Niinpä niin... !
Eihän meidän lapset, mutta nuo naapurin kakarat !
Jäähyväiset rakkailleni (kuvia)
Valvoja: Moderaattorit
Tuo taitaa olla aika globaali ilmiörain- kirjoitti:
Pidän pienistäkin koirista, mutta en pidä niistä omistajista jotka opettavat rakkaista pikku räkyttäjistään tuollaisia häirikköjä. Eihän tuo sen koiran vika ole.
Mutta kyllä pistää vihaksi.
99% koiraongelmista selittyy sieltä hihnan toisesta päästä, jotenkin
se on niin omituista ettei pieniä koiria monesti tarvitse tapakasvattaa, saatikka mitenkään kouluttaa.
"Kun se on niin pieni,eikä se tee kenellekkään mitään"
" Silikonirinnat ovat kuin jalopuuratti Ladassa: Kiva hivellä mutta kyyti ei parane"
http://koiruuksiajakissankujeita.kotisivukone.com/" onclick="window.open(this.href);return false;
http://koiruuksiajakissankujeita.kotisivukone.com/" onclick="window.open(this.href);return false;
Anteeksi mutta mihinköhän viittaat? Tulee aika kurja olo kun noin näköjään alat syyttelemään omia koiriani vaikka et ole koskaan niitä nähnytjuhe kirjoitti:Niinpä niin... !
Eihän meidän lapset, mutta nuo naapurin kakarat !
Meidän koirat _eivät_ juokse ulkona koskaan vapaana. Pitää sitä omistajalla nyt sen verran olla vastuuta.
Sitten taas jos satut itse olemaan pikkufifin omistaja, niin ihan turhaan vedät hernettä nenään kirjoituksestani jos pidät koirasi kiinni ja olet opettanut sille tapoja.
Terveisin Satu,
vielä vähän herkkänä tällaisille ilkeille viesteille
Otan osaa.
Tuli minullekin kyyneleet silmiin.
Itselläni kaksi reipasta ja vielä nuorta koiraa (4 v. ja 1½ v.). Kumpikin ensimmäisiäni, joten en ole vielä koskaan rakasta lemmikkiä menettänyt.
Nyt minua rupesi pelottamaan mitä tapahtuu, jos vaikka toiselle koiralle sattuu jotain. Kumpikin on niin kiintynyt toiseen, että voin hyvin kuvitella myös toisen kuolevan suruun. Nuorempi seuraa varjon lailla vanhempaa ja vanhempi taas pitää huolta nuoremmasta...
Eihän tämmöisiä kyllä pitäisi murehtia etukäteen, mutta
Tuli minullekin kyyneleet silmiin.
Itselläni kaksi reipasta ja vielä nuorta koiraa (4 v. ja 1½ v.). Kumpikin ensimmäisiäni, joten en ole vielä koskaan rakasta lemmikkiä menettänyt.
Nyt minua rupesi pelottamaan mitä tapahtuu, jos vaikka toiselle koiralle sattuu jotain. Kumpikin on niin kiintynyt toiseen, että voin hyvin kuvitella myös toisen kuolevan suruun. Nuorempi seuraa varjon lailla vanhempaa ja vanhempi taas pitää huolta nuoremmasta...
Eihän tämmöisiä kyllä pitäisi murehtia etukäteen, mutta
Aina on olemassa jokin syy, yleensä se on jonkun toisen.
-Rauno Pulkkinen-
-Rauno Pulkkinen-
-
tuplakupla
- Junior Member
- Viestit: 164
- Liittynyt: 13:06, 06.04.2003
- Paikkakunta: Lappeenranta
tequila: Niin ovat minunkin koiratytöt kuin paita ja peppu... aina olleet yhdessä...
rain: Älä välitä ilkeilyistä. Jätä omaan "arvoonsa". Tuo heitto ei päde millään tavalla tilanteeseen josta kerroit. Koiria ja omistajia kun todellakin ON hyvin monenlaisia! Jotkut ottavat toisetkin huomioon, jotkut eivät...
rain: Älä välitä ilkeilyistä. Jätä omaan "arvoonsa". Tuo heitto ei päde millään tavalla tilanteeseen josta kerroit. Koiria ja omistajia kun todellakin ON hyvin monenlaisia! Jotkut ottavat toisetkin huomioon, jotkut eivät...
~ To conquer yourself is to know The Way. ~
Otan osaa
Voi että kun alkaa väkisinkin kyynel vierähtämään poskea pitkin. Itsellänikin on koira, enkä voi edes kuvitella miten paljon sen menettäminen sattuisi.
Vajaa vuosi sitten menetin marsuni Leevin melkein seitsemän vuoden ikäisenä ja kyllä siitä riitti surua ja ikävää pitkäksi aikaa. Kaiken lisäksi jouduin itse tekemään ratkaisun, että nyt Leevi nukutetaan, kun se ei enää kunnolla liikkunut eikä syönyt kasvaimen takia. Eläinlääkäri tutki marsua ja sanoi, että tein oikean ratkaisun sillä kasvain oli jo todella iso. Se hiukan helpotti.
Vieläkin joskus luulen kuulevani tutun vikinän tai rapistelun, vaikka olenkin sisäistänyt ettei Leeviä enää ole.
Tuo juhen kommentti oli mielestäni todella asiaton ja loukkaava, etenkin tässä yhteydessä, kun toinen on menettänyt kaksi rakasta koiraansa. Jos olisin rainin sijassa ja joku tulisi sanomaan minulle noin, loukkaantuisin siitä erittäin paljon.
Voi että kun alkaa väkisinkin kyynel vierähtämään poskea pitkin. Itsellänikin on koira, enkä voi edes kuvitella miten paljon sen menettäminen sattuisi.
Vajaa vuosi sitten menetin marsuni Leevin melkein seitsemän vuoden ikäisenä ja kyllä siitä riitti surua ja ikävää pitkäksi aikaa. Kaiken lisäksi jouduin itse tekemään ratkaisun, että nyt Leevi nukutetaan, kun se ei enää kunnolla liikkunut eikä syönyt kasvaimen takia. Eläinlääkäri tutki marsua ja sanoi, että tein oikean ratkaisun sillä kasvain oli jo todella iso. Se hiukan helpotti.
Vieläkin joskus luulen kuulevani tutun vikinän tai rapistelun, vaikka olenkin sisäistänyt ettei Leeviä enää ole.
Tuo juhen kommentti oli mielestäni todella asiaton ja loukkaava, etenkin tässä yhteydessä, kun toinen on menettänyt kaksi rakasta koiraansa. Jos olisin rainin sijassa ja joku tulisi sanomaan minulle noin, loukkaantuisin siitä erittäin paljon.
on se rankkaa olla pieni ja karvainen - onneksi minä olen vain pieni
-
Tinski
- Member
- Viestit: 431
- Liittynyt: 14:36, 19.09.2002
- Akvaarioseurat: Jyväskylän Akvaarioseura
- Paikkakunta: Jyväskylä
Osanottoni
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, kun koirani sairastui syöpään keväällä -01. Kerran leikattiin, mutta apu oli vain väliaikainen ja koirani pääsi koirien taivaaseen lokakuussa samana vuonna.
Raskasta aikaa oli pitkään, enkä uutta koiraa ole ottanut vieläkään.
Ajatus on kuitenkin olemassa, koska eläimistä pidän.
Voimia ja jaksamista sinulle.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa, kun koirani sairastui syöpään keväällä -01. Kerran leikattiin, mutta apu oli vain väliaikainen ja koirani pääsi koirien taivaaseen lokakuussa samana vuonna.
Raskasta aikaa oli pitkään, enkä uutta koiraa ole ottanut vieläkään.
Ajatus on kuitenkin olemassa, koska eläimistä pidän.
Voimia ja jaksamista sinulle.
~Tinski~