Supin elämää
Valvoja: Moderaattorit
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Supin elämää
Aikaisempi supikeskustelu
Aloitan uuden treadin, entisen paisuttua melkoisen pitkäksi ja aiheeltaan harhailevaksi.
Reuhka on kasvanut hurjasti, on madotettu ja tänään kävi eläinlääkärillä ekoilla rokotuksilla. Käytöstä tohtorin luona ei ehkä voi kuvata erinomaiseksi, muttei sentään purrutkaan 8)
Sain kuulla, että tällaisissa tapauksissa jossa eläin on jostain syystä kyvytön selviytymään luonnossa (loukkaantuminen / nuori ikä), on sen hoiviin ottaminen täysin laillista. Laki kuulemma sanoo, että eläin tulee mahdollisuuksien mukaan palauttaa luontoon, mutta esim. supikoira kesyyntyy niin hyvin, ettei tuota mahdollisuutta käytännössä ole.
Laki villieläinten lemmikkinäpidon kieltämisestä on tarkoitettu lähinnä suojelemaan eläimiä niiltä autuailta taulapäiltä, jotka tarkoituksellisesti käyvät pesistä etsimässä itselleen extreme- lemmikkiä (pikkupetoja tai harakoita/variksia yleensä).
Eläinlääkäritäti kehui, että Reuhka tuntuu sopeutuneen erittäin hyvin kertomani perusteella perheemme oloihin ja on kuulemma helpompi käsitellä hoidettaessa kuin monet kesykissat tai koirat joita hänen vastaanotolleen on tullut.
Yhdessä jutusteltiin, että kunhan ikää tulee vielä puolisen vuotta lisää, viedään poijaalta miehisyys pois, ettei tule hirmuista merkkailun tarvetta.
Hyvin syöneeksikin herraa tituleerattiin (no kyllä kai, kun taas vaihteeksi onnistui oman ruoka-annoksensa ohella pistelemään puolet nirson saksanpaimenkoiran ruoasta napaansa ennenkuin ehdin hätiin )
Muuta ihmeempää ei ole tapahtunut. Kiukaan alle pääsyn tukin tänään Reuhkan oman turvallisuuden takia. Kakara alkaa olla niin paksu, ettei ihan oikeasti pääse sieltä jonain päivänä enää ulos ahtauduttuaan koloonsa.
Sosiaaliseksi Reuhkaa ei oikein voi kehua. Oman perheen läsnäollessa liikuskelee ihan rohkeasti ympäriinsä, leikkii ja kerjää ruokaa, mutta vieraiden tullessa tupaan, katoaa kuin pieru saharaan.
Hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu, pesu ja harjaus) saa yleensä tehdä melko hyvin, paitsi että paikallaan olo sylettää. Hampaita Reuhka ei juurikaan puolustuksekseen ihmisiä kohtaan käytä, leikkiessä sitten sitäkin enemmän. Puree yhtä hellästi kuin fretti...
Tuhotöitä ei juurikaan ole kirjattu, ellei niiksi lasketa minun sukkieni pöllimistä ja yksi nenäliinapaketti oli ilmeisesti tarvittu vessapaperiksi, kun se oli siihen herran vessan viereen purettu ja silputtu.
Ulkotarhan tiivistystöitä jatketaan ja odotellaan että kokoa lapselle karttuu, eikä mahtuisi enää ihan niin mikroskooppisista raoista.
Palailen taasen astian äärelle, jahka lisää kerrottavaa ilmaantuu.
Aloitan uuden treadin, entisen paisuttua melkoisen pitkäksi ja aiheeltaan harhailevaksi.
Reuhka on kasvanut hurjasti, on madotettu ja tänään kävi eläinlääkärillä ekoilla rokotuksilla. Käytöstä tohtorin luona ei ehkä voi kuvata erinomaiseksi, muttei sentään purrutkaan 8)
Sain kuulla, että tällaisissa tapauksissa jossa eläin on jostain syystä kyvytön selviytymään luonnossa (loukkaantuminen / nuori ikä), on sen hoiviin ottaminen täysin laillista. Laki kuulemma sanoo, että eläin tulee mahdollisuuksien mukaan palauttaa luontoon, mutta esim. supikoira kesyyntyy niin hyvin, ettei tuota mahdollisuutta käytännössä ole.
Laki villieläinten lemmikkinäpidon kieltämisestä on tarkoitettu lähinnä suojelemaan eläimiä niiltä autuailta taulapäiltä, jotka tarkoituksellisesti käyvät pesistä etsimässä itselleen extreme- lemmikkiä (pikkupetoja tai harakoita/variksia yleensä).
Eläinlääkäritäti kehui, että Reuhka tuntuu sopeutuneen erittäin hyvin kertomani perusteella perheemme oloihin ja on kuulemma helpompi käsitellä hoidettaessa kuin monet kesykissat tai koirat joita hänen vastaanotolleen on tullut.
Yhdessä jutusteltiin, että kunhan ikää tulee vielä puolisen vuotta lisää, viedään poijaalta miehisyys pois, ettei tule hirmuista merkkailun tarvetta.
Hyvin syöneeksikin herraa tituleerattiin (no kyllä kai, kun taas vaihteeksi onnistui oman ruoka-annoksensa ohella pistelemään puolet nirson saksanpaimenkoiran ruoasta napaansa ennenkuin ehdin hätiin )
Muuta ihmeempää ei ole tapahtunut. Kiukaan alle pääsyn tukin tänään Reuhkan oman turvallisuuden takia. Kakara alkaa olla niin paksu, ettei ihan oikeasti pääse sieltä jonain päivänä enää ulos ahtauduttuaan koloonsa.
Sosiaaliseksi Reuhkaa ei oikein voi kehua. Oman perheen läsnäollessa liikuskelee ihan rohkeasti ympäriinsä, leikkii ja kerjää ruokaa, mutta vieraiden tullessa tupaan, katoaa kuin pieru saharaan.
Hoitotoimenpiteet (kynsien leikkuu, pesu ja harjaus) saa yleensä tehdä melko hyvin, paitsi että paikallaan olo sylettää. Hampaita Reuhka ei juurikaan puolustuksekseen ihmisiä kohtaan käytä, leikkiessä sitten sitäkin enemmän. Puree yhtä hellästi kuin fretti...
Tuhotöitä ei juurikaan ole kirjattu, ellei niiksi lasketa minun sukkieni pöllimistä ja yksi nenäliinapaketti oli ilmeisesti tarvittu vessapaperiksi, kun se oli siihen herran vessan viereen purettu ja silputtu.
Ulkotarhan tiivistystöitä jatketaan ja odotellaan että kokoa lapselle karttuu, eikä mahtuisi enää ihan niin mikroskooppisista raoista.
Palailen taasen astian äärelle, jahka lisää kerrottavaa ilmaantuu.
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
-
- Junior Member
- Viestit: 119
- Liittynyt: 22:25, 17.12.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Helsinki
-
- Advanced Member
- Viestit: 1074
- Liittynyt: 12:37, 10.02.2003
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Vantaa
Siis tuota noin... (luki juuri edellisen keskustelun)
Reuhka on pentu? Missäs emo? Auton alle jäi? Tutkitko tien varret ja lähellä olevat pusikot? Kuinkas vanha pentu on?
Kivahan tuommonen olisi. Sitten tulee suru puseroon kun viimeistään sykysyllä joutuu metsään potkimaan. Kuinkas olet ajatellut hoitaa tuon ruon ettimis homman ja vieroituksen? En yritä mitään, vaikka tuollaista vastaan olenkin, mutta kiinnostaa vilpittömästi kuinka jatkossa menettelet.
Reuhka on pentu? Missäs emo? Auton alle jäi? Tutkitko tien varret ja lähellä olevat pusikot? Kuinkas vanha pentu on?
Kivahan tuommonen olisi. Sitten tulee suru puseroon kun viimeistään sykysyllä joutuu metsään potkimaan. Kuinkas olet ajatellut hoitaa tuon ruon ettimis homman ja vieroituksen? En yritä mitään, vaikka tuollaista vastaan olenkin, mutta kiinnostaa vilpittömästi kuinka jatkossa menettelet.
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Reuhkan alkuvaiheita ja meille muuttamista käsitteleviä juttuja löytyy täältä: http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=11265LaPez kirjoitti:Siis tuota noin... (luki juuri edellisen keskustelun)
Reuhka on pentu? Missäs emo? Auton alle jäi? Tutkitko tien varret ja lähellä olevat pusikot? Kuinkas vanha pentu on?
Ikää en tietenkään tiedä, mutta veikkaisin n. 3 kk.
Siis miksi pitäisi potkiskella syksyllä metsään? Eihän niin voi tehdä. Supi kesyyntyy niin, ettei se siellä pärjäisi. Jos tarvitsee talviunipaikan (täytyykin selvittää onko se sille välttämätöntä), niin syötetään syksyllä paksuksi ja laitetaan ulkotarhaan herralle nukkumapaikka. Eli siis jatkossa Reuhka asuu meillä, kuten lemmikki.LaPez kirjoitti:Kivahan tuommonen olisi. Sitten tulee suru puseroon kun viimeistään sykysyllä joutuu metsään potkimaan. Kuinkas olet ajatellut hoitaa tuon ruon ettimis homman ja vieroituksen? En yritä mitään, vaikka tuollaista vastaan olenkin, mutta kiinnostaa vilpittömästi kuinka jatkossa menettelet.
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
Riesa se vasta ihana on, kun antaa korvaansakin tonkia Eikä hännästä roikkumisen ym. reuhkaamisen toimesta hermoaan menettänyt.
Tahtoo samanlaisen riesan
Supin tarhaaminen ja luonnosta pyytäminen Suomessa täysin laillista toimintaa, toisin kuin tarhatun eläimen luontoon päästäminen
T:Krisse
Tahtoo samanlaisen riesan
En suosittele kesäkissoja/muitakaan väliaikais lemmikkejä Jos lemmikin ottaa hoitaakseen, niin pitäköön siitä huolta hamaan loppuun asti.LaPez kirjoitti:Kivahan tuommonen olisi. Sitten tulee suru puseroon kun viimeistään sykysyllä joutuu metsään potkimaan.
Supin tarhaaminen ja luonnosta pyytäminen Suomessa täysin laillista toimintaa, toisin kuin tarhatun eläimen luontoon päästäminen
T:Krisse
Mulla olis jo xyfilis, onks sulla heittää mitään vaihtareita?
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Täytyy nyt muistaa että Riesulainen on mokoma pennunhuima vielä itsekin. Kakara kakaran seurassa noissa kuvissa on.KtMan kirjoitti:Riesa se vasta ihana on, kun antaa korvaansakin tonkia Eikä hännästä roikkumisen ym. reuhkaamisen toimesta hermoaan menettänyt.
Tahtoo samanlaisen riesan
Mäyrisnarttu Jasmi 7 v suhtautuu pikkupirulaiseen huomattavasti pidättyväisemmin (tosin Jasmin ego on niin järkyttävän suuri, ettei sen eläimen päähän luultavasti ikinä muuta tule mahtumaankaan kuin oman itsensä ylistystä ja ihailua ). Mutta joo, Riesulaisesta tuntuisi kehittyvän oikein mukava koiruus, kunhan vielä löydetään yhteistä kieltä koulutukseen ihan himppusen lisää.
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Uusia leikkejä keksitty! Pepsipullon korkilla voi pelata futista, aamusuihkuun kannattaa tulla, koska silloin suihkusta tulee lämmintä vettä ja alla on ihanasti heiluvia paljaita varpaita (AUTS!) ja jos käy todella tuuri, niin pesuhuoneen lattiakin huuhdellaan ylimääräisistä kuivista kasvinlehdistä, joita myyntikasveista toisinaan putoilee. Kasvinlehtien metsästys on kivaa, samoin vesisuihkun, kunhan vesi on lämmintä (urbaanisupi... ). Varpaiden pyydystyskin on kivaa, mutta siitä tulee mamman kanssa riitaa.
Olipas tänäkin aamuna varsin uitetun oloinen supikoira, kun tulin suihkusta pois.
Olipas tänäkin aamuna varsin uitetun oloinen supikoira, kun tulin suihkusta pois.
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
-
- Member
- Viestit: 406
- Liittynyt: 14:29, 24.07.2002
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Äänestä päätellen ei. Mutta koska Nimpu on todella fiksu se heti Reuhkan päästettyä irti työntää nenänsä uudelleen pikkuolion kuonoon kiinni katsoakseen miten se sen teki ja Reuhkahan näyttää. Ja sama toistuu. Ja toistuu. Ja toistuu. Ja...Holzig kirjoitti:Mikkosedän Nimpulius -saksanpaimen on myös hyvin ihastunut Reuhkaan. Ainoa mikä laittaa piskiä sapettamaan on kun kyönätyksen ohessa supi hyppää pienillä naskalihampaillaan kirsuun roikkumaan. Ei ilmeisesti tunnu aivan pelkästään nautinnolliselta.
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Hyvinkin likelle joo. Tosin supifutikseen kuuluu myös päätöntä (ja äänekästä) sinkoilua huoneesta toiseen karvapallon perässä sitä näykkien ja karvapallon kostaessa näykkimiset, irroitetaan supi kuonosta/korvasta/poskesta/jalasta/hännästä/karvoista ja jatketaan samaa muutama tunti putkeen välittämättä omistajan komennoista suuremmin piittamatta...Jokeri kirjoitti:Oliko tuo kuvaus Supi-Futiksesta?
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
-
- Elite Member
- Viestit: 6450
- Liittynyt: 23:09, 10.01.2002
- Sukupuoli: Nainen
- Paikkakunta: Espoo, HAS
Väliaikaraporttia supin kuulumisista:
Eilen nähtiin sekin ihme, että Reuhka ryömi vapaaehtoisesti kolostaan ulos vieraiden aikana. Riksu - täti miehineen pääsi ihmettelemään ruokailevaa supinkuvatusta.
Reuhka on taas muuttanut. Tukittuani pääsyn saunaan, herra muutti ensin vaatehuoneen nurkkaan, jossa olikin lokoisat oltavat kun pistin nukkumapaikalle pienen patjanpalasen alustaksi. Sitten tuli mies ja lapset kotiin lomilta ja mies oli pilannut hyvän paikan tietämättömyyttään asettamalla matkalaukun patjan päälle
Reuhka päätteli että ei sitten ja muutti lämminvesivaraajan alle varastohuoneeseen.
Minun kotiuduttuani lomista, poistui matkalaukku vaatehuoneesta ja nyt supi käyttää sitä ja varaajanalustaa tasaisti vuorotellen.
Selkeä ero käytöksessä on ollut myös havaittavissa. Aikaisemmin Reuhka tuli luokse lähinnä makupalojen toivossa, eikä rapsutuksista juurikaan piitannut, mutta nykyisellään tulee välillä ihan vaan niitä ruinuamaan.
Ja mamman sänkyyn on päästävä! Olen laittanut herralle astinlaudaksi laatikon sängyn viereen, jotta pääsee sinne silloin kuin haluaa. Laatikon olen siirtänyt pois aina siinä vaiheessa kun supilainen on käynyt plutaamassa itsensä läpimäräksi joko omassa vadissaan, tai koirien juomakupissa ja haluaisi tulla sänkyyn kuivattelemaan.
Erimielisyyksiäkin esiintyy. Supin mielestä on viime aikoina ollut hyvinkin hauskaa toimintaa kiivetä yhteen isoon kukkaruukkuun kaivelemaan ja minä taas olen sitä mieltä että niin ei tehdä. Muutaman kerran jälkeen totesin, että kielto ei näköjään auta, ruukun kutsu on liian voimakas ja estin sinne pääsyn. Olinpas ikävä!
Pariin otteeseen on minulle myös esitelty hampaiden puruvoimaa, kun on tullut erimielisyyttä joistain asioista. Supi ei pidä rajoitteista ja mikäli katsoo oikeuksiaan loukatun, käyttää hampaitaan varsin epäröimättä. En ole missään vaiheessa odottanut Reuhkan käyttäytyvä kuin koira, mutta joistain asioista en tingi. Hampaiden käytöstä seuraa aina selätys ja torumista. Niin ei tehdä ja on opittava että mamma saa tehdä mitä vain, ilman että siltikään saa purra. Asia muistetaan aina selätyksen jälkeen ainakin seuraavat viisi minuuttia...
Kaikista kiemuroista huolimatta, toistaiseksi en ole katunut kertaakaan pelastusoperaatiotani. Supi on oikein hauska lisä perheeseemme, kunhan siihen osaa suhtautua. Ei kuten koiraan, vaan kuten sattumalta laumaan liittyneeseen villieläimeen.
Eilen nähtiin sekin ihme, että Reuhka ryömi vapaaehtoisesti kolostaan ulos vieraiden aikana. Riksu - täti miehineen pääsi ihmettelemään ruokailevaa supinkuvatusta.
Reuhka on taas muuttanut. Tukittuani pääsyn saunaan, herra muutti ensin vaatehuoneen nurkkaan, jossa olikin lokoisat oltavat kun pistin nukkumapaikalle pienen patjanpalasen alustaksi. Sitten tuli mies ja lapset kotiin lomilta ja mies oli pilannut hyvän paikan tietämättömyyttään asettamalla matkalaukun patjan päälle
Reuhka päätteli että ei sitten ja muutti lämminvesivaraajan alle varastohuoneeseen.
Minun kotiuduttuani lomista, poistui matkalaukku vaatehuoneesta ja nyt supi käyttää sitä ja varaajanalustaa tasaisti vuorotellen.
Selkeä ero käytöksessä on ollut myös havaittavissa. Aikaisemmin Reuhka tuli luokse lähinnä makupalojen toivossa, eikä rapsutuksista juurikaan piitannut, mutta nykyisellään tulee välillä ihan vaan niitä ruinuamaan.
Ja mamman sänkyyn on päästävä! Olen laittanut herralle astinlaudaksi laatikon sängyn viereen, jotta pääsee sinne silloin kuin haluaa. Laatikon olen siirtänyt pois aina siinä vaiheessa kun supilainen on käynyt plutaamassa itsensä läpimäräksi joko omassa vadissaan, tai koirien juomakupissa ja haluaisi tulla sänkyyn kuivattelemaan.
Erimielisyyksiäkin esiintyy. Supin mielestä on viime aikoina ollut hyvinkin hauskaa toimintaa kiivetä yhteen isoon kukkaruukkuun kaivelemaan ja minä taas olen sitä mieltä että niin ei tehdä. Muutaman kerran jälkeen totesin, että kielto ei näköjään auta, ruukun kutsu on liian voimakas ja estin sinne pääsyn. Olinpas ikävä!
Pariin otteeseen on minulle myös esitelty hampaiden puruvoimaa, kun on tullut erimielisyyttä joistain asioista. Supi ei pidä rajoitteista ja mikäli katsoo oikeuksiaan loukatun, käyttää hampaitaan varsin epäröimättä. En ole missään vaiheessa odottanut Reuhkan käyttäytyvä kuin koira, mutta joistain asioista en tingi. Hampaiden käytöstä seuraa aina selätys ja torumista. Niin ei tehdä ja on opittava että mamma saa tehdä mitä vain, ilman että siltikään saa purra. Asia muistetaan aina selätyksen jälkeen ainakin seuraavat viisi minuuttia...
Kaikista kiemuroista huolimatta, toistaiseksi en ole katunut kertaakaan pelastusoperaatiotani. Supi on oikein hauska lisä perheeseemme, kunhan siihen osaa suhtautua. Ei kuten koiraan, vaan kuten sattumalta laumaan liittyneeseen villieläimeen.
En käy enää juurikaan foorumilla. Yhteydenotot tärkeissä asioissa: riesale@hotmail.com En vastaile yksityisesti tuleviin kalasto-, tauti- ymv. kyselyihin.
Eipä sitten muuta kuin luontoon metsästämään; jos vaikka löytäisi jonkin eläimen poikasen. Varmaan sen on emo hylännyt.
Riepoo hieman lait, joiden noudattamista ei kyetä valvomaan. Luonnonvaraisen eläimen poikasen voi muka ottaa huostaan mikäli se ei luonnossa oletettavasti selviydy (oli emo sen sitten hylännyt, emo kuollut tms.), mutta kuitenkin halutaan estää elinkelpoisten poikasten luonnosta vieraantuminen. Kysyn vain, että kuinka lain noudattamista oikein voidaan valvoa? Käsittääkseni voisin siis kavuta lähimmän maakotkan pesälle, kaapata poikasen sieltä, alkaa kasvattaa sitä ja väittää sen emon kuolleen salametsästäjän luotiin. Kuka sen totuuden muka saisi selville?
En nyt vihjaile mitään, mutta tällaiset tapaukset (söpöjä karvaturreja...) saattavat todellakin rohkaista ihmisiä rikkomaan lakia (ja vahingoittamaan luontoa).
-Teemu
Riepoo hieman lait, joiden noudattamista ei kyetä valvomaan. Luonnonvaraisen eläimen poikasen voi muka ottaa huostaan mikäli se ei luonnossa oletettavasti selviydy (oli emo sen sitten hylännyt, emo kuollut tms.), mutta kuitenkin halutaan estää elinkelpoisten poikasten luonnosta vieraantuminen. Kysyn vain, että kuinka lain noudattamista oikein voidaan valvoa? Käsittääkseni voisin siis kavuta lähimmän maakotkan pesälle, kaapata poikasen sieltä, alkaa kasvattaa sitä ja väittää sen emon kuolleen salametsästäjän luotiin. Kuka sen totuuden muka saisi selville?
En nyt vihjaile mitään, mutta tällaiset tapaukset (söpöjä karvaturreja...) saattavat todellakin rohkaista ihmisiä rikkomaan lakia (ja vahingoittamaan luontoa).
-Teemu
-
- Advanced Member
- Viestit: 1040
- Liittynyt: 14:48, 02.11.2001
- Paikkakunta: Vaasa / OAS
Maakotka kyllä puolustaa pesäänsä ja poikasiaan sen verran raivokkaasti, että todennäköisesti joutuisit ampumaan sen päästäksesi pesälle rosvoamaan. Selityksesi olisi siis sikäli totuudenmukainen. Olipa tämä mauton kommentti...hsjp_0 kirjoitti:Käsittääkseni voisin siis kavuta lähimmän maakotkan pesälle, kaapata poikasen sieltä, alkaa kasvattaa sitä ja väittää sen emon kuolleen salametsästäjän luotiin.
Toinen valitettava totuuden siemen kommentissasi piilee siinä, että nykyään salametsästys on Suomessakin yllättävän yleistä. Varsinkin maamme itä- ja pohjoisosissa paljastuu tämän tästä luvattomia kaatoja niin nisäkkäiden, kuin (peto)lintujenkin osalta. Salametsästyksen lisäksi harrastetaan myös munarosvousta, kun villien lintujen munia pidetään hyvänä ruokana/jonain seksuaalisen vietin parantajana tms. tietyissä itämaisissa kulttuureissa. Söisivät mieluummin vaikka toisiaan.
No eiköhän kuitenkin salametsästystä yleisempää ole se, että eläimet jää auton alle. Erityisesti siinä vaiheessa kun emo on ne potkassut ulos pesästä. Supi sinällään on tulokas Suomen luonnossa ja vieläpä haitallinen sellainen, joten en ehkä vertaisi sitä tarkasti varjeltuun maakotkaan...
Toinen asia tässä yhteydessä lienee se, kuka viitsii jättää nuoren eläimen haahuilemaan itsekseen luontoon ja odottaa, että Darwinin 'vain vahvimmat selviytyvät' toteutuu. Ehkä sunkin Mari kannattaa vaan ens kerralla vääntää vastaantulevalta elukalta niskat nurin ja raportoida siitä tällä palstalla? Toisaalta sekin taitaa olla laitonta? Että hyvät hyssykät mitä tässä pitäisi sitten tehdä
Toinen asia tässä yhteydessä lienee se, kuka viitsii jättää nuoren eläimen haahuilemaan itsekseen luontoon ja odottaa, että Darwinin 'vain vahvimmat selviytyvät' toteutuu. Ehkä sunkin Mari kannattaa vaan ens kerralla vääntää vastaantulevalta elukalta niskat nurin ja raportoida siitä tällä palstalla? Toisaalta sekin taitaa olla laitonta? Että hyvät hyssykät mitä tässä pitäisi sitten tehdä
Tässä Marin uusia supikuvia. Haukkukaa minua mielivaltaisesta brightnessin ja contrastin käytöstä, mutta oli pienempi paha turmella kuvat kuin olla laittamatta niitä nettiin, sillä ei tiedä mitä supin emäntä on hampaalliselta karvapallolta oppinut
Marin supin kuulumisia
Marin supin kuulumisia