Burnout

[Eagle Ray]

Akvaarioni tuntuu nykyisin tuijottavan ylimielisesti ala-aulamme toiselta puolelta. Miten se taas näyttää tuolta vaikka vaihdoin veden ihan äskettäin? Mikä niillä kelluskasveilla on kun ne mätänee? Mikä auttaisi niihin kamaliin peitinlaseihin kun kalkki ei meinaa enää lähteä suosiolla ja toinen on haljennutkin? ( uusien hankinta vain masentaa kun olen P.A. tällä hetkellä) Lämmitin ei pysy telineessään. Vedensuosikit nousevat pohjasta vaikka miten yrittäisi ne istuttaa. Pohjasora olisi vaihdettava piakkoin parempaan. Loisteputket lienevät jo liian vanhat, nekin olisi uusittava ja pitäisi tietää mistä saa halvat ja hyvät versiot...

Onko tällainen tuttua kenellekään muulle? Luulen että tämä fiilis on vain tilapäinen. Tai ainakin toivon niin. Onhan niitä huonoja hetkiä tietysti harrastuksessa kuin harrastuksessa.

[-ozkuz-]

Kelluskasvit menestyvät paremmin ilman kansilaseja, kansilasien sisällä on niin paljon lämmintä kosteutta joka märännyttää suurimman osan pintakasveista.
Vedensuosikin "juurien" ympärille voi laittaa vaikka kiviä nin eivät nouse niin helpolla, monet imumonnit helposti pyrstönheilahduksella saavat kasvit nousemaan pintaan.
Pohja-aines tulisi vaihtaa aina aika-ajoin

[kirjoplaty]

Pohja-aines tulisi vaihtaa aina aika-ajoin

Ja miksi?

[ParratonMonni]

Onko tällainen tuttua kenellekään muulle? Luulen että tämä fiilis on vain tilapäinen. Tai ainakin toivon niin. Onhan niitä huonoja hetkiä tietysti harrastuksessa kuin harrastuksessa.

Juu on se. Tilapäinen.

*kokemuksen syvällä rintaäänellä *

Sitten tulee jotain, joka saa taas innostumaan, ja se allaskin tuntuu taas pysyvän kunnossa ihan itsestään.

[Liinanen]

Mikä auttaisi niihin kamaliin peitinlaseihin kun kalkki ei meinaa enää lähteä suosiolla ja toinen on haljennutkin? ( uusien hankinta vain masentaa kun olen P.A. tällä hetkellä)

Onko tällainen tuttua kenellekään muulle? Luulen että tämä fiilis on vain tilapäinen. Tai ainakin toivon niin. Onhan niitä huonoja hetkiä tietysti harrastuksessa kuin harrastuksessa.

Ihan tuttu tunne, välillä vaan masentaa (yleensä aina ihan P.A. )

Liota laseja etikalla tai hinkkaa Vimillä ja karhunkielellä. Toiset sanoo että Patapatakin olisi tehokas, pitää vaan katsoa että vaahto riittää ettei lasit naarmuunnu.

Mutta ajattelepas asiaa siltä kannalta, että jos ei olisi mitään ongelmia eikä puuhasteltavaa, niin sepäs vasta tylsää olisi Parhaat DIY -versiot syntyvät rahanpuutteesta, ainakin tässä huushollissa.

[aquasol]

Onko tällainen tuttua kenellekään muulle? Luulen että tämä fiilis on vain tilapäinen. Tai ainakin toivon niin. Onhan niitä huonoja hetkiä tietysti harrastuksessa kuin harrastuksessa.

Voi, miten tuttua. Masennus iskee ajoittain ja yön pimeinä hetkinä on ollut tosi pienestä kiinni, ettei ole tullut myynti-ilmoa 5 altaasta kalastoineen päivineen. Ainahan tuo on ohi mennyt ja sen jälkeen onkin sitten taas entistä ehompana suunnitellut uusia tuulia altaisiin .

[Rääkky]

Onko tällainen tuttua kenellekään muulle? Luulen että tämä fiilis on vain tilapäinen. Tai ainakin toivon niin. Onhan niitä huonoja hetkiä tietysti harrastuksessa kuin harrastuksessa.

Itselläni näitä jaksoja tuli ja meni mutta loppujen lopuksi alkoi tulla niin tiuhaan että totesin että aika aikaa kutakin ja nyt ei altaita enää ole. Päätös käytännön harrastuksen lopettamisesta tehtiin jo vuosia sitten mutta aikaan sain vasta vesivahingon iskiessä. En enää ole allasta ottamassa. En kaipaakaan.

Allasta ei enää tullu edes vilkaistua kuin inhonsekaisin tuntein.

[nallu80]

Mulla on tällä hetkellä tällainen huono "hetki" akvaarioharrastuksessa. Alan masentua täysin rihmalevän kanssa
Toivottavasti vielä tulee niitä hyviäkin hetkiä.

[MKM]

Akvaarioni tuntuu nykyisin tuijottavan ylimielisesti ala-aulamme toiselta puolelta. Miten se taas näyttää tuolta vaikka vaihdoin veden ihan äskettäin? Mikä niillä kelluskasveilla on kun ne mätänee? Mikä auttaisi niihin kamaliin peitinlaseihin kun kalkki ei meinaa enää lähteä suosiolla ja toinen on haljennutkin? ( uusien hankinta vain masentaa kun olen P.A. tällä hetkellä) Lämmitin ei pysy telineessään. (...)

Onko tällainen tuttua kenellekään muulle? Luulen että tämä fiilis on vain tilapäinen. Tai ainakin toivon niin. Onhan niitä huonoja hetkiä tietysti harrastuksessa kuin harrastuksessa.

Tutulta kuulostaa. Minulla tosin ollut hyvin tilapäistä tuollainen. Mutta silloin kun se iskee...

Ihan kuin koko tuhannen lasiloota heräisi henkiin, huokailee melankolisia huokauksia ryytynein kasvinlehdin. Suodatin irvistää, kalat tuijottelevat syyttävästi, altaan sisustuskin taatusti repsahtelee itsestään aivan kummallisen näköiseksi. Itse on tietysti juuri silloin mahdollisimman kiireinen, väsynyt tai p*rsaukinen - toisin sanoen täysin kykenemätön tekemään asioille mitään. Allas sisältöineen tuntuu näyttävän kansainvälistä käsimerkkiä, vaikka parhaani mukaan yritän olla sitä näkemättä.

(Minullako vilkas mielikuvitus...?)

Aina se kuitenkin menee ohi ja sitten sitä jotenkin saa taas uutta puhtia.

[tepy]

Ohimenevää se on täälläkin (toistaiseksi) ollut. Se masennus ja v***tus. Lopettaminen oli enemmän kuin lähellä silloin, kun kolmesta akvasta kahdessa oli tauti ja loinen jos toinenkin. Nyt altaita on viisi (+ 2 karanteenia silloin tällöin käytössä). Kolmessa menee muuten hyvin paitsi yksi hukkuu kaiken maailman leviin uusien monimetallien takia. Kaksi on tarkoitus pistää uusiksi kevään aikana, niistä en saa tauteja parannettua (toisessa neontetratauti). Uudet suunnitelmatkin on jo valmiina.

Pitää virkeänä, kun on aina jotain uusia suunnitelmia . Vastoinkäymiset ottaa aivoon, aina tulee kaikki ongelmat kerrallaan. Mutta sitten kun niistä pääsee, niin johan piristää.

[lare88]

Tällä hetkellä päällä pieni masennus. Lehtikalat eivät pariudu ja turkkilevä valtaa alaa. lisäksi loisteputket pitäisi vaihtaa. Timanttitetroja ei löydy täältä päin Suomea, eivätkä edes mahtuisi kun on nuo keisaritetrat, jotka tuli hankittua altaan täytöksi, kun niitä timantteja ei löytynyt vuoteen. Nyt on siitäkin jo liki vuosi aikaa.

Pienempi allas sai lähteä viime kesänä kun sen ainoa asukki lopulta kuoli. Silloin oli kyllä monenlaisia suunitelmia sen varalle, mutta ovat hiipuneet ajan myötä, ja nyt toinen allas tuntuisi hulluudelta, mutta sitähän tämä harrastus onkin.

Jospa tämä tästä. On muutaman kerran käynyt mielessä lopettaa, kun vie niin paljon rahaakin, mutta ei vielä ole käytännön toimia tullut. Onneksi.

Hiilidioksidipönttökin on rakentamatta vaikka aloin suunnitella sitä jo puoli vuotta sitten.

[Fakkenoo]

Minä kun luulin olevani yksin noiden tunteiden kanssa! Monta kertaa on tullut lyötyä hanskat tiskiin, mutta aina se kipinä on jostain löytynyt. Tsemppiä vaan kaikille "burnouttilaisille" !

[kylpyankka]

Minulla noita tuntemuksia on toisinaan isoimman altaan kanssa. Välillä meinaa väkisin innostua haaveilemaan vaihtoehtoisista kalastoista tai seuran hankkimisesta sinirihmalle, sitten tubi tiputtaakin jalat maan pinnalle ja kurtistelen kulmiani koko altaalle. Jostain syystä kyseisen altaan kasvien karsiminen ei ole ollenkaan lempipuuhaani ja allas toisinaan on varsinainen viidakko, mutta oi miten ihanaa kun ne kasvit tulee karsittua ja kalatkin innokkaasti polskivat uudessa tilassa.

Kyllä se siitä! Jos kovasti tökkii niin tekee pienen asian kerrallaan.

[wantukka]

Kyllähän noita aikoja on ollut täälläkin. Nyt on taas "hyvä" aika. Mietin kuumeisesti miten muutan akvaarioni sisustusta. Toinen kokee ensi kesänä suuren remontin ja toinen vähän pienemmän heti loppu keväästä.

[Cory]

Tuttua on tuo tunne. Eniten ihmettelyä siinä saa itselläni aikaan se, että tiedän akvaarion hoidon olevan mukavaa ja rentouttavaa puuhaa (varsinkin se kasvien ja sisustuksen kanssa pelaaminen), mutta silti siihen ei jaksa ryhtyä. Tosin saman on kokenut vuosien varrella monet muutkin harrastukset, joten siinä mielessä tämä on kait aika normaali ilmiö.

Eniten ilmiössä akvaarioiden kohdalla ehkä ärsyttää kun tupaan tulee vieraita, jotka ihastelevat akvaariota ja miettivät ääneen, että olisihan tuo kiva itselläkin, mutta siinä on varmaan hirveästi työtä. Ole siinä sitten, kun tiedät, etä akvaario on nähnyt parempiakin päiviä, jolloin mm. lasit olivat täysin tiptop ja sinilevästä ei jälkeäkään. Ja samalla tiedät, että vieraat ovat niitä vanhan kansan vuosittaisen suursiivouksen ajattelijoita, joten korjaat tunnollisesti heitä, että ei akvaario suinkaan ole suuritöinen. Viikottainen vedenvaihto riittää ja siihen menee vain noin tunti. Samalla mielesi sopukoissa tiedät, että tuo tunti on itsellesikin sillä hetkellä liikaa ja vedenvaihto on ainakin viikon pari myöhässä. (Onneksi on altaissa tällä hetkellä sen verran vähän kalastoa, ettei tuo ole ihan vastaavan suuruinen ongelma, kuin jos olisivat tupaten täynnä kalaa. )

Rehellisesti sanottuna, olen alkanut harkita altaiden karsimista kolmesta yhteen... Tai sen viimeisenkin pömpelin muuttamista jonkin sopivan jyrsijän tai muun pikkuotuksen asunnoksi.

[JuuLia]

Itselläni kanssa taas vähän samantapaisia tunteita, yksi allas lentäisi toki samantien parvekkeelta alas jos sen suinkin jaksaisin sinne kantaa... Syynä kirottu koukkupäämato jonka kanssa tappelin viime vuoden lopun ja jonka pelkään taas ponganneeni yhdestä altaasta...

No, kun toisilla altailla menee ihan hyvin ja uutta allastakin tässä pian hommaillaan niin kai se taas tästä...

[Pallokala]

Sama juttu. Sinileväongelma merialtaassa, ensimmäinen "oppivuosi" menossa ja yhtä sun toista pitäisi lukea, hoitaa tosin ja hankkia vaikka rahaa ei nyt ole. Omatunto kolkuttaa aina välillä kun katselee kaloja ja ajattelee, miten onnellisia ne olisivat vapaina meressä. Lämmitin ja varalämmitin kapinoi, lämmittää vaikka altaassa on 6 astetta kuumempaa mihin ne on säädetty, muka Jäger-laatulämmittimiä.
Suurin tuskantuottaja on kuitenkin lähestyvä työharjoittelu ja kesäloma siihen perään, joiden takia minun on muutettava. Viikon kuluessa pitäisi tulla puhelu kaupungin vuokra-asunnosta jonka saan huhtikuussa, juuri ajoissa, jos joku irtisanotaan viikon sisällä. Jos niin hyvin käy, että saan muutettua tavarani ja akvaarioni ennen työharjoittelua, niin toinen ongelma on heti vastassa: olen 4-6 vkoa merellä. Meriakvaarion hoitoon ei ihan riitä että naapuri tiputtaa ruokaa silloin tällöin... Olen jo valvonut niin monta yötä muuttoa miettien, että todellakin tekisi mieli myydä akvaariot pois jotta joku muu huoehtisi kaloista ja kantaisi altaat ulos. Minulla ei ole edes sukulaisia lähitienoilla kantoavuksi.
Ja jos en saa asuntoa, altaat muutta 180km päähän ja takaisin puolen vuoden sisällä, ja isä saa raivarin kun näkee mun kantavan isoa allastelinettä akvaarioineen taas niitten nurkkiin. (Yks typerä syy on lattian homevauriot jotka aiheutin akvaarioillani...)

Akvaarioharrastus on ollut mulle innostuksen ja ilon lähde 10 vuoden ajan ja olen viimein saanut kauan haaveilemani siilikalan silmäteräkseni, mutta akvaarioiden katselu ahdistaa kun mieleen tulee kokoajan hupeneva aika ennen muuttoa.

[Kaiku]

Eiköhän sama käy kaikille eri harrastusten kanssa. Itsellä pinnaa kiristää "ikuinen" taistelu sinilevän kanssa. Ennen joulua luulin sen myrkyttäneeni hevon*******, mutta sitten tuli lähtö 3 vk:n lomalle ja mikäs se sitten altaassa odottikaan hyvissä voimissa kotiin tullessa... Tuo tunti viikossa vaikuttaa tässä kohdassa lähinnä julmalta pilalta, kun päivittäin putsailen sinilevää altaasta...

Totaaliselta masikselta on varmaan pelastanut joulun jälkeen löytyneet inkkareiden ja jaguaarimonnisten "vahinkolapset" . Ihan kaikki ei sittenkään voi olla päin mäntyä, jos kalat kerran vaivautuvat lisääntymään ja joku pysyy hengissäkin! Kyllä se tästä! Kunhan saan pikkupurkkiin lasilistat hommattua ja mattosuodattimen rakennettua niin siirrän sinne pätkän argentiinanvesiruttoa turvaan (ainoa joka närkästyi edellisestä "kuurista") ja myrkytän sen p*******n levän lopultakin pois!

Koirienkin kanssa alkaa elämä hymyilemään kevätauringon kanssa. Tässä välillä oli liki 30 pakkasta (ja koko ajan pimeä) => koirat ei tarkene ulkoilla => nuoremmalta hajoaa pää tekemisen puutteeseen => ärsyttää vanhempaa koiraa + ihmisiä koheltamisellaan => saa vanhemmalta koiralta kuonoonsa jne. jne. Mutta kuten sanottu, tälläkin rintamalla näkyy jo valoa tunnelin päässä. Kevät tekee ihmeitä

[Cory]

Itsellä pinnaa kiristää "ikuinen" taistelu sinilevän kanssa.[...] ...näkyy jo valoa tunnelin päässä. Kevät tekee ihmeitä

Kevät todellakin tekee ihmeitä, ainakin sinilevärintamalla. Nimittäin tammikuussa oli vielä pimeää ja sinilevä pysyi nätisti poissa silmistä, mutta nyt alkaa taas olla tuota auringonvaloa kämpässä... Mahtuisko 80-litraiseen akvaan pari hiirtä tai hamsteria? Ne tuskin muuttuisivat auringosta sinivihreiksi.

[Morrgan]

Samanlainen kausi täälläkin meneillään. Ensin iski pirhanan rihmalevä, jota vastaan taistelin kuukauden verran ja olin jo voiton puolella kun viime vuoden lopulla iski sairaus enkä voinut akvaarioita hoitaa kunnolla kuukausiin. Lopulta mies sai opetella vedenvaihtoja ja muita. Nyt alkaa jo kunto ja vesipurkit olla entisellään ja jopa rihmalevä hävisi kiltisti sairastelun aikana, mutta harrastuksen mielekkyys hävisi myös ja kaikki tuntuu työltä mukavan puuhastelun sijaan.

Noh, akvaarioita on ollut jo 13 vuotta, joten eiköhän tästäkin alamäki-kaudesta selviä.

[TeePapu]

Minulla ihme kyllä nyt ihan kohtuullisen hyvä tilanne altaissa. Olen jaksanut vesiä vaihdella säännöllisesti ja altaat ovat tällä hetkellä levättömiä ja karsittuja liikakasveista ym. Vajaa vuosi sitten olikin ihan toista. Yhdessä altaassa oli vihersamennus, toisessa sinileväinvaasio ja kolmas näytti muuten vain ihan räpellykseltä.

Pistin kolmannen altaan pois kun kyllästyin ainaisiin leväongelmiin eikä samennus lähtenyt ikinä kokonaan pois, pikkualtaassa tehostin suodatusta ja tein rankan pimennyksen samalla kun pistin ruokinnan minimiin. Sinne meni sinilevä. Rihmalevä yrittää aina silloin tällöin hiipiä valtaamaan altaita, mutta olen muistanut ne nyppiä ahkerasti pois.

Isoon altaaseen teen rajun kasvikarsinnan aina kun se alkaa näyttää masentavalta. Tällä hetkellä huolet sen suhteen ovat suodatus (mietinnässä maton vaihtaminen pönttöön, mutta mistäs rahat) ja valaistus (pitäisi hankkia vähintään toinenkin 2-putkinen valaisin koska monimetalleihin ei kuitenkaan koskaan ole varaa). Lisäksi mietityttää kesällä eteentuleva muutto, sekä se mitä teen yksinäiselle rescue-haibarbille.

Vaikka välillä onkin hankalaa, palkitsevat hyvät hetket. Ilman altaita en haluaisi enää olla. Isommasta vain haaveilee kroonisesti

[Kaiku]

Cory: Tuo nyt vielä puuttuisi... Meillä akvaario on onneksi niin pimeässä huoneessa, että auringonvalon lisääntyminen ei siihen juuri vaikuta. Mikähän ihme alien-sinilevä täällä jyllää kun edes pimentäminen tai GreenCure eivät ole kerrasta tehonneet kumpikaan (yhdistettynä nälkäkuuriin + isoihin vedenvaihtoihin)...? No kuten sanottua, tästä on suunta vain ylöspäin! Ja remontin jälkeen sitten se isompi allas (ja arvatenkin isompi masennus ajoittain)...

[wantukka]

Cory: Hampsterit ovat yksin eläjiä, eikä kaipaa lajitoveria. Siispä suosittelen hiiriä. Mieti nyt kuitenkin tarkkaan.


Meillä on pienempi akvaario makuuhuoneessa ja suurempi olohuoneessa. Pitää virittää tuohon olohuoneen akvaarioon kesällä sivu lasiin kartonki viritelmä, että aurinko ei paista aamupäivästä siitä altaaseen.

[Cory]

Cory: Hampsterit ovat yksin eläjiä, eikä kaipaa lajitoveria. Siispä suosittelen hiiriä. Mieti nyt kuitenkin tarkkaan.

Juuh, tietysti! Kuten näkyy, en ole perehtynyt jyrsijöihin kovinkaan syvällisesti, eli tämä on lähinnä tällaista turhautuneen ihmisen mutinaa. Mutta jos nyt joku päivä olen jotain jyrsijäotusta ottamassa, niin itseni tuntien se tuskin tulee elukkapuodista heräteostoksena mukaan. Nimittäin koirankin ostoa on harkittu varsin pitkään.. Nou hätä siis.

Sitäpaitsi, mulla on vielä kokeilematta rapualtaat ja sen sellaiset...

[mightyblue]

Sitähän se harrastaminen on, ylämäkiä ja alamäkiä, ja aina kun yhdestä ylämäestä selviää on hyvä fiilis ja taas saa uutta pontta koko touhuun

Kyllä niitä mullakin iskee monesti, aina se loisteputki pimahtaa silloin kun rahat on niiiin tiukilla ettei pääse uutta ostamaan ja tuntuu ettei allasta voi ees katsella kun yks valo on palanu. Mut synkkään päivään antaa iloa se kun saa kuitnekin katsella niitä huolettomia kaloja uiskentelemas altaassa onnellisina..

Mulla on monesti meinannu pelihousut revetä merialtaani kans, aina tulee jotain ja tekee mieli lahjoittaa koko homma ensimmäiselle vastaantulijalle mut jokin saa aina nostamaan nokkaa taas ylöspäin ja sinnittelemään. Nyt on siinä puoli vuotta taistellu taskuravun kans joka napsii saksillaan korallinalkuja ja kiviä poikki yms, yrittämisistä huolimatta en oo sitä kiinni saanu..Toissa viikolla kiertovesipumpulla oli joku ongelma, ei tahtonu pysyä millään altaan seinäs kiinni vaan aina pöllyytti hiekat altaan toiseen nurkkaan, ja kyllä mua sapetti kovaa.. Mut silti nuo kaikki on niin pieniä murheita että niistä sais melkein olla onnellinen

Tsemppiä vaan, on meitä täällä muitakin jotka kokee joskus jonkinlaista burnouttia altaittensa kans