Kalastava akvaristi = luopio?

[Tuukkah]

Kalastan ja harrastan akvaariota... olenko mielestänne paha ja kaksinaamainen ihminen?

[jupsis]

Kalastuksessa on kaksi "hyvää" muotoa: "omaksi/perheen/suvun/naapuruston /etc. ruuaksi"-kalastus ja kalastus muodon vuoksi. Jälkimmäisellä tarkoitan meitä mato-onkijoita tai perhostelijoita, jotka istumme tai seisomme rannassa, emmekä koskaan saa kalaa.

Jos taas kalastat, kiskot kalat ylös etkä edes syö niitä, voit olla luopio. Ainakin itse söisin kalat akvaariosta, jolleivat ne olisi niin pieniä, ja jollen inhoaisi kalan makua.

Toki joku näppärä etiikkaan tai moraalifilosofiaan enemmän perehtynyt voi kyseenalaistaa mielipiteeni "hyvästä", mutta minusta nuo ovat oikeutettuja kalastuksen muotoja.

[Tuukkah]

Osan syön... osan lasken takaisin (epämieluisat lajit ja liian pienet/liian suuret kalat), harrastan siis oikeastaan ns. valikoivaa kalastusta.

[Villi]

Minusta ei ole kalastamaan, eikä miehestäkään... Kolme vuotta sitten kokeilimme tuota ruuan hankkimistapaa, mutta kumpikaan ei hennonnut tappaa ahvenraukkaa: Kala pääsi ämpäritä takaisin järveen.
Syön kuitenkin kalaa innolla ja juuri viime viikolla tuumin että on se hyvä ettei akvaariossani ole muikkuja, muuten taitaisivat niin herkulliset kalat jäädä syömättä
Minä taidan siis olla se varsinainen luopio, en pysty tappamaan mutta muiden tappama kala kyllä kelpaa...

[rain-]

Olen koko pienen ikäni rakastanut vesielementtiä, kaloja ja kalastamista.

En nyt hetkeen ole päässyt narraamaan kaloja, mutta kun olen niitä saanut, niin syötävät olen ottanut mukaan ja muut päästänyt menemään. Jos joku kala kuitenkin saa koukun väärään kohtaan, niin se pääsee kalojen taivaaseen ja lokkien ruoaksi.

[tikkuhirviö]

Minä kyllä kalastan ja virvelillä saamani hauki tuli kyllä itse tapettua ja ruuaksi asti valmistettua. Kermaa, sipulia, ruohosipulia, pippuria, hauen liha ja grilliin.. Kyllä maistuu.

Eli ei juurikaan tehnyt pahaa tappaa haukea. Itse olenkin aina tehnyt selvän eron lemmikkieläinten ja koti- ja villieläinten välillä. Kaikilla on oma paikkansa. Hauella on paikka mahassani.

[Tuukkah]

Piuuuuh... onneksi täältä löytyi näinkin kivasti ymmärtämystä moiselle barbaariselle toiminnalle ja räikeälle ristiriidalle

Vähän kyllä viime talven pilkkisaaliita tiskipöydällä listiessäni alkoi säälittää olohuoneen nurkasta kuikistelevat silmäparit... Kauhuissaan varmasti olivat kirjoahvenparat suomalaisten heimoveljiensä kohtalosta.

[dsl]

Kalastan ja harrastan akvaariota... olenko mielestänne paha ja kaksinaamainen ihminen? :roll:

Et. Kalat on hyvää ravintoa. Sitten on eriasia, jos syöt valasta, hain eviä tai jotain vastaavaa.

Jos asuisin maalla, pitäisin varmasti lemmikkinä lihaporsasta tai kahta.

[siimis]

Syön kalaa ja kalastankin jos tilaisuus on (harvoin on) sekä tapan saaliin omin käsin. Eipä siinä sen kummempaa.

Vähän järkyttynyt olin, kun kuulin, että osa kanikasvattajista (siis lemmikkikani) pistää 'ylijäämä'puput pataan ja syö hyvällä ruokahalulla. Hermeliinikanikin maistuu sinnä missä isompikin jänö. (hermeliini on se söpö kääpiökani). Mutta mikäs siinä, kukin tyylillään.

Juttelin myös juuri saksalaisen kyyhkyskasvattajan kanssa, joka kertoi että Saksassa on yleinen käytäntö valmistaa ruuaksi kaikki ylimääräiset kyyhkyt, eli ne jotka eivät lennä riittävän nopeasti (viestirodut) tai eivät täytä rotumääritelmää (muoto- ja värirodut). Hän ei kuulemma itse siihen pysty, kun linnuista tulee niin kesyjä. Naapurit kuulemma pitävät häntä outona

[Behemot]

Minun suhteeni kalastamiseen on kaksijakoinen. Toisaalta olen aikoinani onkinut tyytyväisenä, ja olen sitä mieltä että kalat ovat niin laaja eläinryhmä, että jos omistaa joitakin (trooppisia) lajeja, ei ole sen perusteella loogista kieltäytyä syömästä/pyydystämästä muita lajeja. Näin siis teoriassa.

Käytännössä olen alkanut pohtimaan, että koska kukaan ei kalasta henkensä pitimiksi, vaan kyse on ainakin osaksi viihteestä tai urheilusta, siinä on jotakin arveluttavaa. Tarkoitan, että elävien ja kärsimiskykyisten olentojen tappaminen ajanvietteen vuoksi (ei todelliseen tarpeeseen) tuntuu puuhalta, joka ei ehkä ole omiaan tekemään minusta parempaa ihmistä.
Mutta olenko sitten parempi, jos en itse esim. ongi tai metsästä, mutta syön tyytyväisenä muiden tappamia eläimiä? Mistä pääsemme ajatukseen (kuvittele tähän väliin muutama sivu ankaraa filosofointia), että eläinten lisäksi myös kasvit ovat monimutkaisia elollisia organismeja, jotka voivat kitua ja kuolla. Tosimoralisti siis syö lounaakseen pieniä kiviä . Toisaalta taas ihminen (kuten myös esim. karhu ja monet apinat) on luonnostaan sekaravinnon syöjä, joten ympyrä on pyöräytetty ympäri, ja olennaiseksi kysymykseksi tuntuisi nousevan ravinnontarve/viihde- asettelu. Eli henkilökohtainen mielipiteeni voisi sittenkin olla aristotelinen kysymys: "Millä tavalla kalastaminen vaikuttaa kehitykseesi ihmisenä"? Omasta puolestani, en usko että se tekisi minusta empaattisemman tai muutenkaan paremman ihmisen, siis kalat pysykööt vedessä. Muita en kuitenkaan ala tuomitsemaan, sillä tiedän että jossain luuraa se Vakuuttava Vasta-argumentti.

Ei pitäisi päästää korvatulehdusflunssaista filosofia koneen ääreen

[emys]

Hei!

Jäin miettimään..

Mitä sellaista yhteistä on kalalla ja kalalla, mitä ei löydy nisäkkäältä ja nisäkkäältä?
Minä syön mm. nautaa, sikaa ja hevosta (nisäkkäitä) mielelläni, mutten pistele poskeeni esim. kissaa tai lapsiani (nisäkkäitä). Syön myös muikkuja ja lohia (kaloja), mutta en akvaariossani uiskentelevia tetroja (kaloja).

Sitten tarinan tynkää:

Mieheni oli aikoinaan serkkunsa ja tämän tyttöystävän kanssa Särkänniemen akvaariossa käymässä. Mieheni ja hänen serkkunsa ihastelivat värikkäitä kaloja, serkun Etelä-Amerikasta kotoisin oleva tyttöystävä alkoi luetella: "Tuo on hyvää paistettuna, tuo kannattaa keittää, tuo ei maistu hyvältä..."

Lisäksi; esim. Australiassa syödään suomalaisten mielestä söpöjä kenguruita, Indonesiassa syödään koiria. Australialaiset kauhistelevat, miten Suomessa voidaan syödä jotain niin suloisia eläimiä kuin poroja..

Lopuksi; Kiinassa on kuulemma sanonta: "Kaikkea voi syödä millä on neljä jalkaa, paitsi pöytää, ja kaikkea mikä lentää, paitsi leijaa."

Emys

[sera1]

Eiköhän nuo kiinalaiset syö kaikkea minkä vain mitenkään kiinni saavat... Yleensä niitä jalkojakin on lukemattomia

[Tuukkah]

Hassuja nuo kiinalaiset...

[emperel]

Kalastan, koska pidän kalastuksesta. Osan päästän takasin, osan annan kissoille ja osan perkaan ihan perheelle ruuaksi. En itselleni, koska en voi syödä kalaa .. Monet ihmettelee kun kalastan kuin mikäkin hullu ja sitten en voikkaan syödä kalaa.
Lisäksi mietin aina jos viitsis vaikka mutuja pyydystää akvaarioon ja joskus rannalta löytyy jotain pientä kivaa, joka on pakko viedä kotiin ja värkätä akvaarioon sopivaksi... Joskus jopa kasveja, mutta ei kauaa mennyt, niin ne syötiin... Perhanan kalat.

[-minttu-]

Minä heitin kuluneena kesänä ensimmäisen kerran mato-ongen veteen sitten 70-luvun. Olipa kivaa katsoa kohon pomppimista! Yllätin siinä samalla itseni ja onkiseuralaiset. En pystynyt laittamaan matoa koukkuun enkä irrottamaan koukkua kalojen suusta. Jotkut olivat nielleet sen tosi syvällä ja teki tosi pahaa . Muilta ei sitten löytynyt rohkeutta tappaa kesän kalasaaliita, mutta siihen hommaan ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Kalikalla päähän ja se siitä, se ei taas tuntunut yhtään pahalta. Roskakalat annettiin naapurin navettakissoille.

[Esa]

Kalastus on sekä hyödyllistä ( joskus saa Affenta tahi Kuhaa ruokapöytään ) , että erinomaista hermolepoa. Siinä ei paljon töitä mieti, kun hiljaa ajelee veneellä pari vapaa pyytämässä

[kalafriikki]

Siinä ei paljon töitä mieti, kun hiljaa ajelee veneellä pari vapaa pyytämässä

Niin tai istuu pilkillä kauniina ketvätpäivänä, kun aurinko suutelee poskia...

[maspe]

Nyt tuon kalastuksen mukavuuden taas löysi uudelleen. Mahtava onkia rannalla kun aurinko paistaa yhä matalammalta ja välillä koho häviää pinnan alle. Pienet kalat päästää takaisin ja isommat ottaa talteen.

Nuorempana harrastin mökillä virvelöintiä ilman koukkuja. Kalastamisen ilosta heittelin, ja välillä joku nykäisi, ei tarttunut ja heti uudelleen perään. Isojakin haukia seurasi veneen viereen asti, mutta ei kuitenkaan tulut ylös asti ilman koukkuja. Leppoisaa härnäystä kun ruoka viedään suusta yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta sitten pistin koukut takaisin ja nostin saaliin ylös.

Kalastamisessa on tärkeää se luonno rauha, saaliiksi riittää se yksikin pieni, kunhan vaan jotain tulee, ettei tarvitse kalakaupan kautta tulla kotiin.

Kaverit kuittailleet, että tuossa akvaariossahan on mukava onkia kun ilmat eivät sitä salli. Akvaariossa kalastus saa odottaa siihen asti, että joskus mulla on kotimaisten kalojen akvaario ja ahvenet meinaa kasvaa liian isoiksi siihen, silloin nuorennetaan kalakantaa.

[vms]

40-100 kalareissua vuositasolla, virvelillä, pilkillä, ongella, vetouistellen ja välillä verkoillakin. Kaikki mitä otetaan talteen, syödään tahi syötetään jollekkin. En koe dilemmaa akvaarioharrastuksen ja kalastamisen välillä.

vms

[mjalava]

Kalassa kehtaan käydä jopa muiden akvaarioharrastajien kanssa. Mikäs siinä on vikana? Koiraharrastajat käyvät koirineen metsällä, miksei kalaharrastaja voisi käydä kalassa?

Mika

[kiltsi]

Kannatan kalastusta ja kalan "syöntiä" kun tiedän, jotta kala on tapettu heti/kohta/välittömästi/, ilman ylimääräisiä, esim; kameralle esittelyjä suuresta saalista rimpuilervana versiona; vain näytettynä kameralle " *Kun minä sen sain"! JÄK!

[Tuukkah]

Kiva tosiaan huomata että täällä on muitakin kalastavia akvaristeja...

C&R- kalastusta (pyydä ja päästä) voin muuten ainakin jossain muodossaan suositella lämpimästi (ainakin eräille lajeille). Itse harrastan nykyisellään valikoivaa kalastusta, eli isoimmat ja pienimmät ceeärrään ja sopivankokoiset ruokakalat lyön pataan. Homma toimii.

[Chyental]

Mä tykkään käydä onkimassa. Tosin tänä kesänä en päässyt ku kaks kertaa. Saaliin valmistan kissalle. (viime reissulla en saanut yhtään, mutta pojat saivat varmaan parikymmentä pikkusinttiä, edellisellä kerralla sain kaks, kaveri kaks).

Ja tosiaan ei mua haittaa vaikkei kalaa tulekaan. Pääasia että saa istuskella rauhassa ja pohtia maailman menoa, vaikka onhan se kiva kissallekin tuoda tuliaisia.