun mielestä seuraamisen arvoista. Lajeittain vaihtelee paljon tuo poikastenhoivaamisen intensiteetti. Parin päivän aikana emo kyllä jo saa syödyksi 'heikotuksensa' pois ja on valmis siirrettäväksi takaisin kamppailemaan muitten kanssa ruoasta. Ei se emo itteään nälkään ole mulla ainakaan koskaan tappanut poikastensa eteen.
Viimeinen poikanen tuli pihalle pari tuntia sitten. Nyt vaikuttaisi suu olevan tyhjä ja yhdeksän poikasta altaassa. Emoon palasi kirkkaat värit - poikaset suussaan se oli aivan hailakka.
Ei kuitenkaan edelleenkään syö, vaan piiloutui kivikasaan, missä se on lätkötellyt kiven päällä aivan liikkumatta pitkään... :/
Ei kuitenkaan edelleenkään syö, vaan piiloutui kivikasaan, missä se on lätkötellyt kiven päällä aivan liikkumatta pitkään... :/
Jos mamma on kuitenkin selvästi kauhuissaan pikkupurkissa niin on ehkä parempi lyhyellä strategialla pelastaa mahdollisimman monta poikasta ja päästää mamma takas kotio isoon akvaarioon. Stressaantunut kala muuten syö poikasensa suuremmalla todennäköisyydellä kuin oloissaan viihtyvä.
"Ostetaan sit rapuja, ja juksataan mummolle ettei meillä ole haavia, niin se ei voi syödä niitä" SANNA 4-v
Noniin, töistä tullessani katselin taas touhua ja emo piilotteli kivien alla pikkualtaassa vaihteeksi kalpeana. Laskeskelin pikkuisia ja huomasin, että akvaariossa on yksi uusi tulokas (yht kymmenen), joten ajattelin, että nyt on emon aika lähteä.
Oli niin kiintynyt reikäkiveensä, että sain nostaa koko helkkarin stemun altaasta haaviin ja kala tuli mukana. Sääli vain, että ehti juuri ennen kiven haaviin laittoa luiskahtaa jostain välistä ulos ja niinpä sitten kala jäi alimmaiseksi kun laskin kiven haaviin.
Toivottavasti sille ei sattunut mitään. Näyttää isossa altaassa ottaneen vanhan reviirinsä takaisin ja selkäevä pystyssä puolustaa sitä. Kuinkahan helposti kala saa sisäelinvaurioita tuollaisesta liiskauksesta? :/
Ei mennyt ihan täydellisesti emon ottaminen muutenkaan. Yksi pikkuinen pääsi huolellisesta tarkastuksesta huolimatta kivikasan purun mukana vatiin, jonka pohjalla se ehti sätkiä kuivalla maalla muutaman minuutin, ennenkuin sitten aloin laittamaan kiviä takaisin ja huomasin poloisen... Ei sekään heittänyt luita kuppiin ainakaan ihan heti. Toivottavasti molemmat jäävät traumaattisista kokemuksista huolimatta henkiin.
Oli niin kiintynyt reikäkiveensä, että sain nostaa koko helkkarin stemun altaasta haaviin ja kala tuli mukana. Sääli vain, että ehti juuri ennen kiven haaviin laittoa luiskahtaa jostain välistä ulos ja niinpä sitten kala jäi alimmaiseksi kun laskin kiven haaviin.
Toivottavasti sille ei sattunut mitään. Näyttää isossa altaassa ottaneen vanhan reviirinsä takaisin ja selkäevä pystyssä puolustaa sitä. Kuinkahan helposti kala saa sisäelinvaurioita tuollaisesta liiskauksesta? :/Ei mennyt ihan täydellisesti emon ottaminen muutenkaan. Yksi pikkuinen pääsi huolellisesta tarkastuksesta huolimatta kivikasan purun mukana vatiin, jonka pohjalla se ehti sätkiä kuivalla maalla muutaman minuutin, ennenkuin sitten aloin laittamaan kiviä takaisin ja huomasin poloisen... Ei sekään heittänyt luita kuppiin ainakaan ihan heti. Toivottavasti molemmat jäävät traumaattisista kokemuksista huolimatta henkiin.